Lue keskustelun säännöt.
Ei mun elämän näin pitäny mennä :(
11.02.2009 |
Olen eronnut vuosi sitten lasteni isästä. Arki ahdistaa päivittäin. Pyykkejä levittäessä olen kiukkuinen exälleni joka ei osannut arvostaa tavallista perhe-elämää. Väsyttää olla yksin ja tehdä kaikki aina yksin. Näin oli kyllä yhteiselomme aikanakin, yksin hoidin käytännön asiat.
Välillä mietin mitä järkeä tässä elämässä on? Olenko enää koskaan kenellekään tärkeä? Tuntuu, että olen pelkkä robotti joka hoitaa taloutta ja palvelee lasten tarpeita.
huoh.
Kommentit (10)
Älä huoli, elämässäsi ehtii tapahtua takuulla vielä mitä. Mistä haaveilet? Mieti pieniä, kivoja asioita, joita voit toteuttaa heti, ja anna itsellesi lupa niihin. Ja isompia unelmia, joiden aika on muutaman vuoden päästä, kun lapsesi hiukan kasvavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu, että olen kotitalouskone, joka hoitaa pyykit ja ruoat, huolehtii toisten menot ja muistaa kaikkien muistettavat. Ihan kuin minun olemassaoloni olisi muuttunut turhaksi sen jälkeen kun lapsi rinnalta vierottui. Minulla ei ole merkitystä.
että oletko saanut tarpeeksi tukea elämäntilanteessasi? Sun olisi tärkeää saada purkaa noita ajatuksiasi jollekin luotettavalle henkilölle, ehkä ammattiauttajalle. Saisitko lapsia joskus vaikka yöksikin hoitoon ystävillesi, sukulaisille, vanhemmille?
Itselläni on ollut hyviä kokemuksia kirkon perheasianineuvottelukeskuksesta, vaikka tilanteeni ei ollutkaan sama kuin sinulla. Tätä voisin omasta puolestani lämpimästi suositella. Terapia on ilmaista ja ainakin minun kotikunnassani juttusille pääsi kuukaudessa.
vaikka lapsen isä onkin osa tätä perhettä. Tekee pitkiä työpäiviä ja sitten vielä harrastukset ja muut menot päälle. Mä olen kotitalousrobotti... Tuntuu, ettei ees oo aikaa keskittyä itsensä hoitamiseen, kun oon niin paljon vuoden ikäisen kanssa kaksin. Toki tietty normi suihkut yms. mutta kasvonaamiosta tai kulmien nyppimisestä voi vaan unelmoida. Itse en "pääse" ulos yksinäni kun todella harvoin.
Onneks sitte kuitenkin muistaa, että tuo lapsonen on parasta mitä mulla on ollut ja oppii joka päivä uutta, käy leikin välissä halaamassa ja suukottamassa :)
Pitäis useammin koittaa saada itsensä yksinään liikkeelle, tai lapsi illaksi hoitoon, jotta sais keskittyä hetken itseensä. Pestä ja puunata, värjätä hiukset, ottaa lasin viiniä katsoa nyyhkyleffaa.... Näyttää ehkä muidenkin miesten mielestä kivalta, eikä vaan olla äiti :D
Tsemppiä!
Muutin lasteni isän kanssa erilleen viime keväänä... Olen välillä älyttömän yksinäinen ja kaipaan rakkautta ja hellyyttä.
Toivon todella että aurinko palaa vielä elämääni ja aika korjaa haavat...
Ilman lapsia en taitaisi jaksaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jollakin tavalla järjestät itsellesi aikaa omaan harrastukseen, kerran tai pari viikossa. Ja sitten jaksat ne pyykit paremmin. Ja kun osaat nauttia taas elämästä, näet niitä parempia puolia asioissakin. Tuskin enää kaipaisitkaan ketään passattavaa nurkkiisi, vaan ehkä sellaisen miehen joka kysyisi vaihteeksi sinulta, laitanko pyykit tai haluatko iltapalaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt tuntuu siltä ettei kukaan enää ikinä pidä hyvänä! Läheisyys lämmittäisi. Aina ei jaksa edes lapsen kanssa, turhauttavaa tää elämä!
Sun pitää mennä noi tunteet läpi jotta voit mennä eteenpäin joskus. sitten kun susta tuntuu oikealta niin viet lapset hoitoon ja menet kavereitesi kanssa ulos. voit vaikka tavata jonkun kivan miehen :)
niin mulle kävi ^. <3
päivä ja vuosi vuodelta, elämä helpottaa. Lapset kasvavat ja antavat enemmän kuin vievät. Saat omaa aikaa, uusia tuttavuuksia. Usko pois.