Lue keskustelun säännöt.
Ikäkriisistä vauvakuumeeseen
17.02.2009 |
Luulin pitkään olleeni varmasti maailman ainoa 37-vuotias kolmen lapsen äiti joka haluaisi vielä yhden lapsen. Olen piehtaroinut jossain ikäkriisissä jo muutaman vuoden ja ajatellut olevani liian vanha kaikkeen. Joo, naurakaa vaan, mutta kyllä se välillä koville otti. Meillä on kolme poikaa, syntymävuodet -01, -03 ja -05. Olen pitkään haikaillut ajatuksissani neljättä lasta mutta ajatellut kuitenkin että mitäs kun nyt kuitenkin jo alkaa olla niin helppoa ja jaksaako sitä nyt sitten enää niin iankaikkisen vanhana hoitaa vauvaa, valvoa öitä ym ym. Siis miettinyt kaikkea tällaista tavallista. Nyt vihdoin olen saavuttanut varmaan tämän ikäkriisini päätepisteen ja huomannut että se mikä tässä kummallista on, on se että olen tosiaan 37-vuotias mutta en tunne itseäni sen ikäiseksi. Enkä näytäkään siltä, sen puoleen, ikään kuin sillä nyt mitään merkitystä olisi. Seikkailtuani täällä vauvasivuilla olen saanut vahvistusta sille ajatukselle ettei nykyään tunnu olevan kovinkaan kummallista saada lapsi nelikymppisenä. Varmaankin vielä muutama vuosikymmen sitten oli tilanne toinen. Olemme nyt sitten yrittäneet sitä neljättä lasta mieheni kanssa, joka on muuten 36-vuotias nuori mies. Tähän mennessä olen saanut kaksi perättäistä keskenmenoa joista viimeisin oli lokakuun lopussa 2008. Nyt olemme taas uskaltautuneet yrittämään uudelleen. Keskenmenot tuntuivat käsittämättömiltä, olimmehan saaneet kolme lasta peräjälkeen ilman minkäänlaisia ongelmia. Ajattelinkin silloin iällä olevan jotain tekemistä asian kanssa, mutta kaksikin lääkäriä on ollut sitä mieltä ettei se voi johtua iästä. Että pikemminkin ikä vaikeuttaisi raskaaksi tulemista, jos vaikeuttaisi. Nyt sitten eletään toivossa. Toivoisin kommentteja samankaltaisessa tilanteessa olevilta ja myös keskustelua siitä mitä suurperhe oikeastaan tarvitsee. Tarvitaanko iso talo, oma huone jokaiselle lapselle, tila-auto. Auton tarve on tietenkin yksilöllistä riippuen asuinpaikasta ym mutta omasta mielestäni kaikkea ei tarvitse olla niin valtavasti. Iloista kevään odotusta kaikille!
Terveisin Titta
Kommentit (9)
Sain kaksi viimeistä lasta niin, että vanhin oli jo 17v nuorimman syntyessä, yhteensä kuusi lasta.
Hyvin on mennyt , hyvin olen jaksanut, kaksi viimeistä ovat hyvät kaverit muiden ollessa jo koulussa jne, ei juurikaan tarvinnut muita leikkikavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksi lasta on, kolme olisi, jos ei olisi tullut pari vuotta sitten keskenmeno =( Nämä kaksi -03 ja -05. Kovin haluaisin vielä pienen nyytin tai kaksi, oma ikä kasvavine riskeineen vaan mietityttää (vauvan ja omat). Ei minusta se tila ja varusteet ole oleellisinta, pienenä menee useampi samassa huoneessa ja on sitä itse isompanakin jakanut huoneen siskon kanssa. Tavarat ja vaatteet kiertävät, vanhemmalla äidillä kaveripiiristäkin löytyy kierrätettävää vaikka kuinka. Tartu toimeen, mun kaveripiirissä on parikin 37:aa odottajaa, hyvin voivat kumpikin!
Olen pari vuotta nuorempi, mutta lapset saman ikäiset kuin teillä. Itsellenikin on iskenyt vallan mahdoton vauvakuume! Tosin meillä kuume ei ole vielä tarttunut isään. Samanlaisia ajatuksia olen käynyt tuon ikäkysymyksen ja jaksamisen kanssa, ennen kuin kuume kunnolla iski. Tunsi itseni jo vanhaksi, lapsenteko iän ylittäneeksi! :)
Nyt on tunne, että enhän minä vielä ole mikään vanhus! Vielä olisi monta vuotta biologista aikaa tehdä lapsia! Eikä se ikä ole välttämättä ollenkaan paha asia. Nyt olisi jo kokemusta ja näkemystä ihan eri tavoin moneen asiaan, mitä aikaisemmissa raskauksissa ei ole ollut. Eka raskaudessa sitä kahlasi kaikki mahdolliset raskautta ja lastenhoitoa käsittelevät kirjat läpi ja oli niin tietäväinen. Toisen kohdalla mentiin kokemuksen opettaman mukaan. Kolmas meni siinä sivussa, isompien riitelyjen selvittelyjen välillä.
Mutta nyt olisi teoreettista tietämystä, kokemusta kolmesta erilaisesta vauvasta (ymmärrys myös siihen, että lapsia ei todellakaan voi verrata toisiinsa), sekä iän tuomaa varmuutta, aikuisuutta. Ja isommatkin olisivat jo vähän isompia, ei niin tulisi niin pienet ikäerotkaan ja voisi enemmän keskittyä vauvan hoitoon.
Kunhan saisin miehenkin samoille linjoille!
Toistaseksi sillä on samat ajatukset, kuin itsellänikin vielä jokin aika sitten tuon ikäasian suhteen ja jaksamisen.
Mutta onnea sinulle, ap! Toivottavasti onnistutte saamaan sen neljännen!
Ette te mitään vanhoja ole. Siitä vaan uutta putkeen...
T. 42 v. pienen ihanan vauvan äiti
Minusta tuntuu, että lapset voivat olla tässä, mutta varmaksi en osaa silti vielä sanoa. Lapsilla on pienehköt ikäerot ja tukiverkkomme on hajanainen. Itse olen ok kunnossa, mutta pelottaa vähän, että jos seuraava raskaus ei menisikään yhtä hyvin.
Yhtään keskenmenoa minulla ei ole ollut ja aina olen tullut raskaaksiheti, kun yritystä on ollut. Äitini oli minut saadessaan 39 v jne...
Osaan nauttia eri-ikäisistä lapsista. Imetyskiintiöni tuntuu aika täydeltä. Olen imettänyt lapsia melkein kaksi vuotiaiksi. Nuorimmainen on parhaillaan imeväinen.
Ikäkriisiä, jos sitä on, olen alkanut hoitamaan laittamalla itseäni entistä ehompaan kuntoon. Haluan lihaskuntoni paremmaksi kuin koskaan eläissäni on ollut.. Olen aloittanut käymään kuntosalilla, jumpissa ja uimassa. Ennen lapsia olin vain hyötyliikkuja eli kauppa- ja työmatkat kuljin kävellen.
Kellään kokemusta siitä, että miten treenattu kroppa taipuu noin 40 vuotiaana uuteen raskauteen, jos edelliset raskaudet ovat olleet tavallisen kuntoisella hoikalla kropalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
marraskuussa sain keskeytyneen km. ja nyt on sitten uutta yritystä, eli seitsemättä tilauksessa. Katsotaan kuinka nopeasti tärppäilee.
Et todellakaan ole liian vanha. Ja minulla taas oli yksi keskenmeno 29 vuotiaana. Voimia teille ja tsemppiä yritykselle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä yksi iäkkäämpi äiti. Minulla on myös kolme lasta ennestään ja kaksi keskenmenoa, neljättä lasta yritetään. Olisi mukava vaihtaa ajatuksia.
Jos haluat kirjoitella niin osoitteeni on tuominen.kp@suomi24.fi
terv. Titta