Lue keskustelun säännöt.
Ystäväni odottaa esikoista ja toitottaa iloisena, että lapsen kanssa tulee olemaan todella helppoa!
08.12.2008 |
Juu, voihan se hyvinkin olla totta, että kohdalle sattuu lapsi, joka nukkuu yönsä heti kunnolla, eikä heräile eikä valvota vanhempia, eikä sairastele eikä sairasta koliikkia....
Ystävälläni ei ole sukulaisia tai tuttavia, joilla olisi pieniä lapsia, joten käytännössä hänellä ei ole kokemusta lapsien hoidosta eikä hän ole keskustellut pienten lasten äitien kanssa. itselläni ei ole lapsia, mutta sisaruksilla on ja monella läheisellä ystävällä ja työkaverilla ja harva on päässyt vauva- / taaperoaikaa läpi ilman väsymystä.
Nyt olen yrittänyt sanoa ystävälleni, että kannattaa varautua myös valvomiseen ja väsymykseen, ettei sitten tule pettymystä, ettei kaikki niin ihanaa olekaan. Mutta eipä hän sitä ota kuuleviin korviin, vaan uskoo, että heillä menee kaikki hyvin ja väsymystä ei tule ollenkaan.
Toivottavasti ei tule pettymään kovin.
Kommentit (29)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja toitotan kaikille että nyt tulee helppo lapsi :-).
heti pois ensiodottajalta, ettei vain pääsisi olemaan liian onnellinen...
Eiköhän jokainen koe ja huomaa oman elämänsä ekat asiat ihan itse.
mutta kun itse olen sellainen yltiörauhallinen luonne, niin luulen että "stressaan" asioista ihan erilailla kun muut mammat.
Toivon että neljäskin menee samaan kastiin kuin edelliset. Koliikkia tosin ei ole ollut kellään, joten sen kärsimisestä en tiedä, ei meillä ole tosin ollut uhmaakaan.
t: 14 v, 8 v ja 6 v, nyt rv 6
Se kuuluu siihen luonnollisena osana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta kysyn kuitenkin. Jos sinulla itselläsi ei ole lapsia, miksi olet näillä palstoilla? Onko hieman ilkeäsävyisen viestisi takana lapsettomuutta sinulla itselläsi? En ole vielä näiden kuuden vuoden, jotka olen täällä roikkunut, aikana törmännyt sellaiseen henkilöön jolla ei olisi omaa lasta tai suurta toivetta omasta lapsesta.
Anna ystäväsi rauhassa elää ihanaa unelmaansa helposta vauva-ajasta. Ei se sinulta pois ole. Ja jos olet todellinen ystävä, astut kehiin, kun niitä vauva-ajan ongelmia tuleen. Autat! Etkä kirjoittele tänne ystäväsi selän takana.
etukäteen. Imetys oli maailman luonnollisin asia, lapsi hyväntuulinen ja terve, mies osallistuva. En väsynyt yösyötöistä paljonkaan, koska en edes havahtunut kunnolla.
Vieläkään en uskalla mainita kuin valikoidussa seurassa, että ensimmäisen kerran vein lapsen lääkärille kolmivuotiaana (tarkastuksia lukuunottamatta).
Näin anonyymisti voin tunnustaa, että olen pettänyt naissukukunnan näin pahasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina pitää varautua pahimpaan eikä koskaan saa olla positiivisella ja luottavaisella asenteella :/
Anna ystäväsi olla onnellinen odottaja!
Itse ainakin nautin esikoisen vauva-ajasta todella paljon, vaikka vauva heräili öisin tunnin kahden välein koko ensimmäisen vuoden, kaikki oli itsellenikin uutta eikä vauvanhoidosta ollut yhtään kokemusta, hoitoapua ei ollut jne. Olen rento luonteeltani ja otan asiat sellaisena vastaan kun ne ovat. Mitä järkeä stressata kaikesta etukäteen?
Itse uskon, että näillä keskustelupalstoilla kärjistyy monet ongelmat ja moni saa sellaisen kuvan, että elämä vauvan kanssa on helvettiä ja selviytymistä päivästä toiseen, tukka pystyssä ja puklut rinnuksilla. Itsekin odotin vauva-ajan olevan pahempaa ja olin positiivisesti yllättynyt kun elämänlaatu ainoastaan parani vauvan synnyttyä.
Minä en osannut nauttia kunnolla esikoisen vauva-ajasta kun ihanat tuttavat ja kaverit jaksoivat muistuttaa siitä että kohta tulee kamalaa. Tietysti olin iloinen, mutta koko ajan pelkäsin että kohta se siperia alkaa opettamaan. Olin kuvitellut että kaikki vauvat itkevät hirveästi ja ovat työläitä hoidettavia.
Minulla oli helppo raskaus ja kivojen kommenttien takia odotin koko ajan että milloin ne kaameat raskausajan vaivat oikein alkaa.
Vauvakin oli ns. helppo ja minä pöljä odotin että milloin se koliikki ja yövalvomiset oikein alkaa :s Tämän esikoisen kohdalla ei yövalvomisia tullut koskaan. Toisen kanssa valvottiin sitten siitäkin edestä.
Luulot vain
heti pois ensiodottajalta, ettei vain pääsisi olemaan liian onnellinen...Eiköhän jokainen koe ja huomaa oman elämänsä ekat asiat ihan itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sehän ehkäiseekin lapsen koliikkia!
Tämän palstan nimi on AIHE VAPAA ja ehkä olet huomannut, että varmaan joka kolmas aloitus on ihan muuta kuin vauva/lapsia-asiaa.
Joten ap on ihan oikeassa paikassa. Sinusta en ole niinkään varma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jälkeenpäin se on myöntänyt, kuinka lapsellinen hän olikaan. Joutui pettymään pahasti, kun kaikki ei ollutkaan yhtä hymyä ja ruusuilla tanssimista.
En mäkään kannata ajastusta, että pitäs koko raskausaika odotttaa kauheaa väsymystä ja valvomista ja sairastelua, mutta en mä nyt lähtis silläkään asenteella, että kaikki tulee olemaan yltiöhelppoa. Voi tulla paha pettymys jossain vaiheeessa....
En tarkoittanut, että täällä ei voisi keskustella jostain muusta kuin lapsiin liittyvästä asiasta. Tarkoitin, että TÄNNE EI EKSY JUTTELEMAAN MUITA KUIN SELLAISIA, JOILLA ON LAPSI TAI TOIVE LAPSESTA. Kuka vielä lapseton henkilö, jolla ei lapsi ole toiveissaankaan, päättää yhtäkkiä tulla tänne? Joten arvoisa ihmettelijä, epäilen että olet itse ap, joka jäi kiinni siitä, että vastaa ikäänkuin ulkopuolisena tähän viestiin. Joko siis olet ystävällesi kade hänen raskaudestaa, koska sinua ei ole vielä onnistanut. Tai sinulla on jo lapsi ja koit vauva-ajan raskaaksi ja sinua ärsyttää toisen naiivius.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä on hyvä, että asiaan suhtautuu positiivisesti. Ja kyllähän suurin osa lapsista on helppoja. Suurimmalla osalla lapsista ei kuitenkaan ole sairauksia tai allergioita.
Esikoisen kanssa on se riemukin, että yleensä on aika helppo nukkua päiväunien aikaan.
Joillain on vaan tapana puhua vain siitä kuinka paljon ovat kärsineet. On jotenkin kiellettyä kertoa nauttivansa vauva-ajasta.
Minä ainakin nautin täysillä vauva-ajasta. Lapsi nyt oli vähän yösyöppö, imetin öisin aina 10 kk ikään asti, mutta muuten erittäin helppo. Yhden kanssa on helppo liikkua, nähdä ystäviä, istua kahviloissa. Kun lapsi nukkuu niin voi keitellä maitokahvit ja lukea naistenlehteä.
kuin se sitten loppujen lopuksi olikaan, siis esikoisen kanssa. Ihmiset varoittelivat miten raskasta lapsen kanssa on jne. Minusta se oli helppoa ja ihanaa. Valvoin toki minäkin, mutta hormonien voimalla sitä vain jaksoi. Kun aloin odottaa toista lasta, ajattelin, että vauva vain kantoliinaan ja menoksi esikoisen kanssa kuten ennenkin (2v ikäeroa). No kuopus olikin sitten ihan toista maata, kantoliina on edelleen käyttämättä. Hän on ihan erilainen luonteeltaan, kärsimätön ja aina menossa. Todella rankkaa oli hänen vauva-aikansa, nyt jo helpottaa kun ikää alkaa olla nuoremmallakin 4v.
Minun mielestäni on hyvä antaa realistinen kuva vauva-ajasta, mutta ei kannata kauheita kauhukuviakaan antaa. Tämä asia on ihan samanlainen kuin muutkin elämään liittyvät asiat. Vai pitäsikö asuntovelallista muistuttaa vain lainan taakasta ja ikuisesta velkavankeudesta vai esim. omakotitalon ihanuudesta; tällä hetkellä tervettä ihmistä muistuttaa, että sairastut johonkin kuitenkin jossakin vaiheessa elämääsi?
Kaikilla asioilla on puolensa, hyvät ja huonot. Toinen kertoo asiat tai ajattelee asioista realistisemmin kuin toinen, ihan luonne- ja temperamenttikysymys.
Nyt kahden vaikean raskauden ja synnytyksen, yhden koliikkivauvan ja yhden korvakierrelapsen jälkeen haluan kolmannen vauvan. Vaaleanpunaiset lasit päässä haluaisin olla taas raskaana, synnyttää, imettää ja hoitaa pientä vauvaa. Vaikka jotenkin hämärästi muistan, että olen mielummin vähän isomman lapsen äiti kuin ihan vauvan olisi se niiiin ihanaa. Ja helppoa tietysti.
Siihen kai se lisääntyminen perustuu. ;-)
Jos olet päivän pois kotoa, pärjääkö mies lapsen/ lasten kanssa?
Osaako/ uskaltaako miehenne liikkua lasten kanssa julkisilla paikoilla ilman toista aikuista, käydä kaupassa tai kylässä?
Kuinka monta lasta? Iät myös!
ei olekaan niin kamalaa, että siitä pitää valittaa ja voivotella. Kuuluu asiaan, ja sen hetkiseen elämään.
Tajutkaa jo nyt että täällä lukee/kirjoittelee myös muutkin kuin lapselliset. Aika törkeää toivottaa tervemenoa muulle palstalle. Voihan nämä asiat muuten vain kiinnostaa. Ja täällä tosiaan puhutaan muustakin kuin niistä lapsista. Minulla ei ole lapsia, mutta saatan ehkä sellaisen joskus muutaman vuoden päästä pyöräyttää. Tai sit en.
T. "jos sulla ei oo akvaariota, suksi kuuseen tältä akvaariopalstalta"
kannatta myös mainita ystävällesi siitä että kyllä ne helpoimmatkin lapset itkevät suunnilleen tunnin päivässä. ja se että öisin herää monta kertaa syöttämään ei ole tosissaan helppoa, siitä väsyy todella nopeasti.