Antakaa diagnoosi lapselleni.
Lapsi on sosiaalinen -paljon ystäviä ja viihtyy seurassa, tottunut "johtamaan"
Aurinkoinen - iloisella mielellä eikä mökötä koskaan
Keskittymiskykyinen, - tekee tehtävänsä loppuun
Hienomotoriikaltaan erityisen hyvä - piirtää, kirjoittaa ja leikkaa saksilla taitavasti
Liikunnallisesti normaali - ei esim kömpelö muttei se fyysisesti lähikontaktiin hakeutuva painijatyyppikään. Pyrkii liikkumaan kauniisti, esteettiset jutut kiinnostavat esim tanssi.
5 vuotias tyttö.
Ongelmana on, että ei tiedä oikeaa hetkeä milloin puhua. Puhuu toisten päälle. Ei tajua että muutkin lapset haluavat kommentoida jotain asiaa. Aloittaa kerhossa esim laulamaan ennen muita lapsia, vaikka pitäisi harjoitella yhtäaikaa aloittamista. Osittain syyt tähän käytökseen lienevät siinä, että laulut ovat liian tuttuja ja haluaisi "suorittaa" ne pikakelauksella pois mielenkiintoisempien juttujen tieltä. Uskon, että tämä on silti todellinen ongelma, persoonallisuuden piirre, jota on vaikea muuttaa. Jotkut vaan eivät osaa avata suutaan oikeaan aikaan...
Haluan tähän muutosta! Onkohan tälle jotain lääketieteellistä dg:a? Toki olen tyytyväinen, että muuten menee ok...
Kommentit (32)
Puhuu aina! Kertoo koko ajan juttuja juurta jaksaen. Kertoo kaiken. On aina äänessä.. Mut on vain niin kuin on :) Osaa joskus ehkä odottaakkin vuoroaan..
Meidän 5-v puhuu lähes taukoamatta toisten päälle, keskeyttää muiden puheen jne.
Kaikki ns. ongelmat kuuluvat tarkkaavaisuushäiriöön, ei voi olla asperger.
Adhd lapset puhuvat toisten päälle, ovat innokkaita, itseppäisiä, johtajia, puhuvat kovalla äänellä, ymmärtävät kuulemansa väärin on tarkkaavaisuus ongelma.
Monet adhd lapset eivät ole ylivilkkaita ja keskittyvät kaikkeen mistä tykkäävät.
Meillä poika rakastaa tehtäviä, niin pärjää tosi hyvin psykologin testeissä.
Siis tämä olisi diagnoosi, jos joku olisi pakko sanoa.
Munkin pojasta kaikki sano tällä palstalla että olisi asperger, mutta adhd epäily on ja lasteNnp. kumosi aspergerin pois.
Asperger ja adhd lapsilla paljon samnlaista ongelmaa. Poikkevat liikunnallisesti ja sosiaalisesti toisistaan.
Joten tsukimpa nyt on kuitenkaan moisesta kyse. Vaikuttaa täysin normaalilta lapselta. T: 5 vuotiaan vastaavanlaisen tytön, ja 6 vuotiaan adhd pojan äiti.
on jossain määrin adhd/autisti/asperger ym kehitysvammaisen piirteitä... aivan meillä joka ikisellä on joitain piirteitä, mutta se kokonaisuus ja elämässä pärjääminen määrittää sen tarvitaanko diagnoosia ja hoitoa :)
esim minulla itselläni on yliherkät aistit, en tykkää jos mua kosketellaan, en tykkää pussailusta, enkä voi pitää mitään vaatetta mun kaulalla tai pitkähihasia paitoja tai tuntuu inhottavalta... tämän asian kanssa kuitenkin pärjään ja olen "normaali"...
mun mies taas innostuu kauhean helposti kaikesta ja rupeaa tosi innokkaasti tekemään asioita mutta hommat sitten kariutuu.... jos taas ei ole innostunut jostain niin ei pysty sitä asiaa tekemään ja nää taas on ADD oireita... mut hän tiedostaa tämän ongelmansa ja on ihan johtotehtävissä töissä.. hänen pitää vaan yrittää ja keskittyä kovemmin.
yksi lapsistamme ei siedä nopeita muutoksia, hän vaatii suunnitelmallisuutta ja sitä että asioita kerrotaan hänelle pikkutarkasti... osataan tämän asian kanssa toimia ja häntä koulitaan hellästi kestämään uusia asioita ja pärjäilee nyt ryhmätoiminnassa ym tosi hyvin, eli ihan puhtaat paperit saa..
meillä kaikilla on tämmösiä oireita! itse hoidan adhd ja asperger nuoria ja heillä tosiaan on juuri tuota etteivät tiedä millon on sopiva hetki kommentoida, puhuvat toistensa päälle ja möläyttelevät... MUTTA heillä on laajasti muitakin ongelmia elämässään ja siksi heillä onkin diagnoosit, lääkitykset ym. jos tuo on tyttäresi ainoa ongelma niin sitä voidaan kyllä auttaa. esim minä huomautan näille nuorille systemaattisesti aina, että nyt ei ole sopiva hetki puhua tai kohteleppa ystäviäsi kunnioittavammin.. ja hekin oppivat vaikka ovat muuten huonommalla tasolla kuin millä tyttösi kuulostaa olevan. koitat vaan ohjailla häntä sosiaalisissa tilanteissa teillä perheen kesken ja luotat siihen, että kyllä ne kaveritkin näyttää kaapin paikan jos homma lähtee ihan käsistä..
harjoituksen puutetta eli 5-vuotiaan pitää vielä jonkin aikaa opetella odottamisen taitoa ennen kuin sen hallitsee. Mistään muusta ei ole kyse.
Luulen, etta omat kokemuksesi sosiaalisessa kanssakaymisessa ovat vaikuttaneet suhtautumiseesi. Sinuna en huolehtisi yhtaan, kylla ne kaverit pistavat jarjestykseen ja elama opettaa!
Meillakin on todella pomottava 5 v ja hyvin on parjannyt. Taalla Irlannissa han on jo ekaluokkalainen isossa koulussa ja luokallakin on 32 lasta. Hyvin han on silti parjannyt, vaikka on tottunut puhumaan paalle ja pomottamaan muita. Ison koulun saannot tulivat pian tutuiksi ja homma lahti sujumaan. Eika han todellakaan ole ainoa tuntemani "johtajatyyppi". : ) Lapset oppivat kylla nuo sos. kanssakaymisen saannot, kun leikkivat yhdessa.
mutta en ole koskaan pitänyt itseäni epänormaalina sen takia. Miksi pitäisi?
Mun työssä ei ybersosiaaliset ekstrovertit edes pärjää, se on meidän oman pään kanssa viihtyvien hommaa, pikkutarkkaa nysväystä. Ja mä olen siinä ihan sikahyvä.
Lapsesi on ilmeisen ulospäin suuntautunut ja johtajatyyppi. Oma vuoron odottaminen on taito, jota voitte harjoitella kotona. Älkää antako lapsen jatkuvasti keskeyttää teidän aikuisten puhetta kotona. Siitä se lähtee.
noista kotihoidetuista ja liiaksi paapotuista lapsista helposti tulee,
ei ole niitä sosiaalisia taitoja kertynyt kotona äidin prnsessaa leikkimällä, ja sitten menee tovi ennenkuin niitä opitaan kantapään kautta koulussa tai eskarissa.
Lapsi lähestyy 5 vuotta ja mitä lähemmäs tullaan sitä enemmän puhuu eikä malta odottaa että muut saa sanoa rauhassa asiansa.
En kyllä aikaisemmin älynnyt tulkita sitä sairaudeksi ; ) vaikka aika kiivas diagnosoija olenkin...
Luota siihen että kyllä oppii ryhmän säännöt. Juttu on niin että sun lapsi kokee osaavansa jo laulun ja laulaa sen. Ikä tuo kokemusta ja kun ohjataan niin oppii.
Koulu on mennyt loistavasti, pärjää kaikissa aineissa. Ainoa mikä häiritsee on se että rima on hänellä liian korkealla ja se tuo hänelle paineita.
On lahjakas musikaalisesti ja on musaluokalla. Kavereita ei ole paljon eikä ole suuren lauman sielu, ei pidä pissistouhuista.
Harrastaa musiikkia, soittaa instrumenttia ja on siinä taitava.
Luonteenpiirre on malttamattomuus, sitä on koetettu kasvattaa ja siinä on edelleen oppimista. Uskon että musiikkiharrastus on opettanut kärsivällisyyttä, toistuvat harjoittelut yms.
Suutaan ei auo enää sopimattomissa tilanteissa eikä sitä tapahtunut alakoulussakaan.
Suosittelen musiikkiharrastusta jos lapsi on siitä kiinnostunut ja innostunut + lahjakkuutta siihen. Harrastuksen myötä voi löytää samanhenkistä seuraa ja pystyy solmimaan uusia tuttavuuksia.
Muistan kuin eilisen päivän kun tyttöni oli onnessaan nelivuotiaana päiväkodin joulujuhlassa kun sai esiintyä isojen kanssa kun osasi laulaa hyvin sekä nuotilleen ja täytyy todeta että ääni oli vahva jo silloin.
Kaikki ns. ongelmat kuuluvat tarkkaavaisuushäiriöön, ei voi olla asperger.
Adhd lapset puhuvat toisten päälle, ovat innokkaita, itseppäisiä, johtajia, puhuvat kovalla äänellä, ymmärtävät kuulemansa väärin on tarkkaavaisuus ongelma.
Monet adhd lapset eivät ole ylivilkkaita ja keskittyvät kaikkeen mistä tykkäävät.
Meillä poika rakastaa tehtäviä, niin pärjää tosi hyvin psykologin testeissä.
Siis tämä olisi diagnoosi, jos joku olisi pakko sanoa.
Munkin pojasta kaikki sano tällä palstalla että olisi asperger, mutta adhd epäily on ja lasteNnp. kumosi aspergerin pois.
Asperger ja adhd lapsilla paljon samnlaista ongelmaa. Poikkevat liikunnallisesti ja sosiaalisesti toisistaan.