Viimeistään uskontotunnin, jossa käsitellään kastetta, lapsi ihmettelee miksi

Kastamattoman lapsen vanhemmat ovat varmaan hänelle syyn jo aiemminkin kertoneet.

Ja useimmiten kastamaton lapsi ei käy uskontotunneilla, koska päätökset lapsen kastamattomuudesta ovat vakaumuksellisia eli vanhemmat eivät halua jostain syystä lapsikastetta tai ev.lut seurakuntaan liittämistä

ihmetelleet. Isommat tosin kävivät ET:ssä, mutta pienin on käynyt ihan uskontotunneilla. Päättää sitten itse kun siirtyy yläasteelle, käykö uskonnossa vai et:ssä.

ja opettajakin hämmästyi ettei kuuluta kirkkoon, kun tuli siitä puhetta. Erosimme kirkollisverojen takia, iso perhe ja velat, niin virkamiehenkin palkasta saa kivasti ruokarahaa tms.

on sitä suuremmalla syyllä tärkeää, että lapsia ei kasteta, että tämä ei enää olisi mikään ihmetyksen aihe.

ei edes osallistu uskonnon opetukseen, ja on jo ennen kouluikää saanut tietää näistä asioista (osa lapsista kastetaan, osa ei, koska ihmisiä on erilaisia ja he uskovat eri asioihin).



Lapset tajuavat kyllä. Osalle vanhemmista nämä asiat ovat vaikeita ymmärtää. "Miten lapsi muka saa nimen jos sitä ei kasteta? Mitä haittaa siitä on että kastetaan? Ainahan ristiäiset on pidetty, kummallista erikoisuudentavoittelua!".

onko se niin vaarallista, jos lapsi jotain ihmettelee?

Vai onko se teko jota et tiedä miksi teit? :D

Ala-asteen 4-luokan kävin semmosella elämäntaitotunnilla kun luokkakaverikaan ei kuulunut kirkkoon ja saatiin mennä naapuri kouluun tunneille (oli uskontotunnin kanssa samaan aikaan).

Muut luokat kävin uskontotunnilla.



En käsitä miksi tavallinen uskontotunti ei voisi kelvata kaikille, ne voi koostua ihan yleisistä asioista ja puhua eri uskonnoista jne. Minusta sekin on tavallaan hyvää sivistystä että muut uskovat olis samoilla tunneilla ja voitaisiin jutella uskon asioista: millasta nyt vaikka helluntailasten arki on, tai mormooneitten tai muslimien. Tuntuu että harva tietää ja mutulla ei pitkälle pääse...



Minua ei lapsena kastettu, enkä pahemmin ajatellut miksei. Teininä menin kavereitten perässä riparille vaikka se elämämäntaito- leiri tuli sillon 90- luvulla vaihtoehdoksi.

Otin kasteen ja kuulun kirkkoon. Uskon omalla tavallani ja maksan mielelläni kirkolle: tykkään että kirkko tarjoaa lapsille ja nuorille tapahtumaa ja kerhoja.

Menen kirkossa naimisiin, lapset voi mennä kirkon toimintaan (olen toiminut ohjaajanakin) ja joskus kirkon maahan minut haudataan.



Omat lapset on kastettu koska se on miehelle tärkeää, minä olisin tykännyt jättää valinnan lapsille. Toivon että lapset näkee aikanaan kirkon hyviä puolia eikä lähde massan mukana irti kirkosta vaan sen kylmän ajatuksen takia: mitä kirkko antaa minulle?? Se tarkotus tarttee löytää itse tai ajatella kirkon toisille antamaa hyvää, vaikka juuri lapsia.

kaikki eskarilaiset käyvät yhtenä päivänä srk:n kerhossa (säästävät opettajan aikaa tällä järjestelyllä). Kerhossa olivat sitten täyttäneet lapun, jossa oli laitettava vanhempien ja kummien nimet. Lasta ei ollut kastettu, joten ei ole sitten kummiakaan.

Srk:n täti oli kuulemma ihan ihmeissään ollut. Ihan kuin tässä maailmassa ei ole muuta uskontoa kuin tämä ev.lut. Voisivat kyllä näitä kerhotätejä paremmin kouluttaa, että ottaisivat huomioon, ettei kaikkia lapsia kasteta. Koska monesti kastamattomia on kuitenkin joukossa.

Lapselle ei olisi muuta toimintaa kerhon ajaksi järjestetty, vaan olisi sitten joutunut jättämään yhden eskaripäivän väliin. Joten annettiin mennä muitten mukana sinne.