Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Sinä joka olet vienyt ale vuoden ikäisen hoitoon!
16.02.2009 |
Minua kiinnostaa tietää mille se tuntuu? Tunteeko kaikki syyllisyyttä tai surua? Vai onko joku ollut vain tyytyväinen tilanteeseen?
Yksi tuttuni laittaa 9kk vanhan lapsensa hoitoon, koska palaa töihin. Ja mua surettaa sen lapsen ja äidin puolesta. Itse olen hoitanut lapseni pitkään kotona.
Ja nyt siis vaan tunnen mielenkiintoa tätä aihetta kohtaan. En arvostelu miesessä. Tiedän, että itse en voisi tehdä niin, mutta haluaisin ymmärtää, että joku voi olla tyytyväinenkin tuollaiseen ratkaisuun. Vai onko kukaan?
Kommentit (27)
Juuri niin kauan olin kotona, kun pää kesti ja mieluusti olisin nähnyt, että mieheni olisi jäänyt kotiin lasta hoitamaan, mutta ilmeisesti ei tuntunut miehestänikään pahalta laittaa lapsi noin pienenä hoitoon.
Lapet eivät kylläkään menneet tavalliseen päiväkotiin vaan pienempiin ryhmiin yksityiselle.
Oma ympäristöni ei ole kovin kotihoitomyönteinen - tuolloin ei ollut avoimia päiväkoteja ja muuta tukevaa toimintaa kotona oleville vanhemmille ja pomokin antoi joka välissä ymmärtää, että olen milloin tahjansa tervetullut takaisin töihin (sijaista ei hankittu).
On kumma, kun lapsen hoitopäätökset katsotaan aina naisen päätettäviksi, kun kuitenkin mieskin on siinä yhtälössä mukana. Luulen, että lapset vietäisiin vielä paljon pienempinä hoitoon, jos miesten pitäisi jäädä kotiin hoitovastuulliseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta koska olen itse äiti, niin kysyin tätä asiaa nyt äidin tunteiden kannalta katsottuna.
Tiedän, että lapsi kehittyy normaaliksi vaikka ei kotona pitkän olisikaan ja olen sitä mieltä, että imetyksen jälkeen isä on hyvä hoitaja lapselle.
Mutta mua siis kiinnosti äidin tuntemukset lasta hoitoon viedessä.
Itse olen niin herkkä, että minua suretti kun kuopus oli 2,5 vuotta mennessään hoitoon. Ja koin kaikkia mahdollisia syyllisyyden ja surun tunteita.
Kyselyni ei siis ole kannanotto miten asioiden pitäisi olla tai onko isä hyvä hoitaja lapselle, vaan mua kiinnostaa vaan äidin tunteet.
Ja tiedän kyllä syyt miksi tuttavani palaa töihin lapsensa ollessa 9kk, joten ei tarvi sitäkään selitellä, että jos on vaikka taloudellisesti pakko. Mua ei nyt sekään kiinnosta, vaan yksinkertaisesti: miltä se äidistä tuntuu? On pakko tai ei ole pakko.
-ap
Molemmilla kerroilla sydän itki verta, mutta ei ollut muuta mahdollisuutta - maassa maan tavalla.
Kaikkeen kuitenkin tottuu. Ja usko tai älä, täÄlläkin kasvaa ihan normaaleja lapsia ja nuoria.
kun vaihtoehtoa ei ollut, vietävä oli ja nessupaketti töissä päätteen ääressä meni. Nopeasti totuimme (tai mullahan se vaikeampaa oli, vauva oli tyytyväinen) ja siitä tuli osa arkea.
Ensin isälleen kuukaudeksi ja sitten kotiin hoitajan kanssa. Itkin asiaa lähes koko äitiysloman, kun tiesin että töihin on pakko palata niinkin pian. Uskomatonta mutta asiaan tottuu nopeasti ja työssäkäyvien äitien mielestä on ihan normaalia, että pienen näkee sen 4-5 tuntia päivässä. Ratkaisu on jälkikäteen tuntunut ihan hyvältä. Päiväkotiin en kyllä alle 3-vuotiasta veisi.
Meillä lapsi otti ensiaskeleet hoitajan kanssa ja samoin on oppinut vaikka mitä muutakin. Ei minua ole surettanut se yhtään. Ja sanottakoon, että imetys jatkui töihin paluusta huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikä minusta tuntunut mitenkään pahalle. Pikkukakkonenkin menee samanikäisenä hoitoon. Esikoinen on iloinen, reipas ja sosiaalinen lapsi. Tulee kaikkien kanssa toimeen :-)
Alue: Aihe vapaa
Meilla taalla Irlannissa ei silloin ollut sen pidempia aitiyslomia. Nykyisin saa olla kotona 6 kk ikaan asti.
Poika tosin oli hoitotadilla, ei siis tarhassa ja oli tadin ainoa hoitolapsi hanen oman 7 v poikansa lisaksi. Vauva sai siis tadin tayden huomion, eika hoito ollut edes kokopaivaista (noin klo 9-14). Lisaksi nukkui hoitoajasta vahintaan 75 %. Aluksi oli vahan ikava, mutta sain kuitenkin viettaa valtaosan paivasta pojan kanssa, joten fiilikset oli ihan ok. Kun nain, etta poika viihtyi, olo helpottui.