Vauvan erityispiirteet?

as-poikani oli vauvana todella rauhaton, iltaitkuinen, söi kuin rekkamies ja röyhtäili ja paukutteli mahavaivojaan. Autistinen tyttöni taas oli rauhallinen, hymyileväinen, söi ja nukkui hyvin. Molemmista alkoi nähdä erikoisia piirteitä vasta n 2-vuotiaana.



Tapahtuu lapsen kehityksessä myöhemmin sitten mitä vaan niin vauva-aikaa ei todellakaan kannata tuhlata murehtimiseen ja muihin lapsiin vertailemiseen.

Jos lapsesta tulee erityislapsi kuntoutus aloitetaan sitten aikanaan. Jos asia murehduttaa sinua kovasti on hyvä jutella neuvolassa terveydenhoitajan kanssa.



Nauti vauvastasi ja pidä hyvää huolta myös itsestäsi.

Minusta ihan vauva-ajasta on vaikea mennä mitään sanomaan. Lähinna kait huolestuttavaa on jos lapsi ei esim ota kontaktia tai hän ei sellaiseen vastaa. Kovin pieni vauva ei tietty moista tee, koska on niin pieni ja koska sitten moista on lupa odottaa taitaa olla lapsikohtainen asia. Meillä poika oli hyvin herkkä jo vauvana ja hyvin vahvasti minussa kiinni. Neuvolassa sanoivat 3kk ikäisenä, että tämä on sitten herkkä lapsi. Minä olin sanaton, minusta oli ihan tavallinen, mutta myöhemmin olen todennut terkan olleen oikeassa. Lapsi siis reagoi hyvin herkästi kaikkeen odottamattomaan ja häntä ei voinut jättää yksin yhtään. Jos joku mies esim aivasti, alkoi hurja paniikki-itku (on siis mm. kuuloyliherkkä). Hän ei viihtynyt yhtään yksin vaan minun täytyi olla näkyvissä tai kuuluvilla. Jos piti hetkeksi poistua kauemmaksi, hän sieti tilanteen, kun lauloin. Jostain syystä laulu oli parempi kuin ihan vain höpöttäminen. Myös kaikki vaatteet, jotka ovat edelleen hankalia, olivat hankalia jo silloin. Alle vuoden vanhana hänellä oli joku trikoopaita, missä kaulus ja napit ja sai aina kauhean paniikkikohtauksen, kun yritin niitä nappeja laittaa kiinni. Eikä edelleenkään (5v) pidä tuollaisia paitoa. Muutoin oli ihan tavallinen vauva ja otti kontaktia kovastikin. Ai niin, on myös ihan pienestä tuijottanut kaikkea hurjan tarkkaan. Hän taisi olla 4kk, kun äitini totesi, että poika on sellainen 'nimimerkki sivusta seurannut'. Samanlainen on edelleen. On myös aina ollut fyysisesti varovainen. Kaikki sellaiset jutut, joista vauvat normaalisti suorilta pitävät hauskoina (heiluttelut, hyppyytykset, kylvyssä lillimiset jne) on pitänyt opettamalla opettaa ensin sietämään ja sitten pikku hiljaa jopa pitämään. Kyllä siis jotain on varmasti nähtävissä jo vauvasta, mutta vaikea on sanoa, kun ei tarkemmin tiedä, mitä piirteitä tarkoitat. Jotkut jutut kun kai tulevat esiin vasta vanhempana. Tarkoitan siis, että eikö esim. monet neurologiset ongelmat aiheuta ikään kuin taantuman tuossa kahden ikävuoden aikoihin. Eli siihen saakka kaikki on kuten pitääkin, mutta sitten alkaakin tulla takapakkia. Itsehän näille ei mitään voi, niitä ei voi estää. Voi yrittää toimia lapsen kannalta mahdollisimman oikein ja johdonmukaisesti, mutta niinhän sitä yrittää kaikkien lasten kanssa. Laita lisäviestiä, että millaisia piirteitä tarkoitat, mikä niitä epäilyksiä herättää tai oletko googlettanut suoraan esim. ko yhdistysten sivuilta tietoa.

Eihän tuota vielä voikaan diagnosoida, tiedän kyllä. On niin pieni on poika vasta. On alusta asti ollut kovin vaativa ja herkkä. Ei viihdy itsekseen, reagoi voimakkaasti ympäristöönsä (uudet tilanteet ja asiat, aistiärsykkeet) säpsähdellen ja kovalla itkulla. Itkee pitkään ja kovaa. Kitisee paljon ja nukkuu levottomasti. Olemuksesta puuttuu vaan sellaista perustyytyväisyyttä, levollisuutta ja luottavaisuutta. Nämä luettelemani piirteet istuvat varmaan kyllä moneen pieneen vauvaan, joten täytyy vaan odottaa ajan kulua ja vauvan kasvua. Tai ehkä paremminkin lakata miettimästä ja tarkkailemasta liiaksi, hyväksyä vauvan vaikeammatkin piirteet ja nauttia tästä ajasta. Kiitos näkökulmista teille.