Onko ketään muuta lapsettomuudesta kärsivää, lapsien parissa työskentelevää?

Onnistuuko teillä aina pitää omat tunteet erossa työaikana?



Meillä on esikoista yritetty viime kesäkuusta asti. Juuri viimeyönä alkoi taas menkat ja tunnen suurempaa pettymystä kuin koskaan. Toiveet on mukamas aina niin korkealla ja sitten -ei mitään.



Olen perhepäivähoitaja ja välillä tuntuu, että kiinnyn lapsiin liikaa ja pari kertaa olen huomannut tuntevani jopa katkeruutta, jos tiedän ettei hoitolapsen äiti ole paras mahdollinen, ts. on esim alkoholisti tmv.

Nyt pelkään, että alkaakohan tämä lapsettomuuden(?) tuska näkyä työssäni..