Voiko historiantutkimus olla luovaa ja innovatiivista? Onko historia kiinnostavaa?

kuin menneestä... en jaksa saada kiksejä vanhoista asioista.



Ehkäpä se toisia kiinnostaa selvitellä miksi asiat meni niinkuin meni.. mutta mitä väliä? ollutta mikä mennyttä.

Kuulisin tosi mielelläni näkemyksiä tästä aiheesta. ap

jos kyse on historian TUTKIMUKSESTA, niin sille nimenomaan ei riitä, että se on "kuvailevaa ja rekostrukstiivista", vaan sen pitäisi analysoida syy-seuraussuhteita. ja mielenkiintoistahan siitä tekee se, että monet asiat menneisyydessä voidaan rinnastaa asioihin nykyisyydessä ja tulevaisuudessa. Esimerkiksi 1500-luvun uskonpuhdistusten jälkeinen aika, jolloin eri (uskonnolliset) kulttuurit taistelivat keskenään, mutta lopulta kuitenkin löysivät tavan kommunikoida toistensa kanssa, sietää toisiaan ja elää yhdessä. Niin syntyi se kulttuuripiiri, jossa Euroopasta tuli maanosista taloudellisesti ja kulttuurisesti voimakkain. Eurooppalainen kulttuusi on vasta nyt saamassa uusia vaikutteita - ja taas ne tulevat merkittävässä määrin uskonnollisesta kumouksesta. Eikö olisi kiinnostava analysoida uskonpuhdistusten jläkeistä kehitystä suhteessa nykyiseen kehitykseen, jos sieltä vaikka vielä löytyisi jotain, millä Eurooppa pääsisi uudestaan taloudellisesti jaloilleen?



Se kaipaamasi luovuus ja innovatiivisuushan on tietysti juuri siinä, miten löydetään yhtymäkohtia nykyisyyden ja menneisyyden välillä.

Koulun historia oli tylsää: valtiohistoriaa, poliittista historiaa, eikä juuri muuta. Mutta yliopistossa hämmästyin kuinka mielenkiintoista historianopiskelu voikaan olla. itse olen historian laitokselle eksynyt luonnontieteilijä...

Historia oli koulussa lempiaineeni ja yhä rakas harrastus. Mikä voi olla kiinnostavampaa kuin sen tietäminen, miksi olemme sellaisia kuin olemme ja miksi suomalainen yhteiskunta on tällainen kuin on?



Sitä paitsi - jos yhtään tuntee historiaa, tajuaa, että elämme sykleissä. Samoja ongelmia tulee aina uudestaan vastaan ja historiaan perhetynyt osaa jo ennakoida, miten niistä parhaiten selviää.



Historiantutkimus sinänsä tarjoaa työkaluja ohjata toimintaa. Osa poliitikoista ON historiaan hyvinkin perehtyneitä, mutta osa on tuollaisia "mitäpä menneistä" -pahveja (anteeksi nyt kakkonen, mutta asenteesi on minun mielestäsi harvinaisen typerä). Oikeasti aika harva akateeminen tutkimus SUORAAN ohjaa toimintaa, yhteys käytännön toimintaan on aina hiukan sattumanvarainen - mutta historiasta se itse asiassa toimii kohtuullisen hyvin verrattuna moneen muuhun tieteenalaan.

Lukemisen ja kirjallisten harjoitustöiden kautta? Onko luennot vielä relevantti opetusmetodi?

Mikä tekee historian opiskelusta mielenkiintoista? se ett äse antaa välineitä nykyisyyden ymmärtämiselle?

ap

Tästä kertoo sekin, että harvemmalla muulla tieteenalalla on yhtä paljon populaareja erikoislehtiä ja harvaa muuta alaa käsitellään yhtä paljon myös yleisaikakauslehdissä. Historiantutkimuksesta tiedänkin sitten vähemmän, joten sitä en niin osaa kommentoida.



Itse muuten koin myös koulun, etenkin lukion, historianopetuksen erittäin kiinnostavana. Historianopettajamme suosi talousteoreettista näkökulmaa historian tulkintaan ja se avasi ainakin minulle hirveästi uusia näkökulmia ja olin aivan innoissani historian opiskelusta.

luetaan kirjoja yksin ja ryhmissä, tehdään kirjallisia harjoitustöitä, on ryhmäharjoituksia, suullisia esityksiä, verkkokeskusteluita, luentoja, omaa "tutkimusta". Sun kannattaa googlailla eri historianlaitosten nettisivuja ja niiden opetustarjontaa ja opetussuunnitelmia. Idea on tietysti,



Se, mikä historianopiskelusta tekee mielenkiintoista, on varmaan jokaiselle historiasta kiinnostuneelle ihmiselle yksilöllinen ja yksityinen asia. Toiset vannovat menneisyyden itsensä nimiin ja sen oikeutukseen omana itsenään. Ja onhan se kiinnostavaa. Toisaalta miksi veronmaksajien pitäisi maksaa siitä? No siksi, että siitä on hyötyä meille nyt - koska se auttaa ymmärtämään nykyisyyttä, koska se auttaa suhtautumaan omaan kulttuuriin, koska se auttaa suhtautumaan Toisiin kulttuureihin ja ihmisiin, koska se rakentaa meidän identiteetttiämme, koska meillä ON kansallisia traumoja, joita joidenkin mielestä on tarpeen selvittää (sisällissota, suomettuminen, stasivakoojat jne), koska historia opettaa etiikkaa ja suvaitsevaisuutta ja niiden rajoja, koska historia estää ketään kuvittelemasta olevansa oikeassa, jne. Mieti ja valitse itse, mikä sinua siinä kiinnostaa. Sulla on oikeus omaan kiinnostukseesi omista lähtökohdistasi.

vaikka jonkinasteisista historiafiktioista kirjoittavatkin.

Onko Kaari Utrio tai Leila Hirvisaari luova?

.

toki Utrio ja Hirvisaari liittyvät siihen, miksi jotakuta voi kiinnostaa historia tai historian opiskelu tai tutkimus. Aika monen kiinnostus saa alkunsa viihdekirjallisuudesta, elokuvista,, roolipeleistä jms. Ja etenee siitä sitten jonnekin. Ja osa historiantutkimuksesta tutkii myös historian käyttöä, eli esimerkiksi populaariesityksiä, kouluoptusta, politiikkaa ja - tadaa - viihdettä. Ja ovathan moelmmat mainitut kirjailijat myös ottaneet selvää asioista, joista kirjoittavat - vaikka ehnkilökohstaisesti gender-historioitsijana en allekirjoita juuri yhtään Kaari Utrion "tietokirjoissa" esitettyä historiantulkintaa ja pidän hänen lukemaansa tutkimusta aika yksipuolisena, taustalla ON kuitenkin historianopiskelua.



Joten kyllä, kommentti kyseisten kirjailijoiden luovuudesta oli ihan asiaa.

vai onko kyseistä näkökulma huomioitu myös yleisen historian laitoksella?

Minua kiinnostaa kulttuurihistoria, arjen historia ja kaikenlaiset mikrohistoriat tms.

Tutkija voi tutkia perinteistä valtiohistoriaa tai vaikka barbienukkeja...

erityisen vahva gender-näkökulma löytyy Helsingistä, Turusta ja Tamperellta, mutta esim Oulussa ja Itä-Suomen yliopistossa (Joensuu) kin on gender-orientoituneita tutkijoita ja opettajiakin. Jos taas haluat käydä (arjen ja) mikron kimppuun, Jyväskylä on varmaan se kaikkein innostuinein paikka, vaikka melkein kaikkialta muualtakin löytyy ainakin arjen tutkijoita. Kultuurihistoria taas on vähän sellainen "miten senkin nyt määrittelisi"-juttu. Helsinkiläisille kulttuurihistoria on aatelisneitojen kasvatusta ja valistusfilosofiaa, turkulaisille homofobian historiaa ja englantilaisen "pittoreskin" historiaa, tamperelaisille uskonnon sosiaalihistoriaa ja kerettiläisiä ja noitia ja lapsenmyyntiä, jyväskyläläisille kai lähinnä antiikintutkimusta. Kulttuurihistoria on vähän sellainen, että se voi sisältää mitä vaan, jostain näkökulmasta. Näin siis Suomen oloissa.