Minkä ikäisen lapsen pitää itse pukea ulkovaatteet? Kyllästynyt pukemaan 4-vuotiasta

silloin jos on kiire ja pakko päästä lähtemään nyt eikä viidestoista päivä. Toiset ihmiset, myös lapset, vaan on laiskoja.



Siinä ajassa kun pikkusisko 4v on jo pukenut itse ja ovella valmiina lähdössä ulos niin tää melkein-kuusi-vee yleensä istuu eteisen lattialla ja leikkii vaikka pikku kivillä ilman että olisi saanut vielä yhtään vaatekappaletta päällensä.



Yleensä sanon lapselle vain kahdesti että pukee päällensä. Tokalla sanomisella muistutan vielä että en aio enää sanoa vaan seuraavaksi lähdemme ilman häntä ulos. Ja sitten en enää sano.



Sitä haahuilua ja leikkimistä sitten kestää kunnes me pikkusiskon kanssa lähdemme ovesta ulos, jolloin alkaa hirveä rääkynä että kun ei häntä odoteta ja älkää jättäkö yksin ja vyäääh.



Eli ei mulla mitään vinkkejä ole antaa, itsekin samassa suossa.

jalkalenksut ja kintaat laittaa hoitaja. Kintaat, kun tungetaan hihojen sisään, niin siinä on vähän vääntämistä.



Kotona pukee itse vaihtelevasti. Välillä haluaa itse ja välillä mä määrään, että minä puen, kun on kiire. On ainut lapsi, niin ei ole iso juttu.

3.5vuotias ei pue vielä MITÄÄN itse...pipon ehkä saisi päähän mutta muuten taitaisi kulkea alasti ellei häntä pukisi!

Jos ei onnistu niin kannat mukaan ulos kaverin sukkasillaan. Ei siihen kuole, mutta tod.näk. oppii. Hoitoon yökkärissä niin kaverit kyllä huomauttaa. Jos ei onnistu lainkaan niin katsot kelloa, että oltaisiin lähdetty elokuviin tms., mutta nyt ei ehdi. Ja oikeasti menet sohvalle lukemana lehteä.



Meillä 4vee pukee kaiken muun paitsi hatun nauhat. Rattaat meillä myytiin jo 1,5 vuotta sitten.

Se on sitten äidistä/isästä/hoitotädistä jne. kiinni kauanko viitsii lasta pukea. Ja tilanteetkin ovat erilaisia.



Oma nyt jo 11-vuotias tyttöni oli pienenä suunnattoman hankala pukeutumisasioissa. Varsinkin aamuisin oli vaikeaa. Lopulta sovimme, että kun tyttö täyttää 5v, äiti ei enää auta pukemisessa. Sen jälkeen alkoi sujua! Tällä hetkellä meidän perheen pienimmät ovat 4,5 v ja pikkuisen alle 3v tytöt, joista nuorempi pukee aina itse. Joskus saa aamulla väsyneenä vähän auttaa. 4,5-vuotias puetuttaa aamuisin äidillä/iskällä vaatteet usein mutta ei aina, ja olen tällekin tytölle puhunut, että sitten kun 5 vuotta tulee täyteen, en enää auta edes aamuisin. Muuten tyttö kyllä on useimmiten tosi reipas pukemisessa, mutta joskus jos ei haluta lähteä jonnekin, voi temppuilla.

Ja nelivuotias itkee että pitää pukea. Makaa vain lattialla ja kiljuu että pue. on joka asiassa nykyjään samallainen. Äiti sun pitää hakea mulle nukke tai mikä milloinkin vaikka ennen on ollut itsenäinen ja tehnyt kuten nykyisin nuorempi sisarensa. kuuluiskohan ikään??

Meillä reilu 2 v pukee itse jos ei ole ihan hirveän väsynyt tai saa uhmailuhepulia jolloin puetaan "väkisin".



Mites sellaiset tarra/ väritystalukot tms. olisiko apua? siis että joka hyvin menneestä kerrasta saa tarran tai varittää yhden kohdan, ja valmis taulukko/passi miksi nyt sanotaankin oikeuttaa mieleiseen palkkioon kuten kivaan retkeen tms.

Nyt 4 vuotiaalla on "joku vaihe" ja välillä kiukuttelee pukemisen kanssa. En ala pukemaan, koska muuten saisin pukea häntä joka päivä. Kunhan kokeilee mitä teen hänen puolestaan.

sanon että ellet pue itse, jäät sisälle ja piste.

Kerhossa pukee kyllä itse, mutta jos vaan on joku jonka saa tekemään sen homman puolestansa niin teettää mielellään muilla.



Kotona saa juuri ja juuri haalarit puolitiehen puettua kamalan vinkunan säestyksellä ja lopuissa autan. Joskus pistän suosiolla kaikki, että päästään vauhdilla pihalle.



Joten apua ei täältä herunut, mutta myötätuntoa sitäkin enemmän!



PS. Siskonsa on aina ollut innokas pukija ja ylpeä siitä että saa vaatteet päällensä. Pojalla ei ilmeisesti samaa kunnianhimoa ole.

varmasti aivan yhtä rasittavaa...

Muuten saa maksaa koko ajan.

Oma poikani alkoi pukea ulkovaatteet itse kai 4,5-vuotiaana. Oli kyllä "ihanaa" pukea poikaa, joka joko makasi oikosenaan eteisen lattialla tai juoksi ympäri taloa, kun kaksi vuotta nuorempi sisko oli pukenut itse ulkovaatteet jo 1,5-vuotiaana!



Autoin silti pukemisessa kunnes poika itsestään alkoi tehdä sen omin avuin; en jaksanut käydä taistoon tuosta, kun kaikenlaista muutakin oli...

ns. "ennakkoilmoitus". Eli olen jo todella hyvissä ajoin ilmoittanut lapsille, että kun ovat vielä 3-vuotiaita, niin äiti hoitaa pukemisen siinä määrin kuin lapsi toivoo, mutta 4-vuotias pukee itse, silloin autan vain ne jotka on oikeasti liian vaikeita juttuja. Ja tämän olen liittänyt johonkin hienoon isoksi pojaksi kasvamiseen liittyvään juttuun.



Eli 4-vuotiaana pääsee synttäriristeilylle, koska on niin iso, ja koska on niin iso, niin vaunukyydit lakkaa meillä samassa vaiheessa ja pukeutuminen pitää hoitaa itse.



T: kolmen pojan äiti.

vaikuttaa meillä, että kun on ainoa lapsi, niin en jaksa olla vaatimassa. Tiedän, että osaa erinomaisesti pukea, ja on osannut kauan ja tarhassa niin tekeekin, mutta minulta vaatii enimmäkseen palvelua. Ja pääsen helpommalla, kun palvelen, Luulen, että jos minulla olisi useampia lapsia, olisin ottanut tiukemman linjan :-).



T. eräs nelivuotiasta pukeva

Voihan se olla että homma muuttuu kun ikää tulee lisää :)

Useimmiten (tietysti niitä poikkeuksiakin on, eli älkäähän poikien äidit nyt sännätkö kehumaan miten hyvin Meidän Matti osaa...) tytöt haluaa "tehdä itse" ja oppii pukemaan sujuvasti jo ihan pienenä. Kun taas pojat on niitä velttoilijoita joita täytyy patistaa tai äiti sais mieluusti tehdä kaiken.

Meillä kaksi tyttöä ei anna auttaa yhtään vaan pitää osata itse vaikka olis miten hankalaa, pojat taas nyhjöttää lattialla ja mankuu äitiä apuun.



Niinpä tuo on usein aikuisillakin että naiset tarttuu heti toimeen ja yrittää kaikkea mutta miehet odottaa käskyä ja hoitaa silloinkin helpoimman kautta...



Tytöthän on muutenkin usein pienempänä näppärämpiä piirtämään yms. kun taas poikien hienomotoriikka ei ole niin tarkkaa, ehkä tässä on myös osasyy...

Ja minä puen juuri siksi kun ei ole ainut lapsi (vaan neljäs viidestä). Jos en pukisi, emme pääsisi koskaan ulos, eikä se odottelu ole reilua muille lapsille (omille tai hoitolapsilleni). Meillä kun on sellaistakin ettei anna edes pukea, vaan pakenee ympäri kämppää. Eli jos saan hänet nätisti ulos pukemalla hänet vaikka ekaksi, niin sen teen vielä toistaiseksi. Aiemmin ei ollut tällaista taistelua, kaipa tämäkin menee ohi joskus... Uskoisin kevään ja vaatetuksen vähenemisenkin tekevän osansa, jospa ensi talvena menisi jo itse vaatteet päälle.

Meillä muuten esikoinen rupesi pukemaan itse vasta 3,5-vuotiaana, kun innokas pikkusisko 1,5-v innostui pukemisesta, hänestä oli noloa hävitä pukemisessa pikkusiskolle. Tämä nelonen ei ole moksiskaa, vaan nauttii palvelusta.

vaikuttaa meillä, että kun on ainoa lapsi, niin en jaksa olla vaatimassa. Tiedän, että osaa erinomaisesti pukea, ja on osannut kauan ja tarhassa niin tekeekin, mutta minulta vaatii enimmäkseen palvelua. Ja pääsen helpommalla, kun palvelen, Luulen, että jos minulla olisi useampia lapsia, olisin ottanut tiukemman linjan :-).

T. eräs nelivuotiasta pukeva

tuo palkitseminen.:/

Joka asiasta pitäis eräiden mielestä palkita. Huh. LApsi oppii että tässä kun en tee niin kuin äiti sanoo niin pian se äiti taas lupaa jotain palkintoa.



Houkuttelu vois olla parempi. "laitappas nopeesti vaatteet päälle niin keretään tehdä sitä ja sitä tai ehkä nähdään ulkona koiria" jne jne

sanon että ellet pue itse, jäät sisälle ja piste.

jos sanoisin, että jäät sisälle, niin lapsi huutaisi jeeee! ja menisi iloisena leikkimään. Eli pitäisi sit varmaan kieltää leikkiminen sisällä?

Kyllä minä puen edelleen 3,5 vuotiastani, jotta edes joskus päästään ulos. Tosin houkuttelen häntä "auttamaan" äitiä ja useimmiten onnistuu.

Tästä samasta syystä en koskaan uhkaa puistossa, että lähdetään sieltä pois (kuten jotkut äidit tekevät rangaistukseksi), sillä lapseni olisi erittäin iloinen kun pääsisi takaisin sisälle...