Miten pitäisi suhtautua tähän vävy-kokelaaseen?

En minäkään halua sinne "vihollisia" :)

Ja tyttäresi täytyy nähdä, ettette tekään hyväksy sitä, että häntä (ylipäätänsä ketään toista ihmistä) kohdellaan noin. Jos oma perhe hyväksyy poikakaverin jatkuvan (?) pettämisen, antaa se tytölle viestin, että "se on ihan ok, enkä ansaitse parempaa".

että sinua surettaa kun hän hän on surullinen... ja että mitä tyttäresi on mieltä onko oikein että rakas ihminen kohtelee häntä noin? Herätä tyttäresi ajattelemaan tilannetta ja arvostamaan itseään. Jos olette läheisiä tyttäresi kanssa niin vie hänet vaikka matkalle Pariisiin (ilman ehtoja poikaystävän jättämisestä) jotta hänen itsetuntonsa kohentuu. Voisi olla kivaa teille molemmille:?) Ja poikaystävä jää nuolemaan näppejään vähäksi aikaa.

eihän kukaan voi antaa minkään retkun loukata omaa lastaan. jos jo nyt pettää, mikä tulevaisuus olisi odotettavissa??

terv. 3 jo teini-iän ohittaneen+ parin muun äiti = )

suoraan kiellät.



Keskustele monta kertaa tyttäresi kanssa, että sinusta näyttää, ettei heidän suhteensa ole reilu. Josko itse keksisi lempata sen? Kerro, että sinusta tuntuu pahalta, kun kaveri luuhaa teillä, vaikka on loukannut tytärtäsi. Kerro, että miltä sinusta olisi nuorena vastaavassa tilanteessa tuntunut jne.

autat tekemään sen lopun tekemisessä.

Siis suoraa tiukkaa tekstiä, että tämmöistäkö aiot sietää.

Vaikeaahan tuo on, kun koulussakin sitten näkevät joka päivä. No, se mikä ei tapa, vahvistaa.

ei kuulu sinulle, joten pakko nyt yrittää vaan olla asiaan puuttumatta. ja jos niin typerästi teet että pojalle porttikiellon annat niin voit olla varma että se vauhdittaa tyttäresi muuttamista omaan asuntoon. etkä sinne kovin tervetullut tule olemaan jos noin suhtaudut HÄNEN poikaystäväänsä. kaikkien meidän on tehtävät omat virheemme ja jos poika ei tytärtäsi pahoinpitele ei sinun tule suhteeseen puuttua. olet sitten lohduttava lkapää jos tyttäresi sellaista tarvii.



kaikki me olemme noita suhteita kokeneet, niistä kasvaneet ja oppineet. anna tyttäresi elää omaa elämäänsä.

Olen sanonut, mitä mieltä olen tilanteesta ja tyttö on samaa mieltä, mutta ei vain "osaa" olla ilman poikaa. Ja varmaan pelkää jäädä yksin loppuiäkseen.

Olen jo sanonutkin, että en halua sitä meille. Mutta en siis vielä suoraan kieltänyt sitä.



-ap

Parasta olisi, jos hän itse saisi lopetettua sen. Olisi parempi, jos suhteen loppumisen syy olisi hänen oma päätöksensä kuin että se päättyisi vähän niin kuin "äidin käskystä".

teillä, ylipäätään minkään pojan. Hän vielä tosi nuori mihinkään vakavaan suhteeseen. Tätä mieltä...

Meidän kynnyksen yli ei ainakaan koskaan astu mikään tytärtäni pettävä retku! Multa kuulisi kyllä suorat sanat ja tyttärelleni selittäisin, että ihmisiä ei noin kohdella, että toisia pitää kunnioittaa eikä satuttaa, ja että minä en halua että tuo nilkki, joka häntä satuttaa, viettää aikaa minun silmieni alla. Jos haluavat olla yhdessä, saavat sitä tietysti olla, mutta eivät minun kattoni alla. Ja tämän tekisin kunnioituksesta tytärtäni ja kaikkia naisia ja petettyjä kohtaan.

tuskinpa..

Sehän vaan käyttää hyväkseen teitä ja tyttöänne.



Sanoisin pojalle ihan suoraan ettei takaisin ole tulemista ennenkuin on aikuistunut.

kun haluaa olla kundin kanssa vaikka tämä useasti on pettänyt. Ei usko ansaitsevansa parempaa. Kysypä tytöltä (ja pyydä rehellinen vastaus) että ottaako poika oikeasti koskaan tyttöäsi tämän tunteita huomioon. Vai tapahtuuko aina kaikki niinkuin poika haluaa. Omasta kokemuksesta veikkaan että loppujen lopuksi poika kohtelee tyttöäsi kuin tiskirättiä, aina ja joka päivä...

Olen sanonut, mitä mieltä olen tilanteesta ja tyttö on samaa mieltä, mutta ei vain "osaa" olla ilman poikaa. Ja varmaan pelkää jäädä yksin loppuiäkseen.

Olen jo sanonutkin, että en halua sitä meille. Mutta en siis vielä suoraan kieltänyt sitä.

-ap

tekipä lapsi sitten omasta mielestäsi miten tyhmästi tahansa,

niin luulen että pelkkä ymmärrys auttaa.

ei sinun oikeasti tarvitse lastasi ymmärtää,

monesti asioissa näkee kaiken toista selkeämmin,

eteenkin jos kyse on rakkaudesta.



minä inhoan, jos mulle sanotaan, että "itse tekisin kyllä näin" ja

"nyt me teemme näin".

sinä et voi toisen elämästä päättää, mutta ymmärtää voit ja olla tukena.



voitko kertoa jotain esimerkkiä omasta elämästäsi?

tai etsi täältä aihe vapaa-palstalta joku pettämisketju ja kerro se omanasi.



ihmiset on erilaisia.

toiset lähtee heti kun tieto pettämisestä on korvat saavuttanut,

toiset toimivat hitaammin ja käsittelevät asiat omalla tavallaan,

omaan tahtiinsa, vaikka kantapään kauttakin.



minä kuulun noihin hitaampiin.



kyllä se elämä tuon ikäisenä on vasta alussa ja siinä ehtii jos

jonninmoista kusipäätä vielä tavata etkä sinä voi sille asialle mitään.

Meidän kynnyksen yli ei ainakaan koskaan astu mikään tytärtäni pettävä retku! Multa kuulisi kyllä suorat sanat ja tyttärelleni selittäisin, että ihmisiä ei noin kohdella, että toisia pitää kunnioittaa eikä satuttaa, ja että minä en halua että tuo nilkki, joka häntä satuttaa, viettää aikaa minun silmieni alla. Jos haluavat olla yhdessä, saavat sitä tietysti olla, mutta eivät minun kattoni alla. Ja tämän tekisin kunnioituksesta tytärtäni ja kaikkia naisia ja petettyjä kohtaan.