Lue keskustelun säännöt.
Miksi olen pettynyt, kun ultrassa selvisi, että vauva on poika?
12.02.2009 |
Esikoinen tulossa, joten luulisi, että ihan sama kumpi tulee, kunhan on vain terve lapsi. Jännitin rakenneultraa ihan hirveesti ja päällimmäisenä vain ajatus, että kumpa kaikki olisi hyvin ja lapsi olisi terve ja hyvin kehittynyt. Sukupuoliasia tuli vasta toisena, sen kysymme, mikäli näkyy, kunhan ensin saadaan kuulla, että kaikki hyvin.
Kaikki toitotti mulle jo alkuraskaudesta alkaen, että tyttö on tulossa. No itsekin varmaan mietin sitten, että tyttö olisi aivan ihana ja ajattelin, että saan ostaa prinsessamekkoja ja myöhemmin harrastaa tytön kanssa ja nimikin olisi tytölle valmiina.
Ultrassa kaikki oli hienosti ja ajattelin, että saamme olla tosi onnekkaita, että kaikki on mennyt hyvin ja nyt on ihana jatkaa hyvin mennyttä raskautta vähän vapautuneemmin, kun ultrassa kaikki oli ok. Ultrassa siis selvisi, että poikahan sieltä on tulossa. Ja aivan uskomattoman ihanaltahan se pieni siellä näytti, kun se temmelsi ja heilui, aivan ihana!!!!! Nyt sitten jälkeenpäin olen alkanut miettimään, että saankohan ikinä sitä omaa tyttöä. Siis niin tyhmää miettiä tollaista, kun ei ole ensimmäistäkään saatu vielä syliin tuhnuttaan. Varmaan poika hurmaa aivan yhtälailla!
Nyt tunnen valtavaa syyllisyyttä siitä, että ajattelen, että olisipa ollut tyttö. Oma rakas pieni poika potkii masussa ja tuntuu, että rakastan sitä jo nyt yli kaiken ja silti mietin tällaisia. Ja vielä sain ultrassa kuulla, että kaikki hyvin, niin eikö mun pitäisi olla maailman onnellisin odottava äiti? Sukupuoli on vain toissijainen juttu.
Olenko ihan kamala? Antakaa komentteja, plliiis??? On jotenkin pahamieli, vaikka pitäisi olla maailman onnellisin.
t. 30v odottaja
Kommentit (30)
Tärkeintä on tajuta se, että terve lapsihan se pääasia on, niin klisee kuin tuo onkin. Sitten jos tämän jälkeen puolitosissaan miettii, että olispa tyttö/poika ihana, niin ei kai siinä niin suurta pahaa ole.
On ehdottomasti haluttava että lapsi on terve, mutta sukupuolen suhteen ei saa olla toiveita kuin puolitosissaan, ja tällainenkin toive on ainakin jossain määrin paha.
Kyllähän ihmisellä on oikeus toivoa ihan mitä vain, ja toisaalta moraalinen velvollisuus ottaa vastaan lapsi sellaisena kuin hän on. Meille ainakin on vammainenkin lapsi tervetullut, vaikka totta kai toivon, että hän olisi kaikin puolin terve.
Siis tyttö, poika, vammainen, vammaton... kaikki lapset ovat yhtä arvokkaita ja rakkaita - vaikka toiveita voi ollakin.
t. 21
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi ihan mielenkiintoista tietää, että miksi jollakin on näin vinoutunut ajattelutapa. Pojalla ei ole mitään arvoa?
Tärkeintä on että pystyt sitten kun lapsi on syntynyt silti kiintymään häneen.
Minä olin "aina" toivonut tyttöä (ja toiseksi poikaa kun "pitäähän nyt kummatkin olla"). Olin 5v sitten raskaana ja koin kohtukuoleman rv31+2. Kyseessä oli poika. Muistan jo silloin miettineeni että onneksi kyseessä oli poika koska jos kyseessä olisi ollut tyttö niin olisin kuollut itsekin. Totta kai surin siis poikaakin mutta... Nyt kun minulla on tyttö en ajattele kaipauksella että kumpa minulla olisikin poika. Lapsiluku jää meillä tähän yhteen erinäisistä syistä. Jos sen sijaan minulla olisi poika ja olisin menettänyt tytön olisimme luultavasti yrittämässä vielä epätoivoisesti tyttöä.
Olisi ihan mielenkiintoista tietää, että miksi jollakin on näin vinoutunut ajattelutapa. Pojalla ei ole mitään arvoa?
Ei vaan niin iso kuin tytöllä.
Olisi ihan mielenkiintoista tietää, että miksi jollakin on näin vinoutunut ajattelutapa. Pojalla ei ole mitään arvoa?
Ei vaan niin iso kuin tytöllä.
Mikäs tässä on sen oudompaa kuin se että entisaikoina tytöt eivät ole olleet mitään. Siis mitään.
ultran jälkeen kun selvisi että poika tulossa. Pari viikkoa ajattelin että harmi, sitten aloin hyväksymään asian. Kun poika vihdoin syntyi, rakastuin vauvaani ensi silmäyksellä. En olisi vaihtanut tuhanteenkaan tyttöön.
Ja kuten itsekin viestissäsi sanoit, rakastat vauvaasi jo nyt ylikaiken. Älä tunne syyllisyytta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollainen on sairasta nyt ja on ollut ihan yhtä sairasta joskus aikoinaankin.
Olisi ihan mielenkiintoista tietää, että miksi jollakin on näin vinoutunut ajattelutapa. Pojalla ei ole mitään arvoa?
Ei vaan niin iso kuin tytöllä.
Mikäs tässä on sen oudompaa kuin se että entisaikoina tytöt eivät ole olleet mitään. Siis mitään.
Kyllähän ihmisellä on oikeus toivoa ihan mitä vain, ja toisaalta moraalinen velvollisuus ottaa vastaan lapsi sellaisena kuin hän on. Meille ainakin on vammainenkin lapsi tervetullut, vaikka totta kai toivon, että hän olisi kaikin puolin terve.
Siis tyttö, poika, vammainen, vammaton... kaikki lapset ovat yhtä arvokkaita ja rakkaita - vaikka toiveita voi ollakin.
Itse olen neljä kertaa ollut raskaana, aina toivonut tyttöä (ensimmäisellä kerralla salaa ja sen jälkeen ihan ääneen), ja minulla on ollut onni saada kaksi maailman ihaninta tyttöä - ja kaksi maailman ihaninta poikaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinun harmiksesi minulta löytyy sekä tyttöjä ja poikia. Meidän perheessä jokainen on yhtä arvokas sukupuolesta riippumatta. Ihanko totta sinun mielestä on ok sanoa, että onneksi kuollut lapsi oli poika. Tässä mennään jo aika paljon pidemmälle poikien syrjimisessä kuin siinä, että toivoo tyttöä. Olet aika yksinkertainen jos et ymmärrä eroa.
Vaikka meillä on tyttö ja poika, ovat he molemmat yhtä arvokkaita ja tärkeitä, sukupuolen kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.
On mullakin joskus jotain toiveita sukupuolesuhteen ollut, mutta en koskaan ole ajatellut sitä niin että, toinen sukupuoli olisi jotenkin arvottomampi. Ihminen on arvokas ihan omana itsenään.
..ymmärrä tätä keskustelua, mutta toisaalta ei kai niitä ajatuksia voi kieltääkään.
Toisaalta esim. ap:kin viesti kyllä vaikuttaa ihan "terveeltä" siinä mielessä etten epäile hetkeäkään etteikö hän rakastaisi poikaansa ensi sekunnista lähtien, aivan kuten lähes kaikille sukupuolesta "pettyneille" käy.
Tärkeintä on tajuta se, että terve lapsihan se pääasia on, niin klisee kuin tuo onkin. Sitten jos tämän jälkeen puolitosissaan miettii, että olispa tyttö/poika ihana, niin ei kai siinä niin suurta pahaa ole. Ja useimmiten naiset toivovat tyttöä ja miehet poikaa, siis jos sen terveen lapsen sukupuolen saisi valita. Tätä ei tietenkään pidä yleistää koskemaan kaikkia, mutta tuo vain on luonnollista ajattelua/tuntemista, että oma sukupuolisen lapsen näkeminen olisi ihanaa.