~~~~<3ToukoToiveet<3~~~~ vko 50
Kommentit (32)
Maanantai koitti jälleen ja viikonloppu taas takana..
Terveisiä tosiaan neuvolsta, jossa kävin tänään aamulla. Kaikki näyttäisi olevan kunnossa. Virtsa ok, verenpaine 115/65, Hemoglobiini 131, joten sekin oli yllättävän hyvä..vaikka ajattelin, että ny on tipahtanut, kun olen niin väsynyt. Kiloja tullut näin melkein puoleen väliin mennessä 4,6 kg..Bmi oli 18 lähiessä, joten ei tota ylimääräistä hiveesti ole ollut. Kuulemma painonnousu on ollut ihan hyvä. Se kohdunpohjan korkeus oli joku 15, sanoivat että mennään ihan täysin käyrillä. Sydänääniä kehui,että todella vahvat ja selkeät..napero myös liikkui todella paljon. Oli kyllä ihana taas kuulla, että kaikki on kuten pitää nyt sitten vaan torstain rakenneultraa odotellessa. Kun saan vahvistuksen, että kaikki silloin ok, niin voidaan huoletta lähteä reissuun viikonpäästä.
Hanna: Mulla mitattiin nyt nuo sykkeet 140 ja sanoivat, että todella hyvät. Kuului oikein selkeästi. Viimekerralla, eli noin kuukausi sitten oli sykkeet joku 158- 160, mutta sanoivat että vaihtelee..Ei siis kuulemma tarvitse huolehtia.
Seuraava neuvola onkin sitten vasta tammikuun puolessavälissä, joillojn pitää käydä myös lääkärissä. Silloin laitetaan myös nuo vanempainraha ja äitysasiat kuntoon Kelaa varten. On tää sitten jännää aikaa ja jännää nähdä miten huimasti tuo vauva joka kerta kehittyy..Aika suorastaan lentää..
Nyt oli neuvolassa joku sijainen. Normi Th oli sairaana, joten nyt oli joku kätilö sitten tuuraamassa. Oli kyllä tosi kiva ja kyseli hirmu tarkasti vointia yms. Kyseli jo, että jaksanko tehdä töitä. Kyllä mä nyt ihan hvyin jaksan töitä tehdä, vaikka välillä iskeekin väsymyskohtauksia päivänaikana. =0)
Olikohan tässä taas tarpeeksi yhdelle kertaa kuulumisia. Jos sitä vaikka alkais suuntaamaan lounastauolle.
Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille odottajille!!!
T.Murunen82 + vauveli
rv 19+3
Voi, niin ihanalta näyttää nyt ulkona kun on maa hiukan valkoinen, mutta meidän pikkumies on vähän flunssainen, joten ainakin tänään pysyttelemme ihan sisällä. Toivottavasti mies jaksaa illalla hetken poikaa leikittää, niin pääsisin edes yksikseni ulos kävelemään, on niin ahdistavaa viettää koko päivä sisällä.
Rice - kyselit itsenäisyyspäivän vietosta ja meillä ei siihen kummempia traditioita liity, linnanjuhlia on tietty sivusilmällä vilkuiltava glökin kera. Tänä vuonna kävimme pojan kanssa ekaa kertaa katsomassa keskustassa ilotulitusta, joka äidin ja isin mielestä oli tosi hieno, mutta poika katseli mieluummin Tammerkoskessa uivia sorsia ja hoki "Kvaak kvaak". :D Tuolla reilun tunnin keskustareissulla sattui muakin mahaan aivan mielettömästi ja itku kurkussa työnsin rattaita kotia kohti. Luulen että mua alkoi sattumaan & pistelemään, koska menomatkan mies työnsi rattaita ja vauhti oli mulle liian kova, mutta sinnikkäästi yritin pysyä miesteni vauhdissa. Olisi vaan siis kannattanut luovuttaa heti... Onneksi kotona sainkin sitten hyvällä omallatunnolla maata sohvalla loppuillan, pikkupotkuista nauttien. :) Toivottavasti sullekaan ei tule lisää tuollaisia kipukohtauksia, ne kyllä säikäyttävät!
Ultraan on tasan viikko ja nyt on alkanut kovasti jännittämään, että mitä jos kaikki ei olekaan kohdallaan. Sukupuolen kysyminenkin pyörii kovasti mielessä, ajateltiin ettei kysytä, mutta jos lääkäri itse tarjoutuu kertomaan kumpi siellä on, niin sitten voidaan se ottaa selville. :)
Hannalle piti vielä vakuutuksista sanoa, että meillä esikoisella oli IF:n syntymättömän vauvan vakuutus ja if valittiin ihan sen vuoksi, että meillä oli silloin kotivakuutus siellä, eli taisi olla sen vuoksi kaikkein halvin. Samasta paikasta ei sitten lapsivakuutusta saatukaan alhaisen syntymäpainon vuoksi ja poika onkin nyt pian 1,5v ollut ilman vakuutusta. Ifillä ainakin lapsivakuutus on tosi kallis, vuosimaksu ekana vuonna n. 500 + vuosittainen omavastuu n. 500, eli aika paljon pitäisi sairastaa, että saisi jotain korvaustakin.. :O En usko että tälle kakkosvauvalle hankimme edes tuota syntymättömän lapsen vakuutusta, ainakin jälkeenpäin esikoisen vakuutusehtoja lukiessa tuli ihan huijattu olo.. Jotenkin kuvittelin, että kun meilläkin sairaala-aika oli yhteensä melkein 3 viikkoa ja kävimme sairaalalla kontrolleissa 4 tai 5 kertaa, että olisimme jotain saaneet vakuutuksesta takaisin, mutta ei. Olisi pitänyt olla jotain tosi pahasti vialla, että korvauksia olisi tullut. :O Sairaalamaksukatto ainakin Tampereella on 590 e, me jäimme ihan pari euroa sen alle - sen jälkeen olisi loppuvuoden "saanut" olla sairaalassa ihan ilmaiseksi. Kannattaa tosiaan tutkia tarkkaan vakuutusehdot ja -maksut, niissä on eroja!!
Eipä kai muuta tällä kerralla, nyt on pakko vähän siivoilla ja miettiä joululahjoja..
Miimi 19+1
Tämä kone kyllä menee nyt niin hitaasti paikasta toiseen,että hieman epävarmoin fiiliksin kirjotan..kuitenkin se sit ei vie viestiä eteenpäin. Pitänee kirjoittaa lyhyt sepostus.
Mulla oli kans neuvola viime viikolla, kaikki oli oh, hb hieman laskenut, mutta vielä hyvillä lukemilla, 131. Tämä meidän neuvolatäti on pikkasen "tumpelo" noiden sydänäänien kanssa. On itsellä aiempaa kokemusta ja tutuilla myös. Ei meinannut millään saada ääniä kuulumaan, pyöritteli laitetta ympäri mahaa. Ite kuulin jo yhdessä vaiheessa äänet ja tämä siirtyy ihan toiselle puolelle mahaa.. Huh, no lopulta äänet kuitenkin kuului ja sydän löi 150. Mut tuli vähän sellanen olo, että häh, oliko siinä jotain erikoista??? Sit ku se oli kuullut ne äänet, niin äkkiä vaan siitä pois. Lääkäri kuukautta aiemmin sai äänet heti kuulumaan ja sanoi,että hyvät ja vahvat äänet on. No, potkuja ainakin tulee silloin tällöin masuun, että eiköhän siellä kaikki ok ole.
Nyt täytyy mennä paistamaan lättyjä...hilloa ja kermavaahtoa päälle ;). Niin,painoa ei ollut VIELÄ tullut ku pari kiloa.. Kai vkl joutuu tosiaan paistaa pipareita. Kerran ollaan lasten kanssa jo tehty, mut nehän meni kun kuumille kiville. Sen verran uusavuton oon, että kaupasta ostan piparitaikinan.
Lumista uutta alkavaa viikkoa.
joululahjoista vielä,että käytiin perjantaina ostoksilla ja suuren osan lahjoista sain hommattua, muutama jäi vielä sinne joulunaluspäiville hommattavaksi.
Uuniz ja viikkoja (hmm) 17+3
Täällä myös käyty neuvolassa tänään. Kaikki vaikuttaisi olevan hyvin. Oli pikkasen hemppa laskenut, oli enää vaan 102 ja terkka sit kehotti rautakuurille. Samaan syssyyn sitten sitä d-vitamiinia, kun en jostain syystä ole muistanut koko asiaa. Sydänäänet kuului hyvin, vaikka pikkunen siellä mellakoi, ja taisi olla sykettä 150. Ollaan tässä ultran jälkeen pähkäilty tuota raskausviikkojen määrää... Se terkka nyt ainakin sanoi, että mennään sen alkuperäisen mukaan, eli la on 27.5.09 ja nyt olis 15+5. Ilmeisesti siksi, ettei se ultraaja sitä laskettua aikaa ollut muuttanut kirjaamalla korttiin... Mä en aina ymmärrä ihan kaikkea. Eipä tuon niin väliä, tuleehan se vauva sieltä sitten kun on valmis. Tietty sen äippäloman takia ei yhtään haittaakaan, vaikka onkin tuo aikaisin aika pistetty papereihin.
Mulle heräsi kysymys... Milloin ja miten työnantajalle täytyy ilmoittaa äitiyslomalle jäämisestä? Luin jostain, että viimeistään 2kk ennen äitiysloman alkua pitää ilmoittaa, mutta riittääkö siihen sitten suullinen sanominen vai pitääkö toimittaa joku paperi, ja jos niin mikä paperi ja mistä sen saa ja milloin? Tulikin aika monta kysymystä... Edellisen raskauden aikaan vielä opiskelin, eikä tarttenut tälläsiä miettiä. Kun vaan kertoi milloin jää pois ja millon palaa, en tainnu mitään papereita edes täytellä. Jotenkin niin uutta tämä äitiyslomalle jääminen, kun viimeksi olin koulussa niin pitkään kuin oli mahdollista (taisin jäädä kotiin viikko ennen laskettua sopivasti jakson vaihteessa) ja palasin heti kun sain hoitopaikan lapselle.
Kamalasti väsyttäisi. Tuli nukuttua vähän huonosti ja koko päivän on ollu hutera olo. Onneksi ei ollut kiirettä, muuten oisin varmaan pyörtynyt. En jaksa edes tyttöä patistella siivoamaan huonettaa, vaikka siellä ei mahdu edes kävelemään. Sama se, ei mun tartte sinne mennä oikeestaan ollenkaan. Eläköön sotkussa jos niin haluaa.
Olin hetken aikaa tässä hiukan hissukseen, mutta muistelen lukeneeni riitelyistä taikka vastaavista yhteenotoista. Mä oon nyt muutaman viikon aikana saanu muutaman ihan hirveen kohtauksen tuolle mun pikku tytölle. Lähinnä just tosta sotkemisesta ja itseasiassa en enää edes muista niin tarkkaana niitä syitä... Senkään takia en enää jaksa välittää. On niin huono omatunto siitä huutamisesta, että eläköön mielummin rojujensa keskellä. Onneksi on mies ollut pelastamassa tilannetta. Sitä vaan jotenkin on nyt niin herkkä... Kumma kyllä, en oo miehelle raivonnu. Vaikkakin useesti ennen saarnasin sille jos jostakin asiasta, kun on astiat väärin kaapissa tms. Tainnut tuo lapsi viedä enemmän huomiota. Se on aivan ihana ja tolleen, mut kyllä se raja näköjään tulee vastaan. Nyt sitten vaan koitan aina tilanteen tulle siirtyä kauemmas ja hengitellä syvään.
Taitaa olla tuota tekstiä taas sen verran takana, jotta voin hipsiä sohvan pohjalle.
Heips vaan!
Möllimasu rv 15+5
Mä olen täällä täöllä hetkellä niin hajalla, etten vaan enää jaksa.
Soitto Porista tuli tänään, istuin pöydän viereen ja sanoin että antaa palaa, mikä löytyi.. Henkisesti siis valmistunut huonoihin uutisiin..
Lääkäri sanoi että nyt kävi niin, ettei viljely onnistunut, ja tarvitaan UUSI punktio huomen aamulla, ja 2 vkoa lisää aikaa tutkimuksiin :'(
Tämä helvetti ei siis pääty vieläkään, vaan nyt mennään sitten puoleen väliin ennen kuin tämä asia ratkeaa, jos ratkeaa. Jouluna pitäs tuloksia sitten saada.
henkisesti tämä alkaa olla jo ihan liikaa itselle, enkä vaan enää jaksaisi yhtään tätä. Haluan jonkin ratkaisun, oli se mikä tahansa! Mä en vaan enää jaksa kun mulle osuu tämä helvetillinen paska mäihä kokoajan, kuulemma kuulun TAAS siihen häviävän pieneen prosenttiin jolle käy näin.
Huomenna siis Poriin ajamaan taas, uudelleen piikitettäväksi ja arvioitavaksi.
T:Neiti, rv 17+3
Jaksuja Neiti21!!!!! Kyllä teitä nyt koetellaan...En oikein tiedä, miten enään tsempata...Mutta, jos positiivisiä asioita etsitään, niin tänään ei tullut ainakaan niitä pahimpia uutisia...Toivotaan, ettei niitä tulekkaan.
Katti-84 17+1
Voi Neiti, kyllä teitä nyt koetellaan! :( Uskomatonta, että voikin käydä noin.. Onneksi huomenna saat kuitenkin taas jonkinlaisen tilannekatsauksen vauvan voinnista, lapsiveden määrästä yms. Voimia kovasti koko perheelle!! <3
Hanna, heh, sekoilin eilen vakuutusmaksuissa, eli siis omavastuineen tuo if:n lapsivakuutus olisi sen n. 500 maksanut. Juu, mutta me siis ollaan pärjätty ilman, saa nähdä otetaanko vaikka 2-vuotiaasta eteenpäin jokin vakuutus sitten (silloin kun vuosimaksut ovat huomattavasti pienemmät).
Uuniz, ei munkaan nykyinen neuvolantäti mikään erityisen hyvä sydänäänten löytäjä ole, aiempi oli paaaljon parempi. Viimeksikin kuunteli vähän sieltä täältä, eikä sitten kommentoinut mitään. Itse en tajunnut kysyäkään, kun olin niin keskittynyt pitämään tuota taaperoa kädestä kiinni, kun häntä vähän se jumpsutus pelotti. ;)
Mölli, uskoisin että suullinen ilmoitus työnantajalle riittää. Kai hän sitten kertoo, jos kaipaa kirjallisenkin version. En ole minäkään tuossa tilanteessa koskaan ollut, viimeksi kun työsopimus loppui n. kuukausi ennen äitiysloman alkua ja nyt kotiäitinä ei asiaa tarvitse edes miettiä. :)
Me käytiin tänään vähän ostoksilla, mutta yhtäkään joululahjaa en vieläkään saanut ostettua. Mielessä kuitenkin on monta ideaa ja toivottavasti loppuviikosta pääsen vihdoin jotain ostamaankin. Pitäisi vaan ensin saada lapsenvahti värvättyä, kun ei tuon pikkuisen kanssa shoppailu tosiaan ole mitään hauskaa touhua. Masussa on nyt kova potkunyrkkeily-treeni meneillään. :) Täytyy varmaan siirtyä pois koneelta, kun vauva ei näemmä tästä asennosta tykkää nyt yhtään.
Miimi, 19+2
Heti on hieman valoisampaa kun on edes milli lunta maassa!
Neidille täältäkin kovasti myötätuntoa ja jaksamista. Yksi parhaista ystävistäni on käynyt läpi hyvin samanlaisen kokemuksen ja ei siinä voinut muuta kuin olla läsnä ja kuunnella. Täällä me ollaan kaikki sinua varten, kuuntelemassa ja tukemassa minkä vain pystymme...
Vakuutuksista: Meillä on vakuutus esikoiselle, jota hänen kumminsa on maksanut ja jota ei ole kertaakaan tarvinnut käyttää. Toisen vakuutus jäi kokonaan ottamatta kun oli ensimmäinen vuosi sellainen ettemme olisi sitä kuitenkaan saanut. Maksan arvot huitelivat ties missä ja edes takas koko ekan vuoden ja syytä ei löydetty. Se olikin rumbaa se. Tyttö voi kuitenkin koko ajan hyvin ja oli terve. Loppujen lopuksi epävarmaksi diagnoosiksi tuli sytomegalo viruksen aiheuttama maksasairaus. Nyt on kaikki hyvin ja ollut jo siitä vuoden iästä lähtien :) Ei me nytkään vakuutusta oteta. Joskus sitten ehkä. Meillä on niin käsittämättömän suuri luottamus siihen että kaikki vain sujuu. (ehkä naivikin) Ei haluta kiinnittää huomiota ollenkaan sellaiseen negatiiviseen ja huonoon jota ei ole edes tapahtunut tai voisi tapahtua. Meidän elämänkatsomus sisältää voimakkaasti ajatuksen jossa kiinnitetään huomiota siihen mihin kiinnitetään huomiota ja se mihin huomio kiinnittyy usein myös tapahtuu :)
Vauva on nyt ruvennut ilmoittelemaan itsestään ihan säännöllisesti ja se tuntuu helpottavalle. Vielä melkein 2 vkoa ultraan.
Vietin aamupäivän tänään kauppakeskuksessa ostellen lahjoja. Oli oikein mukavaa. Sitten pakkailua, glögiä ja joululauluja. Kiva fiilis! Töitä teen sitten huomenna!
Mukavaa loppuviikkoa kaikille!
-Callaway rv 18+5
Kirjoititpa osuvasti vakuutuksista, tai lähinnä asenteestanne elämään. :) Me ollaan myös ajateltu, että turha vakuutuksesta on hurjia summia maksaa, vain sen takia että jotain saattaa tapahtua. Kunnalliset lääkäripalvelut kuitenkin ovat lapsille ihan ilmaisia ja omalääkäriltäkin löytyy aikoja paljon paremmin lapsille, kuin meille aikuisille. Huoh, ihanaa etten ole ainoa äiti, joka ei vaan mieti mitä kaikkea voikaan tapahtua, vaan laittaa vähäiset rahansa vakuutusten sijasta iloisempiin asioihin. :) Ihanalta kuullostaa sun joulufiilistely siellä!
Miimi
Luulisin että toi enterin käyttö olisi jo hallinnassa, mutta hitto kun se sormi livahtaa valon nopeudella!!!
Neidille edelleen hirmuisesti voimia, älyttömässä, venyvässä odotuksessa!!! Sinäkin saat olla heikko, kun/jos siltä tuntuu...
Hauska kuulla kuinka teillä käydään siellä jo nyrkkeilymatseja masussa :O)!!! Mä olen nyt ollut tuntevinani pariin otteeseen viime torstain jälkeen sellaista liikkeeksi tulkitsemiani pyyhkiviä hipaisuja aivan pinnassa, heti vatsanahan alla. Siltikin pieni epäusko liikkeitä kohtaan kalvaa, mutta jahka tästä voimistuvat niin saanen tuhahtaa epäuskolle, tai sitten mulla on edessä makeat naurut kun tuntuu oikeita liikkeitä ja tajuankin näiden olleen ilmavaivoja tms.!
Meillä myös mietitty tota vakuutusasiaa, melko skeptisinä, ja entisestään teidän konkareiden kommentit vahvistavat käsitystä, että kunnallisella hoidolla aiotaan pärjätä! Ja tottahan tuo, jonka joku totesi, että lapset pääsevät aina helpommin/herkemmin lääkärin pakeille kun me aikuiset, ja meillä on ihan toimiva lasten päivystys/erikoissairaanhoito myös! Jotenka roposet säästöön vaan ja nautitaan elämästä vailla valmiiksi pelättyjä pelkoja (nimim. pelottomuuden maisteri, joka saatetaan muistaa myös alkuraskauden vouhottamisesta ja peloista ;O)))!)
Nyt mangolla herkuttelemaan!!
T. Hyttynen ja Hunni 16+4
NEIDILLE heti kärkeen täältäkin suunnasta iso hali. Että pitikin vielä tuollainen asia tapahtua:( Voimiavoimiavoimia!!!
(.) Neuvolassa käyty, kaikki ok. Ok-olo on itsellänikin, suorastaan hyvä. Ei haittaa:) Minäkin olen viime aikoina tuntenut melko varmasti vauvan liikkeitä, mutta en vahingossakaan koskaan silloin kun olen niitä varta vasten asettunut tunnustelemaan. Mutta kyllä ne NIIN vauvan liikkeiltä tuntuvat, vaikkakin harvoin ja ihan ohimennen, että luulen olevani oikeassa. Ihana tunne<3
VAKUUTUKSISTA olenkin sitten eri linjalla monen muun kanssa. Meillä on kummallakin lapsella Tapiolan lapsivakuutukset (koska siellä on kaikki muutkin vakuutukset) ja ollaan oltu niihin tyytyväisiä, vaikka kalliita ovatkin eikä meillä juurikaan käyttöä ole ollut. Silti mun mielestä on ihanaa, kun tietää, että tarvittaessa lapseni pääsevät nopeasti hyvää hoitoon, johon voi itse vaikuttaa ihan eri tavalla kuin kunnallisella puolella. Monella tutulla on ollut korvakierrelapsia, joiden hoito ja esim putkitukseen pääsy hoituu yksityisellä puolella viikoissa, kunnallisella odotellaan jopa kuukausia. Lisäksi se, että vakauutus korvaa lääkkeet, ei ole yhtään huono homma, esim esikoisen taannoinen maitoallergia ja babyastma eivät maksaneet meille mitään, kun kaiken sai takaisin vakuutuksesta. Muutama hukkareissukin on tullut tehtyä ihan varmuuden vuoksi, mutta koskaan ei ole lääkäri siitä moittinut, että turhaan on tuotu lapsi näytille. Arvaatte siis varmaan että meidän kolmonenkin saa oman vakuutuksensa. Ajattelen myös niin, että jos vakuutukselle ei ole käyttöä, niin se on vaan hyvä, lapsi on terve:)
Eipä muuta kuin mukavaa viikkoa kaikille, palaillaan taas.
rvaT 15+6
Tällaisten öiden ja aikaisten aamujen aikana tulee mieleen että voi pyhä jysäys mihin sitä on päänsä tunkenut kun kolmatta odotellaan... Kakkonen on nukkunut tosi levotomasti ja päätti sitten herätä viideltä. Ei nukahtanut uudelleen ei! ONNEKSI on viel odotusta jäljellä ja hän ehtii tässä kasvamaan. Eka on aina ollut niin unelmanukkuja ja ei tää tokakaan nyt jatkuvasti kuku, mutta kuitenkin ihan riittävästi! ÄÄÄ!!!! No tästä tämä iloksi taas muuttuu :)
Ollaan mekin yksityisellä käyty jos on tarvinnut, mutta on tarvinnut niin harvoin ettei ole tarvinnut vakuutuksen omia vastuita käyttää. Meillä se onni että lapset sairastaneet tosi, tosi vähän. Eipä juuri kuumeita ja flunssia pahempaa koskaan. :) Ja näin ajateltiin jatkaa :) :) Vaikka ymmärrän hyvin vakuutuksen ottajat. En minäkään sitten taas kotivakuutuksesta luopuisi. Missä se raja sitten kenelläkin menee tämän luottamuksen kanssa :)
Tässä nyt sitten pitää ryhtyä päivään piristymään. Onneksi ei asiakaspäivä tänäänä joten voi näyttää perunalta ja ottaa vaikka tirsat. Illalla on sitten koulutus. Olen siis yrittäjä ja siinä mielessä tämä odottaminen on mukavaa kun voi vähän itse säädellä. Olen tässäkin ehkä hieman omituinen. Olen päättänyt että yrittämisen ei tarvitse olla niska limassa puurtamista vaan hauskaa, tuottavaa ja juuri sitä mitä se parhaimmillaan voi olla!! Vielä ainakin on ollut oikein mukavaa!! :) Antoisaa päivää itse kullekin!!
-Callaway
Punktiossa käyty.
lapsivettä oli vain puoleen näytteeseen, toivotaan että siitä saavat jotain irti. Verikokeissani ei häikkää ollut.
Pitkän, ja hartaan lääkärin kanssa keskustelun jälkeen, päädyin elämäni vaikeimpaan ratkaisuun, ja allekirjoitin TEO:lle lähetettävät paperit.
Puoltava päätös luvattiin huomenna ennen puolta päivää, ja viimeistään ensi maanantaina menen sisälle sairaalaan ja pieni saa vihdoin nukkua rauhassa pois.
Suru on suunnaton.
T:Neiti, rv 17+4
Olen todella,todella pahoillani ja toivotan edelleen voimia teidän koko perheelle. Olet tehnyt uskomattoman raskaan päätöksen ja varmasti parhaan mahdollisen pienokaisellesi!!
-Callaway
Voi, en edes pysty kuvittelemaan, miltä sinusta mahtaa nyt tuntua. Kuten Callaway sanoi, olet varmasti parhaan mahdollisen päätöksen nyt tehnyt. Kovasti voimia! <3
Kyynelsilmin, Miimi
Voimia Neidille suuressa surussa, olen niin pahoillani...
Maria
Jaksamisia Neidille ja koko perheelle. Suru on varmasti valtava.
Parhaan päätösen teit varmasti, on ajateltava pikkuisen parasta.
Katti-84 17+2
Vaikea on mitenkään lohduttaa ja löytää oikeita sanoja, mutta kovasti jaksamista ja voimia tulevaan teille.
-viivi-
Voi että tuntuu typerältä kirjoittaa omasta raskaudesta...Tuo Neidin viesti oli niin surullinen...
Mutta...en ole pitkään aikaan ehtinyt täällä käydä niin raapustan nyt jotain.
Juttuja on ollut laidasta laitaan - vakuutuksista viimeisimpänä. Meillä on
esikoiselle lapsivakuutus, joka osoittautui kyllä tosi hyväksi. Esikoisesta näet kehkeytyikin varsinainen allergiatapaus ja lääkärissä sai parin vuoden ajan juosta yhtä mittaa. Vakuutus korvasi moninkertaisesti maksut ja mikä mielestäni oli tärkeää, kävimme koko ajan samalla tutulla erikoislääkärillä, joka tiesi aina, missä mennään. Lääkäriin pääsi samana päivänä, eikä tutkimuksiin
tarvinnut jonotella. Vakuutus korvasi nielu- ja kitarisaleikkauksen,
poskionteloiden laajennusleikkauksen, magneettikuvaukset, allergiatestit, lääkkeet, ym. Jos piti käydä päivystyksessä, sinne pääsi ilman, että piti odottaa tuntikaupalla ja päivystyksessä oli aina paikalla lasten/korvalääkäri.
ON: painoa tullut alle 2kg (ennen raskautta BMI oli 21), yllättävän vähän mielestäni, mutta näiltä viikoilta se sitten alkanee nousta vauhdilla. Jotenkin on virkeämpi olo, jaksan jopa käydä reippaalla kävelylenkillä ilman kauheaa puuskuttamista. Liikkeitä tuntuu usein, mutta jos koittaa laittaa kättä vatsalle liikkeiden aikaan, tulee täyshiljaisuus. Rakenneultraa joudun odottelemaan vielä, kun pyhien takia se meni vasta tammikuun ekalle viikolla.
Riitelystä - mun puoliso ei taida muistaa näitä raskausoireita alkuunkaan (esikoinen siis jo ekalla), pillittämisen hän kyllä muistaa mutta ilmeisesti aika kultaa muistot kiukuttelun suhteen. Tai sitten taisi olla niin vähän kotona ekan raskauden aikana, heh. Hän ei kertakaikkiaan ymmärrä, mikä mua kiukuttaa ja rautalangasta sen saan AINA vääntää. Olen selittänyt, että nyt vaan voi mikä tahansa pikkuasiakin kiukuttaa ja ei tarvitse lähteä siihen mukaan. Koittaa vaan kestää ja ymmärtää. En minäkään aina osaa tarkalleen selittää,
mikä juuri sillä hetkellä ottaa kuuppaan. Miehet, miehet...
Kuinka moni muuten ottaa äitiyspakkauksen? Ensimmäistä odottavat varmaankin melkein kaikki, mutta entä te, jotka odotatte toista/kolmatta/...
Terkuin,
Maria
Tampereella viikko alkaa ihanassa pikkupakkasessa ja pikkuisen luntakin satelee aika ajoin taivaalta. Tällä viikolla olisi tarkoitus käydä hankkimassa tämän joulun joululahjat ja loppuviikolla leivon sitten niitä ihania joulutorttuja ja pipareita, joita en itsenäisyyspäivänä saanut. :)
Hanna: Tuosta sykkeestä (145) en olisi huolissani. Oman pikkuisen kanssa ollaan juuri ja juuri päästy kerran 150, mutta muuten huitelee tuossa 140 molemmin puolin. Joten eiköhän tuo 145 ole ihan hyvä syke :). Noista vakuutuksista en oaa mitään sitten sanoakaan. Olen niistä tietoinen, mutta en sen paremmin tutustunut asiaan.
ON: Mitäs tänne...tälläistä hiljaiseloa vietellään näin puolivälin tietämissä. Lauantaina koiraa lenkittäessä alkoi mahaan koskea kovasti ja jouduin vähän väliä kyykistymään maahan ja haukkomaan henkeä. Pääsin sitten etanavauhtia kotiin ja mies säikähti aikalailla kun rojahdin makaamaan eteiseen vedet silmissä. Siitä sitten kantoi minut sänkyyn ja oli jo lähdössä viemään sairaalaan, mutta onnistuin toppuuttelemaan. Pikkuhiljaa se kipu siitä sitten hävisikin ja illalla töissä tuntui onneksi taas pientä jalkojen jytinää mahanahkaa vasten, joten kaikki hyvin. Harmittaa vaan kun joka viikko tuntuu tulevan jokin vastoinkäyminen eteen, ihan kun noissa töissä ei olisi jo muutenkin tarpeeksi.
Mukavaa alkanutta viikkoa!!
Terv. Rice + pikkune rv. 19................................<3