Lue keskustelun säännöt.
Antakaa diagnoosi lapselleni.
09.02.2009 |
Lapsi on sosiaalinen -paljon ystäviä ja viihtyy seurassa, tottunut "johtamaan"
Aurinkoinen - iloisella mielellä eikä mökötä koskaan
Keskittymiskykyinen, - tekee tehtävänsä loppuun
Hienomotoriikaltaan erityisen hyvä - piirtää, kirjoittaa ja leikkaa saksilla taitavasti
Liikunnallisesti normaali - ei esim kömpelö muttei se fyysisesti lähikontaktiin hakeutuva painijatyyppikään. Pyrkii liikkumaan kauniisti, esteettiset jutut kiinnostavat esim tanssi.
5 vuotias tyttö.
Ongelmana on, että ei tiedä oikeaa hetkeä milloin puhua. Puhuu toisten päälle. Ei tajua että muutkin lapset haluavat kommentoida jotain asiaa. Aloittaa kerhossa esim laulamaan ennen muita lapsia, vaikka pitäisi harjoitella yhtäaikaa aloittamista. Osittain syyt tähän käytökseen lienevät siinä, että laulut ovat liian tuttuja ja haluaisi "suorittaa" ne pikakelauksella pois mielenkiintoisempien juttujen tieltä. Uskon, että tämä on silti todellinen ongelma, persoonallisuuden piirre, jota on vaikea muuttaa. Jotkut vaan eivät osaa avata suutaan oikeaan aikaan...
Haluan tähän muutosta! Onkohan tälle jotain lääketieteellistä dg:a? Toki olen tyytyväinen, että muuten menee ok...
Kommentit (32)
Jospa joku osaisi antaa ihan oikeasti dg:n? Olen muuten sitä mieltä ettei lääkitystä hevillä aloiteta...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika monet 5-vuotiaat ovat tuommoisia. Harmillisen monet vanhemmatkin lapset ja ihan aikuiset ovat tuommoisia. Sitä varten sitä yhdessä olemista ja tekemistä pitää harjoitella. Harjoittelemalla se muutos ennen pitkää tulee...
Minusta lapsesi kuullostaa täysin normaalilta 5 -vuotiaalta, joka on hieman liian innokas kertomaan sitä omaa juttuaan. Oletko miten aktiivisesti pyrkinyt opettamaan lapselle, että jokainen puhuu omalla vuorollaan? Miten toimit jos lapsi tulee selittämään omaa asiaansa silloin kun sinä puhut vaikkapa miehellesi?
On persoonaltaan innokas ja äänekäs.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Unohtaa heti hyvä aikeet, kun innostuu. On aina innostunut. Kaksi vanhempaa sisarusta eivät olleet tällaisia. He ovat kyllä poikia.
ap
Vuoron odottaminen on sen ikäisille yleensäkin vaikeaa, ja sitä ehtii harjoitella vielä pari vuotta ennen koulun alkua.
Joten älä mieti tuollaisia vielä. JOS lapsesi ei osaa lukea sosiaalisia tilanteita ja odottaa vuoroaan vielä parin vuoden päästäkään, sitten voit miettiä mahdollisia diagnooseja. Joskushan sellainen "jyrääminen" on oire aspergerista (siis että pölisee ja on äänessä riippumatta siitä, mitä muut haluavat), mutta jos lapsesi pärjää sosiaalisesti, en olisi sellaisesta nyt huolissani. Joka tapauksessa se olisi vain piirre, jonka kanssa on opeteltava elämään ja jota älykäs lapsi oppii hillitsemään tärkeissä tilanteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko mielestäsi kaikki "poikkeamat" normikäytöksestä epänormaaleja diagnoosin vaativia ongelmia?
Kuvauksesi perusteella lapsesi on täysin normaali.
tomera 5-vuotias prinsessa teillä. Olkaa onnellisia, sillä paljon on niitäkin lapsia, jotka jäävät toisten jalkoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen samaa mieltä. Kärsiikö tyttö itse tuosta vai oletko se vain sinä joka kärsit? Anna lapsellesi aikaa, ja vasta koulukypsyystestissä voit aisasta mainita jos silloin enää vaivaa. Tuskin Opettajaa "jyrää"
aspergerin tapaista. Tyttö tosin saa edelleen itselleen ystäviä. Pari hyvää ystävääkin on ja he ovat tyyliltään samanlaisia. Muttta, mutta puhuu heidänkin päälle, joten riittääköhän ystäviä jatkossa? Ja pyrkii päättämäänkin toisten puolesta. Ei aina kuuntele mitä toiset yrittävät sanoa ja kuunnellessaankin voi kuulla sujuvasti väärin eli niin kuin haluaisi kuulla. Vähemmän äänessä olevat tytöt huolehtivat siitä, että tällä meidän prinsessalla on kaikkea. Ja palvelukset joita hän toisilta lapsilta saa, hän kuittaa vain hymyllä. Kun edes kiittäisi aina! Pelkään, että hänestä voi tulla vielä yksinäinen ja ujo, kun ei löydä sitä kultaista keskitietä!
Minäkään en aina osaa sanoa oikeaan väliin. Siksi minua pidettiin joskus nuorempana ujona ja ystäviä oli vähän jos ollenkaan enää kouluiässä.. Vanhempana, mpäristössä, jossa olin vilkkaampi, pidin itseäni en niin taitavana sosiaalisesti ja toiset pitivät minua varmasti ujon vastakohtana, pölisijänä. Ehkä minäkin tarvitsisin diagnoosin, niin olisi helpompaa olla erilainen. En huolisi lääkitystä...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osittain tämä on mieheni ansiota, sillä hän on sosiaalisesti taitava ja on neuvonut minua.
ap
siis pelkkään sosiaaliseen kömpelyyteen. (ADHD-tyyppisiä oireita saatetaan lääkitä kyllä). Ja koska lapsellasi nyt menee hyvin, älä kuormita häntä ja itseäsi liialla murehtimisella. Voit kauniisti opastaa lastasi toimimaan taitavammin, mutta vältä liialta kritiikiltä, ettei pieni tyttösi nujerru.
Korostan edelleen, että hän kuulostaa täysin normaalilta viisivuotiaalta, ja joka tapauksessa mahdolliset as-oireetkin ovat lieviä, eikä niitä terapialla varmastikaan hoidettaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kotona aika samanlainen, ja puhuu myös helposti toisten päälle. Ei ole edes tullut erityisesti mieleen että olisi "diagnoosin" tarpeessa. ;-) Toki sanotaan hänelle että muillekin pitää antaa tilaa puhua, mutta vielä ei ole ihan sisäistänyt tätä viestiä.
ylihysteerinen ja ylihuolehtivainen ainokaisen äiti...
Todella mukavaa kuulla, että lääkitystä ei edes olisi!
Toivottavasti tytöllä menee sitten koulussa sosiaalisesti paremmin kuin minulla. Minulle ei aikoinaan aivan valjennut tyttöjen leikkien sosiaaliset säännöt... oli iso "synti" kun ajoitukseni oli jotenkin väärä.
Onneksi mieheni osaa neuvoa häntä paremmin kuin minä ja saa harjoitusta "normaalien kanssa kommunikoinnista" hänen kauttaan.
Joku lapseni ystävän vanhempi (opettaja! ja en kysynyt mitään) on sanonut silleen jännästi, että "tyttäresi on omanlaisensa, mutta näyttäisi tulevan toimeen omalla tavallaan".
ap
Lapsi saapuu vastaanotolle äidin kiireellisellä lähetteellä.
Lapsi on normaali, 5-vuotias tyttö.
Se on normaali viisvuotias, jolla on hirveä äiti, joka yrittää puuttua luonteenpiirteeseen.
Hoito: Kun lapsi kasvaa isommaksi se oppii kyllä esim. koulussa viittaamaan ja odottamaan vuoroaan. Perheterapeutilla se voi sitten jutella näistä "tuntuu kun äiti ei hyväksyisi minua sellaisena kuin olen"- tuntemuksistaan.
sykysyllä lto halusi kutsua minut palavereriin. Ja sanoi juuri noin, että tyttö on "omanlaisensa". Kuulemma kun jotain kivaa juttua oli tehty niin tyttö oli innokkaana kysynyt milloin hänen vuoronsa on. Tämä merkitsi lto:n mielestä sitä, että tyttö ei "hahmota olevansa osa ryhmää". Ja tämä taas on lto:n mukaan asperger-oire. Lisäksi lto mainitsi että tyttö puhuu ääneen yksin leikkiessään, mikä taas on autistitinen piirrre (huom. tyttö oli palaverin aikaan 5-vuotias!)
Nyt tyttö on ihan tavallinen kolmasluokkalainen, jolla on kavereita ja koulu menee hyvin.
Pakkomielteinen diagnoosien etsintä.