Jotenkin niin masentava päivä
Pieniähän nää mun murheet on mutta jotenkin tuntuu olo niin väsyneeltä
- oltiin koko perhe viime viikko influenssassa ja voimat on ihan lopussa, lapsi on tosi kiukkunen ja väsynyt
- mies lähti aamulla viikoksi toiselle puolen Suomea töihin
- etsin töitä ja mitään ei löydy
- viime viikolla meille luvattu pph-paikka ei sitten toteudukaan, joudun mahdollisten töiden alettua kuskaamaan lasta 20 kilometriä aivan toiseen suuntaan missä mun mahdolliset työpaikat vois olla. Joudun kait sit ostaa itselleni auton että pääsen lapsen viemään hoitoon...julkiset ei kulje oikein jouhevasti ja itse pääsisin todennäköisesti kävelemällä töihin kun asutaan lähes keskustassa..
- huomenna olis pitänyt käydä työkkärissä mutta ollaan vielä sen verran kipeitä (ja mulle jälkitautina tulossa oireista päätellen ripuli), että peruin käynnin. Sain osakseni niiiiin halventavaa "palvelua" niin kuin oisin joku isompikin rikollinen kun en sinne työkkäriin huomenna pääse
Jotenkin niin semmonen olo etten jaksa. Työkkäriinkin pitäs kait joku todistus olla että olen sairaana. Toivottavasti saan neuvolasta lapun että joudun hoitaa huomisen sairasta lasta kotona jos se vaikka riittäis. En oikein löysät housuissa kehtais tonne terveyskeskukseen sairaan lapsen kanssa lähtee aamulla jonottelee.
Kiitos kun luit.
Kommentit (5)
Ikäviä juttuja.
En tiedä, onko tällainen neuvo vain ärsyttävä, mutta niinkuin englanniksi sanotaan: "Count your blessings". Eli listaa mielessäsi niitä asioita, jotka kuitenkin ovat elämässäsi hyvin. Tulisiko siitä parempi mieli?
Silloin kun oma elämä masentaa, minä ajattelen usein sitä miten massiivisia ongelmia monilla muilla on (vaikka itärajan takana tms.) niin että oma elämä alkaa vaikuttaa suorastaan ylellisen hohdokkaalta siihen verrattuna. Ajattele vaikka, että monissa kehitysmaiden vankiloissa on niin kauheat olot ja ahdasta, että ihmiset joutuvat seisomaan sellissä kuin sillit suolassa ja vuorottelemaan lattialla makaamista, että saavat joskus nukutuksi.
Ihanaa että edes joku jaksoi hetken uhrata minullekin.
Samantien kun kirjoitin tuon viestini niin olo jo helpottui. Harrastan useinkin tuota että mietin kuinka helppoa mun elämä on, paljon on ihmisiä joilla on asiat todella huonosti.
Mutta joskus on vaan niin väsynyt että ei näe kuin ne omat ongelmansa...ja ne näyttää todella isoilta!
Kyllä se siitä.Työt on tiukassa kaikilla ja varmasti saat saikkulapun neuvolasta huomenna ettei tarvitse arvauskeskukseen lähteä. Ja ihmiset vie lapsiaan hoitoon vaikka kuinka kauas ja vaikka minkälaisia mutkia tehden.
minulle oli esikoisemme uhmaikä yhtä tuskaa, kaikki oli ollut niin auvoista ja ihanaa 2 ensimmäistä ikävuotta. totesin että kaverillani oli kuitenkin kovempi paikka: uhmaikäiset kaksoset..
ehdotan, että jaat asiat ryhmiin 1) asiat joihin voit vaikuttaa ja 2) asiat joihin et voi vaikuttaa. lähde korjaamaan noita ykkösasioita yksi kerrallaan ja unohda hetkeksi kakkosasiat! VOIMIA!
ei hitto että osaa pienet asiat saada mielen matalaksi. Tämänkö siitä saa kun kaikki sukulaiset ja tuttavat asuu kaukana ja ei ole ketään kelle puhuisi tai ketä kiinnostaisi mun asiat.