Olen vaimo, joka ei "anna"

ehkä vain tavallista vahvemmin sinulla käy noin. Muille käy vähemmässä määrin ja niin, että pystyvät työstämään senkin puolen suhteessa taas kuntoon.



Luulisin, että juuri tuon tapaisiin ongelmiin on olemassa seksiterapiaa.

Yksi hyvä alku varmaan on, jos keskustelet tästä tosi avoimesti kumppanisi kanssa. Hänenhän täytyy jo tietää, että joku ongelma on, miksi siis peitellä sitä.



Olet saanut typeriä vastauksia, mutta suurimmalle osalle naisista halut kaikkoaa aivan niin kuin sinulla silloin kun MUUT asiat ei suhteessa toimi, mutta sitten kun toimii, niin kyllä ne halutkin sieltä palaavat ja minulla ainakin kahta voimakkaampina. Täytyy vain toivoa, että kumppani jaksaa kuivat kaudet tässä välillä.



Yksi kysymys minulle tosin tuli mieleen: syötkö kenties e-pillereitä? Minulla ne ovat melkoisia halujentappajia, luulen että yksi syy, miksi niiden ehkäisyteho on niin hyvä on, että tutun ja turvallisen kumppanin kanssa ne vetää hormonitoiminnan sellaiseksi, että ei todella enää huvita. Olen kahdesti jättänyt pillerit pois, kun olemme hankkineet jälkikasvua ja kummallakin kerralla muutos parissa viikossa oli SUURI ja oma mies muuttunut silmissä taas superhaluttavaksi. Itse olen tullut siihen tulokseen, että en niitä enää syö. Seuraavaksi aion kokeilla kierukkaa.

Kutsun tätä asiaa nyt vaikka motivaatio-ongelmaksi. Ongelma on tosin monisyisempi, sillä en saa orgasmejakaan ellen itse niitä tee.

Erotuksena ap:n tarinaan on se, että rakastan miestäni niin kovasti, että tosiaan seison vaikka päälläni, jotta hän olisi onnellinen ja meillä on osin siksi vilkas seksielämä. Vähän säälihän se on etten itse saa tästä seksielämästä mitään muuta irti kuin tiedon siitä, että mies on tyydytetty ja onnellinen. Koska yhdyntä nyt on sellaista lievää pakkopullaa, annan mielelläni suuseksiä, koska se ei ainakaan ole tylsää.

Sanatarkkaan. Myös, mitä tulee alkoholin nauttimiseen. Mies vähän jopa innostuu tarjoamaan tukevammatkin naukut, kun ne saavat minut seksuaalisesti vireäksi. Mutta harmi kyllä en itse muista niistä sitten jälkeenpäin lähestulkoon mitään. Siksi melkeinpä pelkään noita kännissänainteja.

Itse olin myös alkuun erittäin halukas ja näin on ollut kaikissa aiemmissa suhteissani ja sama taantuminen tapahtuu kuin mitä ap kuvasi. Saan pientä palaamista vanhaan aikaan ainoastaan sillä, että nautin hieman alkoholia, joka syystä taikka toisesta tekee minusta jälleen himokkaan naisen. Käytän alkoholia aika vähän ja hyvin harvoin, mutta kun sitä toisinaan käytän, on tuo villiintyminen aivan väistämätöntä ja mies poimii mieluusti hedelmät.

Vastauksissa näkyy, että palstalla on paljon niitä, jotka eivät kotona saa seksiä. Se harmittaa ja kun sinä rohkeasti toit oman kantasi esiin, turhautuma sai kanavan purkautua.

Sitä on vaikea ymmärtää, kun puolisoa ei haluta. Herää kysymyksiä siitä, olenko hänestä enää viehättävä tai rakastettu ja että onko toinen sitten kuitenkaan "se oikea". Vonkaaminen turhauttaa ja suututtaakin. Hylkäämisen ja torjunnan tunne on niin vahva, että itku pääsee: "en merkitse puolisolle enää mitään".

Turhaa kai on pohtia, kumman tunteet ovat oikeutetumpia, sen joka ei anna vai sen joka ei saa. Paha olo kuitenkin kummallakin. Kiitos siitä, että toit näihin keskusteluihin myös tämän näkökulman. Jos toisen tunteita voi kuulla, se usein auttaa. Vaikka siis mikään ei muuttuisikaan, on silti mukavampi olla, jos on mahdollisuus edes yrittää ymmärtää.

Tuntuu että ongelmani ja kertomukseni taitaa olla jotenkin niin outo, vieras (tai jotain?), että asia on monille liian vaikea asiallisesti käsiteltäväksi/kommentoitavaksi.

Toisinsanoen, onkohan asiani vaan helpompi käsitellä/kokea/lukea, kun suljetaan harmaansävyjen mahdollisuus pois ja ajatellaan hyvin mustavalkoisesti.... Eli

että "pihtaava vaimo" ei vaan voi olla oikeasti muutakuin kamala, sadistinen, pettävä ihminen. Kaikenkaikkiaan kakkosluokan ihminen?

Ja homma on sitten sillä selvä, vaietkoon mokoma pihtari, häipyköön tekaistun ongelmansa kanssa, älköönkä ottako sitä enää ikinä esille. Jalat vaan levälleen ja hammasta purren teeskennelköön halua ja kiihotusta, feikatkoon vaikka. Sitten on "sinut itsensä kanssa" ja kunnon kansalainen. Taputus vaan päähän ja kaikki on taas aurinkoista ja valtakunnassa kaikki hyvin. (tai ainakin seksipalstalla...)

T. ap

kuin meiltä ap:n kirjoitus, tunteet on samat mutta "annan" kyllä monta kertaa viikossa vaikken siitä itse mitään kostukaan, tai kyllä niitä isoja o:ja riittää, mutta se on suunnilleen yhtä jännittävää kuin omin käsin puuhailu. Ja tuskin se miehellekään mikään ideaali tilanne on vaikka tarjoilu pelaakin jos innostus puuttuu.



Ei ole ratkaisua keksitty. Mutta sen verran voin sanoa että mitkään asennot, lelut ja hepeneet eivät auta tippaakaan.

Itsensä kanssa sinut? Olen edelleen vakuuttunut omasta viehättävyydestäni eli mitään kropan häpeilemisiä ei ole syynä tähän.

Muut, tutut ja tuntemattomat miehet vilisee mielessä taukoamatta, eli koko hommaan ei ole maku mennyt, päinvastoin.



Ehkä ap:n kannattaa erota jos on vielä sellaisessa tilanteessa että se on mahdollista. Muuten voi olla edessä loppuelämän pituinen nälkä... senkin voi valita, onhan elämässä muutakin tärkeää. Jo yli vuosikymmenen olen jokseenkin onnistunut vastustamaan vihreämmän ruohon sietämättömän voimakasta kutsua ja ollut onnellinen muuten hyvässä suhteessa rakkaan ihmisen kanssa. Vain yksi pala pelistä puuttuu.



Lohduttavaa ettei tässä sittenkään taideta olla maailman ainoita vajavaisia, vaikka moni vastaaja ei näy tajuavan ollenkaan...



Onnittelut teille, ilmeisesti enemmistölle, joilla ei ole vastaavia ongelmia, tai jotka osaatte niitä ratkoa pelkän asennoitumisen tai kamasutran voimin.