Lue keskustelun säännöt.
Miksi olen pettynyt, kun ultrassa selvisi, että vauva on poika?
12.02.2009 |
Esikoinen tulossa, joten luulisi, että ihan sama kumpi tulee, kunhan on vain terve lapsi. Jännitin rakenneultraa ihan hirveesti ja päällimmäisenä vain ajatus, että kumpa kaikki olisi hyvin ja lapsi olisi terve ja hyvin kehittynyt. Sukupuoliasia tuli vasta toisena, sen kysymme, mikäli näkyy, kunhan ensin saadaan kuulla, että kaikki hyvin.
Kaikki toitotti mulle jo alkuraskaudesta alkaen, että tyttö on tulossa. No itsekin varmaan mietin sitten, että tyttö olisi aivan ihana ja ajattelin, että saan ostaa prinsessamekkoja ja myöhemmin harrastaa tytön kanssa ja nimikin olisi tytölle valmiina.
Ultrassa kaikki oli hienosti ja ajattelin, että saamme olla tosi onnekkaita, että kaikki on mennyt hyvin ja nyt on ihana jatkaa hyvin mennyttä raskautta vähän vapautuneemmin, kun ultrassa kaikki oli ok. Ultrassa siis selvisi, että poikahan sieltä on tulossa. Ja aivan uskomattoman ihanaltahan se pieni siellä näytti, kun se temmelsi ja heilui, aivan ihana!!!!! Nyt sitten jälkeenpäin olen alkanut miettimään, että saankohan ikinä sitä omaa tyttöä. Siis niin tyhmää miettiä tollaista, kun ei ole ensimmäistäkään saatu vielä syliin tuhnuttaan. Varmaan poika hurmaa aivan yhtälailla!
Nyt tunnen valtavaa syyllisyyttä siitä, että ajattelen, että olisipa ollut tyttö. Oma rakas pieni poika potkii masussa ja tuntuu, että rakastan sitä jo nyt yli kaiken ja silti mietin tällaisia. Ja vielä sain ultrassa kuulla, että kaikki hyvin, niin eikö mun pitäisi olla maailman onnellisin odottava äiti? Sukupuoli on vain toissijainen juttu.
Olenko ihan kamala? Antakaa komentteja, plliiis??? On jotenkin pahamieli, vaikka pitäisi olla maailman onnellisin.
t. 30v odottaja
Kommentit (30)
Esikoispojan jälkeen toivoin kovasti tyttöä, mutta poika tuli. Pari päivää synnytyksestä pikkuinen poika alkoi tuntua kuitenkin todella rakkaalta ja omalta. Nyt en vaihtaisi villiä veljeskaksikkoa mihinkään! : ) Nyt meillä on kolme lasta, joista nuorin on tyttö.
En ole varma voiko yleistää, mutta vaikuttaa siltä, että usein me naiset toivomme tytärtä ja miehet niitä poikia.
Älä siis tunne syyllisyyttä, olen varma, että rakastut omaan vauvaasi, oli hän sitten tyttö tai poika. Onnea odotukseen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja kun vauva syntyi se olikin poika. En tuntenut lasta kohtaan mitään. Salaa itkin, että tuntsin tälläisen tunteen.
Poika oli kuukauden vanha, vauva oli ihan ok, ei suurta kiintymystä
Poika oli kaksi kuukautta vanha, ajattelin, että kait tämä poikakin on ok, onhan sillä söpöt kasvot. Itkin usein, kun en rakasta poikaa niin kuin esikois tyttöäni rakastin alusta alkaen.
Poika tuli kolme kuukautta, rakastin pojan hymyä, sen suloista tapaa käpertyä mua vasten. Siitä, että poika rakasti mua ehdoitta.
Poika tuli neljä kuukautta poika valtasi täysin sydämeni ja sieluni.
Esikoinen jäi jopa taka-alalle. Taas oli syylistämisen tunteita mielessäni. En halua kertoa kenelläkkään miten kovasti rakastan tätä pientä poikaa.
Poika oli puoli vuotta rakkauteni poikaa kohtaan vaan kasvaa, mutta niin kasvaa rakkauteni myös tyttöäni kohtaan. Nuo kaksi pientä ovat minulle tärkeintä maailmassa. Enää en edes ajatuksissani vertaile heitä.
Vaikka sisimmässäni tiedän, että poika taitaa olla hurmannut mut kovempaa, kun tyttöni, mutta onko sillä väliä. Rakasan molempia valtavasti, kuten myös aviomiestäni
Tärkeintä on että pystyt sitten kun lapsi on syntynyt silti kiintymään häneen.
Minä olin "aina" toivonut tyttöä (ja toiseksi poikaa kun "pitäähän nyt kummatkin olla"). Olin 5v sitten raskaana ja koin kohtukuoleman rv31+2. Kyseessä oli poika. Muistan jo silloin miettineeni että onneksi kyseessä oli poika koska jos kyseessä olisi ollut tyttö niin olisin kuollut itsekin. Totta kai surin siis poikaakin mutta... Nyt kun minulla on tyttö en ajattele kaipauksella että kumpa minulla olisikin poika. Lapsiluku jää meillä tähän yhteen erinäisistä syistä. Jos sen sijaan minulla olisi poika ja olisin menettänyt tytön olisimme luultavasti yrittämässä vielä epätoivoisesti tyttöä.
Eli en pidä sua kamalana. :)
Mutta ajattele nyt, ne prinsessamekot on juuri niitä ensimmäistään odottavan mielikuvia. Uusi ihminen on syntymässä. Ajattele asiaa kokonaisuutena. Hän ei synny tänne ollakseen äidin pikku prinsessa tai prinssi. Hän on lapsesi koko elämäsi ajan, aikuisena miehenäkin, vaikkei aina täyttäisikään jokaista toivettasi tai haavettasi. Ja kun hän on syntynyt, takaan, ettet voi tietää mitään niin ihanaa kuin oma pieni poika!
Onnellista odotuksen jatkoa!
että hänkin pettyi kun sai kuulla lapsen sukupuolen (tyttö). Hän pähkäili asiaa aivan kuin sinäkin, mutta tuli lopulta siihen tulokseen, että oli pettynyt kun tiesi sukupuolen, ei siihen mitä sukupuolta lapsi on. Hän oli varmaan jotenkin alitajuisesti halunnut olla tietämättä ja sitten kuitenkin kysyi ... Me ihmiset olemme kummallisia ja tuossa tilanteessa pään täyttää mitä kummallisemmat ajatukset.
Et ole kamala ja saat ihanan pojan. Myöhemmin sitten ehkä tytön. Tai toisen pojan.
Mulla 2 poikaa ja tyttö, emme selvittäneet sukupuolia etukäteen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toivoin aikoinani poikaa. Meille sattui kohdalle kohtukuolema ja siinä vaiheessa kaduin vietävästi aiempia ajatuksiani. Vaikka se kuulostaa kornilta, pääasia on kuitenkin terve lapsi. Elävästä pojasta on paljon enemmän iloa kuin kuolleesta tytöstä. Ota lapsi ilolla vastaan. Ihania ne pojatkin ovat.
Niin ainakin itselleni kävi. Me ei tiedetty etukäteen sukupuolta, mutta mä toivoin kovasti poikaa. Mulla oli ihan sellainen tunnekin että lapsi on poika. Tyttö kuitenkin syntyi, ihan pienen hetken kirpaisi, sitten se oli siinä. Mulla on aivan mahtavan ihana tytär ja en todellakaan ole häneen pettynyt.
Toista lasta odottaessani toivoin taas poikaa :)
Mutta mä jo tiesin että vaikka tyttö taas tulisi meille, niin mä hurahtaisin sen ihanuuteen samantien. Poika tosin saatiin mikä oli hienoa.
Oma on aina rakas oli sitten tyttö tai poika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Pettymys" ei ehkä ole niin suuri ja jo raskausaikana kiinnyt vauvaan. Minulla on kolme poikaa ja esikoista lukuunottamatta olen tiennyt odottavani poikaa (ultran perusteella). Vaikka kovasti toivoinkin tyttöä, niin en silti olisi vaihtanut odottamaani lasta toiseen (siis poikaa tyttöön) koska rakastin jo odottamaani lasta sukupuolesta riippumatta. Jos sukupuoli olisi selvinnyt vasta vauvan synnyttyä, niin voisin kuvitella olevani pahemmin pettynyt (olisin elätellyt tyttötoiveita siihen asti). Kaikki kolme poikaani ovat rakkaita enkä vaihtaisi heitä mistään hinnasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten kukaan voi olla noin julma, että ajattelee kuolleesta lapsesta että onneksi oli poika. En varmaan koskaan ole lukenut yhtä julmaa viestiä liittyen näihin sukupuoliketjuihin. Sinä et asaitsisi yhtään lasta.
ettei ansaitse yhtään lasta!
Ei ajatuksia voi tuomita! Jos ajatus auttaa selviämään vaikeasta paikasta, ei siinä ole mitään pahaa. Mulle tulee itku siitä että joku on saanut kuolleen lapsen, kamalaa.
Mitä pettymyksiin tulee, minä ja mieheni petyimme myös, kun esikoisemme osoittautui pojaksi. Itse pääsin pettymyksestä pian yli, ja rakastan poikaani aivan kuin kuopus-tyttöänikin. Miehelleni sitä vastoin poika ja tyttö ovat kuin yö ja päivä. Esikoinen on nyt onneksi saanut kehittynemmän isän, tyttären herättämien isäntunteiden kautta, mutta alku oli rankka!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten kukaan voi olla noin julma,että toteaa kuolleesta laspsesta että onneksi oli poika. Olet todella sairas etkä ansaitsisi yhtään lasta. Veit kyllä kirkkaan voiton törkeydessä av -palstan sukupuolikeskustelussa.
Miten kukaan voi olla noin julma, että ajattelee kuolleesta lapsesta että onneksi oli poika. En varmaan koskaan ole lukenut yhtä julmaa viestiä liittyen näihin sukupuoliketjuihin. Sinä et asaitsisi yhtään lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ajatuksia voi tuomita! Jos ajatus auttaa selviämään vaikeasta paikasta, ei siinä ole mitään pahaa. Mulle tulee itku siitä että joku on saanut kuolleen lapsen, kamalaa.!
...niin minusta kenelläkään joka ei ole samaa kokenut ei ole oikeutta sanoa asiasta juuta eikä jaata eikä ainakaan tuomita ko. henkilöä.
Taisi olla tällä kauhistelijalla itsellään vain poikia.
mutta toisinpäin, eli olin aivan varma, että poika on tulossa, pojalle oli nimi ja "salaa" jo kutsuimme vauvaa sillä nimellä. Olin asennoitunut olemaan pienen pojan äiti. Rakenneultrassakin pojasta vihjattiin. 4D-ultrassa vauva varmistuikin tytöksi. Ensireaktio oli järkytys. Tuntui, että pieni poikani oli otettu multa pois (niin typerältä kuin se nyt kuulostaakin). Päivän verran siinä meni tottuessa "uuteen" ajatukseen, ja sitten tyttö tuntuikin aivan ihanalta ajatukselta! Eiköhän sullakin ap näin käy. :)
Minulla on kolme tyttöä, kolme keskenmenoa ja sen jälkeen yksi poika. Missään vaiheessa elämääni en ole ollut pettynyt lapsen sukupuoleen. Mutta näin me ajattelemme asioista eri tavalla.
Ensimmäinen keskenmenoni tapahtui myöhäisillä viikoilla. Meille olisi tullut neljäs tyttö. Silloin eräs "lohduttaja" sanoi minulle: "Onneksi se oli tyttö".
Lapsi on lapsi, ei sukupuoli. Toisille se näköjään on tärkeä asia.
Itselläni myös lapsia ja raskauksia, joissa ei ole käynyt niin onnellisesti. Kyllä elämä on opettanut minulle ainakin nöyryyttä ja nimenomaan sitä, millaisia ovat todella tärkeät asiat.
Ja mua aina loukkaa kun morkataan jompaakumpaa sukupuolta. Pojat on ihania ja tytöt on ihania!!
ja koettaa olla syyttämättä itseään liikaa. Mitä enemmän syytät, sitä pahempi olo sinulle tulee.
Minä olen jostain syystä toivonut molemmissa raskauksissani poikaa, mutta olen saanut kaksi tyttöä. He ovat aivat ihania enkä vaihtaisi heitä pois. :) Nyt on suunnitelmissa kolmas, ja kieltämättä on paineita pojan suuntaan. Minulle itselleni on koko lailla yhdentekevää kumpi sieltä tulee, mutta mies toivoo poikaa.
Ärsyttää myös sukulaisilta rivien välistä tuleva "painostus". Varsinkin äitini on antanut ymmärtää toivovansa tulevista lapsenlapsistaan poikia, koska yhtä lukuunottamatta kaikki ovat tähän mennessä olleet tyttöjä.
Tiedän ettei muista ihmisistä pitäisi välittää, mutta inhimillisyydessäni minun on vaikea viitata tunnetasolla kintaalla tällaisille odotuksille. Olisihan poika kiva, mutta anteeksi nyt vain kaikki, jos en pysty sellaista teille tarjoamaan. Kai te tytönkin hyväksytte... (tiedän, että oikeasti kaikki hyväksyvät kumman vain, nämä ovat vain tunteita).
Mä muistan esikoisen rakenneultran jälkeen, kun tunsin helpotusta, kun lapsi oli tyttö. Olin kuvitellut, etten välitä asiasta, mutta kuultuani tytöstä tajusin, kuinka paljon oli tyttöä olin toivonut. Kakkosta odottaessa toivoin ihan avoimesti tyttöä ja poika oli tulossa. Kyllä siitä lievä pettymys tuli ja jotenkin haalensi hetkeksi raskautta. No, innostus nousi myöhemmin uudelleen ja synnyttyään tämä poika on aivan ihana ja en ikinä haluaisi olla kahden tytön äiti ilman pikkuista poikaani.