Tulevat isovanhemmat haluavat maksaa meille lapsettomuushoitoja, otanko vastaan?
Olemme jo pitkään (lue vuosia) yrittäneet ensimmäistä lastamme, mutta ei ole vielä tärpännyt, ilman selkeää syytä. Nyt ajattelimme viimeinkin mennä kunnollisiin tutkimuksiin, ja asia tuli puheeksi miehen vanhempien luona. Hän on ainut lapsi, ja vanhempiensa iltatähti. He sanoivat, että tukisivat meitä mielellään lääkärikuluissa.
Juttelin asiasta myös omien vanhempieni kanssa. Hekin tahtoisivat auttaa maksuissa. En tiedä mitä ajatella: toisaalta en toivo mitään enempää kuin lasta, ja jos saisin apua lääkärimaksuihin, menisin viivana tutkimuksiin ja hoitoihin. Kuitenkin se tuntuu jotenkin väärältä.. Mitä ajattelette, voinko ottaa apua vastaan, vai onko se jotenkin kieroa?
Kommentit (66)
Tai älykästä tai rikasta tule sillä, että kovasti tahtoo.
Tiedän kyllä, ettei minulla lasta ole, enkä ole äiti. Kyse on enemmän kielikuvasta kuin oikeasta asiasta. En tiedä miten sen enää selvemmin sanoisin, että kaikki ymmärtäisivät. En ole polkenut jalkaa enkä vaatinut vanhempiamme mihinkään, kuten olen sanonut he ovat itse tarjoutuneet auttamaan. Äitini sanoi leikillään, että "mehän ollaan sinut tuommoiseksi tehtykin". :)
Enkä itse ymmärrä mikä tarve 43:lla on todistella kuinka en ole äiti. Minusta ei haluamalla äitiä tule, mutta ehkä hoitojen kautta tulisi. Tuntuu siltä, että 43 haluaa olla ilkeä ja vääntää veistä haavassa. No, eipä se satuta, ihmetyttää vain.
Gynellä kävin ensimmäisen vuoden jälkeen (niinkuin jo kerroin) jonkun aikaa keskenmenon jälkeen, jolloin todettiin pco-taipumusta munasarjoissa. Silloin kuitenkin lääkäri oli sitä mieltä, että voimme vielä yrittää sen aikaa kuin henkisesti jaksamme. Koska hän ei voinut pelkän ultran perusteella sanoa miten usein tai harvoin ovuloin, ja oli optimistinen kerran alkaneen raskauden takia.
Kunnallista olemme siis miettineet, mutta juuri noista 40n mainitsemista kestoista johtuen nyt mietimme tätä. Ja olemme myös kuulleet hoitojen tason olevan huonompi. No mene ja tiedä.
Teen nyt niin, että katson asiaa kunhan väestöliiton paperit saapuvat. Kiitos vastauksista.
ap.
Äitinä oloon tarvitaan lapsi. Ilman lasta ei voi olla äiti. Kielikuvallisestikaan.
En tiedä oletko itse joutunut kamppailemaan lapsettomuuden kanssa. Jos olet, et todella ole kokenut sitä kanssani samalla tavalla. Vahvemmin kyllä luulen, ettet ole. Nimittäin se on tunne, joka ihmisellä voi olla, hänen kaivatessaan omaa lasta. Tunne siitä, että syli on tyhjä, että olisi jo valmis sen lapselle antamaan, mutta lasta ei saa. Se on hurjan vahva, välillä jopa fyysinen, kaipuu joka kuristaa ja hellii. Muut lasta kaipaavat varmaan ovat samaa mieltä, ja jos eivät, niin tältä minusta silti tuntuu.
Et ehkä ymmärrä, mutta olkoon. Ei asioita voi varmaan toisen kannalta katsoa, jos on itse ihan eri puolella. Ehkä tässä on kyse ihan yksinkertaisesta erilaisesta tavasta ymmärtää kieltä ja sen käyttöä, mutta on mitä on.
Nyt en enää sinulle jaksa vastata, ymmärrät tai et.
ap
nainen suhteessa lapseensa tai lapsiinsa".
Näin sanoo Suomen kielen perussanakirja. Se ei määrittele äidiksi sellaista, jolla on tietty tunne- tai tahtotila tai tyhjä syli.
Äitinä olo vaatii lapsen.
Olet keskenkasvuinen lapsi, joka osoittaa sormella ja jolle äiti ostaa nyt sen vauvanuken.
Miten ihmeessä ap on keskenkasvuinen lapsi? Millä perusteella? Puuttuuko sinulta sisälukutaito, vai oletko niin tyhmä ettet ymmärrä mitä ap tässä ajaa takaa?
KAsva aikuiseksi.
koska on vanhempiensa rahallinen elätti, eikä edes kunnolla reaalimaailamssa kiinni.
Tyypillinen masentuja-äiti, jolle koliikki on kauhistus.
nainen suhteessa lapseensa tai lapsiinsa".
Näin sanoo Suomen kielen perussanakirja. Se ei määrittele äidiksi sellaista, jolla on tietty tunne- tai tahtotila tai tyhjä syli.
taas millaista saivartelua. Jaksuja sinulle ap, sitä sinä tarvitset. Minusta kirjoituksistasi huokuu että olet erittäin kypsä ja empaattinen ihminen. Toivottavasti sinäkin saat kokea äitiyden.
T. 40, joka lapsettomuuden lisäksi koki kohdun ulkoisen raskauden, joka leikattiin pois rv 7. Kyllä minä siihen mennessä olin ennättänyt itseni jo ajatella "äidiksi", vaikka sen ikäinen sikiö ei vielä "lapsi" olekaan.
Nimimerkillä maksanut itse hoidoista useita tuhansia.
En tiedä minkä ikäinen olet, mutta ei kannata aikailla ja odottaa, että itsellä on rahaa.
Mieti asiaa näin: jos sinulla olisi lapsi, pitäisitkö ok:na auttaa häntä rahallisesti.
Minusta "ylpeys" tässä asiassa on typerää. Ota rahat vastaan!!!
Ottakaa ihmeessä tarjottu apu vastaan.
Tulee isovanhemmillekin hyvä mieli kun kokevat voivansa olla teille avuksi.
Äitisi on edelleen äitisi tai miehesi äiti on edelleen miehesi äiti ja haluaa auttaa. Lapsettomuudessa kun ei oikein mitään muuta auttamiskeinoa ole kuin tuo rahallinen. Ymmärrän hyvin itse äitinä, koska itsekkin auttaisin lastani ikuisesti, kuinka vaan parhaaksi näkisin. Ihania vanhempia ja ajattelevat sydämellä!
Pidän vielä kauniimpana, rakkaudella mietittynä ajatuksena, että auttaa lapsiaan tuollaisen hädän keskellä kuin että ostelisi jo olemassa olevalle lapsenlapselle jotain materiaa.....
Lähtee tälläiseen ketjuun ivaamaan ja haukkumaan ihmistä joka kamppailee lapsettomuuden kanssa? Äiti tai ei, tässä tilanteessa hän tuskin tarvitsee kaltaistasi "kannustajaa"!!
Ottakaa ap ilman muuta apu vastaan kun sitä teille tarjotaan! Tottakai voitte sitten joko maksaa vanhemmillenne takaisin tai alkaa itse rahoittamaan hoitoja kun teillä itsellänne on siihen varaa jos niin tahdotte. Mutta tosiaan jos ja kun teille nyt tarjoutuu mahdollisuus päästä nopeammin hoitoihin niin tehkää se!! Kunnallisella puolella kestäisi kuitenkin kauemmin. En minäkään tahtoisi ottaa omiltani tai mieheni vanhemmilta rahaa vastaan, mutta sitten taas omille lapsilleni tahtoisin ehdottomasti maksaa ko hoidon, mikäli sille tarvetta olisi ja meillä siihen varaa!! Uskoisin että olisin kovastikin pahoillani jos oma lapseni kieltäytyisi ottamasta apua vastaan. Ehkä tässä jonkinasteista joko joko kyselyä tulisi, mutta niinhän sitä tulee kai muutenkin vai mitä?
Tsemppiä kovasti!!
Vaikka isovanhemmat maksaisivat hoidosta, siinä ei voida puhua missään nimessä ihmiskaupasta. ensinnäkin on kyse minun ja mieheni hoitamisesta, lääkkeistä ja muista toimenpiteistä joita siinä ostetaan. Toisekseen lapsi ei ole taattu tulos. Jos he antavat ja jos me otamme vastaan, emme voi olla varmoja siltikään saammeko koskaan lasta.
ihmiskaupalla tarkoitetaan ihan muita asioita.
ap.
Tässä nyt on kaksi asiaa sekaisin: hoidot ja maksatus. Menette nyt vaan felicitakseen ja maksatte aluksi itse. Jos joudutte kalliimpiin hoitoihin, niin pyydätte esim. sun vanhemmilta kerralla 3000 e ja sanotte että ne menee hoitoihin.
Niillä sitten maksatte kaiken sen mihinkä ne riittää. ja pyydätte seuraavaksi saman potin miehesi vanhemmilta. Molemmissa tapauksissa selitätte että rahat saapi sijoittaa teihin, mutta ette raportoi sulle tai miehellesi tehdyistä hoidoista millään tavoin.
Jos haluat esim. oman äitisi kanssa asiasta puhua niin teet sen ilman rahavelvoitteita. Jos välit vanhempiin ovat etäiset, monesti noista haluaa puhua vasta kun käärö on jo sylissä.
T nimim. kokemusta on :)
Voithan maksaa vaikka myöhemmin takas jos siltä tuntuu, nyt vaan homma alulle niin saat niitä tulokiakin helpommin :)
ja päätäntävallasta ennen kuin otatte rahaa vastaan. Esim. entä jos lasta ei tule kevyillä hoidoilla ja haluatte itse pitää tauon yrittämisessä. painostaako vanhemmat jatkamaan - ymmärtävätkö he, jos haluatte luovuttaa? vai kokevatko, että jo käytetyt rahat menivät kankkulan kaivoon.
Mun olisi vaikea ottaa tuollaiseen rahaa, ainakaan muilta kuin omilta vanhemmiltani. Kuulostaa kummalta, tiedän, mutta se tuntuu niin henkilökohtaiselta asialta... Mieluummin ottaisin rahan rahana, vaikka että antavat kymppitonnin lainalyhennyksiin, ja me sitten säästyneillä omilla rahoilla menemme hoitoihin. Tavallaan sama asia, mutta olisi mulle henkisesti helpompi ajatella näin.
mutta niin vaan otsikossasi väität. "Tulevat isovanhemmat".
Ihmiskauppa on ihmisellä käytyä kauppaa. Kyllä se vauvakin on ihminen. Ei mikään esine.
Minäkin maksaisin omalle lapselleni kys. tilanteessa...