Lue keskustelun säännöt.
Diabeetikkolapsi ja pulkkamäki - miten inskat säilytetään pakkasessa??
16.02.2009 |
Lapsella kerhossa tulossa pulkkamäkipäivä, ovat kaksi tuntia mäessä ja siellä ei siis mihinkään lämpimään saa inskoja eikä verensokerimittaria... säilyykö ne taskussa käyttökelpoisena? Vai miten ne laittaisi mukaan?
Kommentit (19)
Kyse on 3-vuotiaasta diabeetikkolapsesta jolla verensokeri heittelee ja voinnista ei voi välttämättä nähdä onko matala sokeri.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
anna se mittari hoitajan taskuun, laita vaikka tumpun sisään ja sit sisätaskuun
ja sit sokeria nostavaa mukaan
Noita mittareita muuten on "pakkasen kestäviä" mainostettu joskus diabetes lehdessä, en nyt vaan muista merkiä.
Kylmässä eivät välttis toimi tai näytä oikein. Sisätarkussa myös insuliinit säilyvät ok.
terv. diabeetikko itse.
Jos ei parin tunnin pulkkamäkeen voi ilman mennä???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvänen aika sentään! Pari tuntia pulkkamäessä ja lapsella varma hypo jos ei sokeria seurata ja tarvittaessa syötävää anneta. Etenkin, kun lapsi on todella pieniruokainen ja kranttu, on vaikea saada ruokaa ylipäänsä menemään! Toki paistavat siellä makkaraa ja syövät välipalaa, mutta meidän diabeetikolta pitää sokerit mitata usein. Ei ole kauaa kun ulkoilun jälkeen vs laski 0.8:aan, joten mieluummin mittaan sokerin usein kuin arvioin sitä vain syömisten, pistämisten ja käyttäytymisen perusteella.
ap
ei kysyisi tuollaista...diabeteksen ei ole leikkimistä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuntuu ettei ole tasapainossa, jos noin usein mitataan ja noin alhaisia lukemia tulee
siis insuliinia menee liikaa
se pitäisi suhteuttaa aina ruokaan ja sen määrään ja laatuun
onko ns ruokainsuliinia menossa, se laskee nopeaan verensokerin
ja sitä annetaan sen mukaan mitä syödään
miten onpitkävaikuitteiset insuliinit ja määrät
tasapaino täytyy löytä, ei tule mitään jos heittelehtii puoleen ja toiseen
heh, heh, itkiskö vaiko nauraisko.
Tässä on meikäläinen sitä tasapainoa yritetty etsiä jo 20-vuotta, eikä vieläkään ole löytynyt.
Ei kuulkaa ole niin helppoa, kun aivojen tulee toimia haimana!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pienellä lapsella joka on vielä kaiken lisäksi vilkas, sokereita on mahdottomuus pitää viimeisen päälle tasaisena. Kaikki vaikuttaa, syöminen, touhuaminen, tunnetilat - kaikki.
Oli näköjään väärä paikka tämä av tulla kyselemään asioista. Heti kyseenalaistetaan ja tartutaan epäolennaiseen. Siirryn diabetes-sivustolle, siellä saa asiallisia vastauksia. Tai soitan huomenna diabeteshoitajalle.
ap
Ei kuulkaa ole niin helppoa, kun aivojen tulee toimia haimana!
Varsinkin pikkudiabeetikkojen äiditä ovat arjen supermiehiä eikä helpolla pääse tavallinenkaan diabeetikoo, jos on sattunut saamaan ns labiilin kropan, josssa kaikki vaikuttaa kaikkeen.
terv. 1-diabeetikko, joka vinkkasi sisätaskuista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap itse otsikoi tyhmästi insuliineista pulkkamäessä, eikä ihan oikeasti voi olla MITÄÄN syytä ottaa insuliineja mukaan pulkkamäkeen, ellei siellä sitten vedetä kymmentä makkaraa lörtsyjen kera.
Kyllä se diabeteshoitajakin sulle nauraa, ei vain päin naamaa vaan selän takana muiden hoitajien kanssa. Täällä sentään saat kuulla peittelemättä ja rehellisesti mitä sinusta ajatellaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta kyllä pienellä lapsella sokerimittari täytyy olla mukana AINA. Sokerien käyttäytymistä ei voi mitenkään ennustaa/ennakoida pienillä lapsilla. Esim. meillä hoitotasapaino on todella hyvä (pitkäaikainen sokeri). Silti selittämättömiä matalia/korkeita tulee silloin tällöin. Hyvinvoinnin einehto on että verensokerimittari ja jotain sokeria nostattavaa hätävaraa on aina mukana. Ja mieluiten se inskakin, jos vaikka suunnitelmista poiketen mennään jonnekin haukkaamaan jotain...
Jos ap:n lapsi syö makkaraa jne. niin täytyyhän se inskakin olla mukana.
T: diabeetikon äiti vuodesta 2007
ei säily, ne voi mennä rikki taskussa.. joku muu säilytypaikka olis parempi.
ja kannattaa mitata ennen lähtöä että on ok ja ottaa vain mittari mukaan. insuliinit voi jäädä kerhoon. varalta pillimehu mukaan.
Tutulta kuulostaa tuo teidän elämä.
Meillä tyttö sairastui 1-vuotiaana, on ollut todella vaikea tasapainottaa.
Vuoristorataa mentiin vaikka kuinka kokeiltiin kaikenlaista hoitomuotoa ja inskamääriä.
Lopulta saatiin pumppuhoito ja se auttoi. Rauha alkoi ja elämä alkoi tuntua jopa mukavalta diabeteksenkin osalta.
Meillä oli mukana sokrumittarit ja muut aina hoitajalla omassa tallessaan, ilmeisesti jossain taskussa kuitenkin.
Myöhemmin kouluiässä hiihtolenkillä tytöllä oli mittari mukana sisätaskussa.
Siripirit aina taskussa, alkuun hoitajilla, myöhemmin itsellään.
Myös pillimehu usein mukana.
Toivon teille sydämestäni voimaa ja iloa elämään. Kerro terveisiä pikku tytöllesi.
Jaksamista toivottelen myös.
T. nyt 12-vuotiaan tyttösen äiti.
hei! Entä jos menisit itse mukaan pulkkamäkeen? SAisit taatusti pakattua vartalon lähellesi tavarat lämpimään ja voisit seurata pienen olotilaa helposti? VAikka tässä nyt ei kai ollut kyse siitä, ettei hoitajat pärjäisi? Juttelepa kerhotätien kanssa. T kerhotäti
Kyllä se diabeteshoitajakin sulle nauraa, ei vain päin naamaa vaan selän takana muiden hoitajien kanssa. Täällä sentään saat kuulla peittelemättä ja rehellisesti mitä sinusta ajatellaan.
Näin ajatteleva ihminen tuskin on oikesti missään tekemisissä pienen lapsen diabeteksen kanssa. Ja jos on niin sääliksi käy lapsiparkaa...
itsellä ins hoitoinen diabetes ja mittaan ennen lähtöä, ja insuliinit otetan normaali aikoina, ei pulkkamäessä
varalle otan kyllä jotain matalan sokerinvaralle taskuuni
korkea sokeri nyt ei hetkellisesti ole kauheeta
ja yleensähän liikunta laskee sokeria, joten ei ongelima ole kuin liian matalasta sokerista