Te vapaan kasvatuksen hedelmät ! Mitä teille kuuluu tänään???

paljon meni aikaa "huonoissa piireissä" ja nautinto aineiden kanssa läträtessä. Omalla lapsellani tulee olemaan kotiintuloajat, ja muutenkin välittävät aikuiset elämässään, joita itselläni ei ollut.

itse olen rajat itselleni laittanut, eipä sitä kukaan aikoinaan tehnyt :/

nyt olen minäkin muutaman lapsen äiti, käyn töissä ja olen myös omille lapsilleni rajat laittanut ja aika tarkkaan valvon lapseni menemiset, lähinnä teinit, etteivät saa vapaasti juosta pitkin öitä missä vaan. Lasteni kanssa ei ole ollut ongelmia moisista rajoista, ymmärtävät yllättävän hyvin, normaalia purnaamista vain välillä. Nyt itse vanhempana ihmettelen suuresti kuinka omat vanhempani ovat olleetkin niin täysin huolettomia aikoinaan. joo ja vapaamielisyys ja suvaitsevaisuus ovat mullakin mukana kun katselen toisten tekemisiä ja elämistä. Sitä pidän hyvänä ominaisuutena itselläni.

Tänä päivänä olen kahden ihanan lapsen äiti, tiukka sellainen. Olen suvaitsevainen ja näen asiat aina monelta eri kantilta. Rakastan omassa elämässäni rutiineja ja pysyvyyttä, olen asettanut perheellemme rajoja ja pidän niistä tiukasti kiinni (kuten myös miehenikin ja lapset).



Elämme rauhallista ja sopuisaa elämää, olemme onnellisia :)

opinnot on vielä kesken näin kolmekymppisenä, tosin on minulla lukio ja ammatikoulu käytynä aiemmin. Muuten olen ihan kunnon kansalainen, annan kaikkien kukkien kukkia kunhan kunnioittavat myös muita. En polta ja juon kohtuullisesti, harrastan liikuntaa, lukemista ja käsitöitä. Lapsia en halua, enkä ole koskaan halunnut.

Kotona sai mennä ja tulla miten halusi, jokainen söi silloin kun oli nälkä ja ihan mitä itse teki mieli, läksyjä en tehnyt koskaan eikä vanhemmat niistä koskaan kyselleet. Itsenäiseksi opin jo pienenä kun vanhemmilta ei paljon apua herunut

Ei ollut kotiintuloaikoja, juomista ja tupakanpolttoa ei katseen alla sallittu mutta kun sitä kuitenkin tein, niin... Liftasin joo, ja teinpä paljon kaikenlaista muutakin, huh.



Nyt olen kolmevitonen kahden lapsen äiti, vakiduunissa myös ja korkeakoulutettu. Olen tietyissä asioissa tiukka äiti, tietyissä taas en. Itseltäni vaadin mielestäni aika paljon. Muilta ihmisiltä vaadin pääasiassa vain toisten kunnioittamista ja käytöstä sen mukaan.



Millainen kasvatus meillä sitten tulee olemaan kun lapset teini-iässä? Tuskin silti niin vapaat kuin omassa kodissani, huh, en uskaltaisi. =D

Olen 48-vuotias viiden lapsen äiti, vanhin lapsista on aikuinen, nuorin eskarilainen, kolme keskimmäistä on teinejä. Itse menin nuorena ilman rajoja. Tupakkaan en koskenut, mutta join kyllä, ja liftasin. Kotiintuloaikoja ei ollut. Jos joskus meni itseni mielestä överiksi, otin itseäni niskasta kiinni, ja palasin itse määrittelemääni ruotuun. Olin hyvin tunnollinen kouluhommissa ja esim. kesätöissä ja pärjäsin koulussa loistavasti. Valmistuin filosofian maisteriksi ja mulla on vakiduuni.



Omille lapsilleni olen tiukempi kuin mun vanhemmat oli aikoinaan, mutta varmaan paljon lepsumpi kuin monet muut nykyvanhemmat. Ruumiillista kuritusta en ole koskaan hyväksynyt enkä käyttänyt, mutta en kyllä huudakaan, enkä juuri muitakaan rangaistuksia ole käyttänyt. Ei ole tarvinnut. Asioista puhutaan.



Lävistyksiä olen antanut lasten ottaa ja monessa muussakin asiassa olen "vapaamielinen". Mun lapset saa mennä paljon, mutta juominen, tupakointi ja liftaaminen on kielletty. Ja vain yksi lapsista on menijätyyppiä, mutta viihtyy kyllä hyvin kotonakin. Lapsilla on kotiintuloajat ja kavereilta tai rock-keikoilta käyn heidät hakemassa. Ikinä ei ole vielä kukaan jäänyt juomisesta tai tupakoinnista kiinni, tai sitten he vain osaavat hyvin salata. Toisaalta, jos tyttö menee vaikka yhdeksältä illalla kaverille ja haetaan kahdelta yöllä ja vaikuttaa silloin selvältä, niin ei hän ainakaan lärvejä ole ehtinyt välissä vetää.



Mulla on hyvät välit mun teinien kanssa. He hyväksyvät (suorastaan pyytävät) mut esim. kaverikseen rock-keikoille tai -festareille, vaikka omiakin kavereita on mukana, ja shoppailemassa tytöt käyvät mielellään mun kanssa.

Lapsuudestani puuttuivat rutiinit täysin.ei ruoka- tai nukkumaanmeno aikoja eikä päiväunia,vanhemmat eivät huolehtineet läksyjen teosta ja kouluunkin mentiin jos mentiin ja sitten kun herättiin.rakastavat taiteilijavanhemmat mutta toivottomia taivaanrannan maalareita. Teininä meni muutama vuosi ihan pipariksi kun juopottelin ja kapinoin. Nyt parikymppisenä olen naimisissa oleva useamman lapsen kotiäiti,parini löysin saman taustan omaavasta miehestä. En ole käyttänyt alkoholia sitten teini-iän, en polta, pidän tiukasti rutiineista kiinni ja tahdon muutenkin olla vaan ihan tavallinen tallaaja. Ei omille lapsille samaa hörhöilyä kiitos.

Siihen asti.. on vain ihme että olen hengissä ja säästynyt taudeilta ja muulta ikävämmältä, sillä elämää tuli todella elettyä "täysillä". Sain käyttää kaikenlaisia aineita ja liikkua milloin missä halusinkin ja missä seurassa ja jättää koulut kesken jo hyvin nuoresta lähtien.



Nyt minulla on hyvä ammatti, olen piireissäni erittäin kunnollinen ja kiltti aikuinen ja kypsä ihminen, hyvä kasvattaja ja raitis :)

35-vuotias kahden lapsen äiti. Kodissamme ei ollut ruoka-aikoja, kotiintuloaikoja eikä kukaan kysellyt, onko hampaat pesty. Rajattomuus aiheutti tietynlaista turvattomuutta, ja minusta kasvoi itsenäinen ihminen - kääntöpuolena on vaatimus siitä, että itse pitää pärjätä. Nyt opettelen pienessä mittakaavassa sitä, että voin myöntää avuttomuuteni tietyissä asioissa. Omilla lapsillani on selkeät rajat ja säännöt. Olen melko tiukka kasvattaja vrt. vanhempiini.

ole. TÖissä olen ollut aina, opiskeluaikoina jo. Tervekin olen. Kaikki hyvin siis.



Minulla ei ole ollut mitään ryyppäysvaihetta tai ongelmia missään vaiheessa, vaikka sainkin tietoisesti vapaan kasvtuksen. Ei siis ollut kotiintuloaikoja, läksyjä ei tarkastettu, sain bilettää ja käyttää alkoholia sen mitä huvitti ja polttaakin varmaan olisin saanut jos olisin halunnut. Meillä ei siis kielletty, mutta meillä puhuttiin kyllä siitä, mitä asioista seuraa ja siitä, että minun valintani johtavat aina johonkin. Minä opin kyllä tekemään valintani vastuullisesti, vaiikkeivät vanhempani sanelleetkaan niitä minulle.



Kasvatan omat lapseni niin vapaasti kuin mahdolista. Yksi heistä vaatii selvästi enemmän käskyjä ja kieltoja, toiset ovat samantyyppisempiä kuin minä, ja kasvavat parhaiten kun en estä sitä.