Vali vali!

Kyllä käy ärsyttämään! Meidän vauva on viisi viikkoa ja viime viikonloppuna miehen piti lähtee kaverinsa kanssa yhdelle keikalle toiseen kaupunkiin ja olla siellä yötä ja näin sitten tekivätkin (kaverilla kolmekuukautinen vauva). Eipä tossa mitään, olivat kysyneet meiltä vaimokkeilta luvan etukäteen, mulla tosin nousi silloin harmin kyyneleet silmiin, kun mielestäni aika epäreilua tehdä noin. Mä kuitenkin käskin miehen mennä, koska ei ole mun asiani kieltää aikuista ihmistä tekemästä mitä haluaa.



Kuitenkin mun hermo alkaa olla aika kireellä kun tuntuu siltä että kaikki (siis minä, heh) pyörii vauvan ja miehen ympärillä. Mun pitää huoltaa vauvaa vuorokaudet ympäri, se on tietty normaalia, mutta kun katsoo vierestä miten toinen elää vielä omaa suht normaalia omaa elämää (no ei se kyllä töiden lisäksi juuri muualla ole kuin kotona), niin alkaa jurppia. Siis ihan pienetkin asiat kuten esim. eilen katottiin illalla leffaa ja vauva alkoi itkeä, mä nousin sitä kävelyttämään ja mies ei edes voinut pistää leffaa poikki siksi aikaa. Aivan mitätön asia, mut vähän hirvittää että mihin me ollaan menossa jos vedän pulttia tollasesta. Sitten en tietty sano miehelle kuitenkaan mitään, vaan marttyyrina (aargh...) mökötän, vaikka se tuskin edes sitä huomaa.



Seksiä meinattiin eilen yrittää ekaa kertaa synnytyksen jälkeen, ja mies hyökkäs heti kimppuun kun joku syyttäjä - siis miten hemmetissä se voi olettaa että mä sekunnin murto-osassa muutun imettäjästä Emmanuelleksi? Jotain erotiikkaa ois voinu keksiä tai edes kehua ulkonäköä vähän, kun on niin stanan kakka olokin kun raskauskilot ei vaan liukene imetyksestä huolimatta.



Siis en tiedä mitä mä edes haluaisin, mutta juuri nyt olo on aika katkera ja oon vaan vihanen miehelle vaikken edes tiedä syytä. Miten mun pitäis toimia että tulisin taas kiltiksi ja mukavaksi enkä mököttäis? Neuvoja, vinkkejä?