Olen pienen erityislapsen äiti enkä halua lastensuojelun kirjoille, perhetyöntekijää tms.
Meillä on reilun vuoden ikäinen down-lapsi joka on sairastellut paljon sekä 1,5v vanhempi esikoinen. Välillä on ollut tosi rankkaakin, varsinkin kun tuo tukiverkko ei ole kovin vahva. Lähistöllä asuva anoppi on onneksi pystynyt yleensä auttamaan esikoisen hoidossa kun on tarvinut olla kuopuksen aknssa sairaalassa tms. Nyt anoppi vaan on muuttamassa kauemmaksi niin että tämä apu on jäämässä pois. Pari aika hyvää kavaria täältä löytyy jotka ovat luvanneet auttaa tarvittaessa, vielä en ole kehdannut apua pyytää.
Siis normaali arki kyllä sujuu, en ole masentunut enkä uupunut. Mutta nuo rankemmat sairastelujaksot osastolla sisällä oloineen, lääkäreissä juoksemiset ja esikoisen hoidon ongelmat rasittavat. Ollaan nyt mietitty että haettaisiin esikoiselle päivähoitopaikkaa niin että tarvittaessa saisi hänelle hoitajan sitä kautta miehen työpäivien ajaksi. Muutenkin tuntuu että pari lyhyttä päivää viikossa tekisi hänelle hyvää vaikkei ole vielä tuota 3v täyttänytkään. Pikkusiskon terveys kuitenkin rajoittaa mahdollisuuksiani liikkua esikoisen kanssa kerhoissa ja etsiä hänelle kavereita. Ei todellakaan ole tarkoitus pitää häntä täyttä päivää hoidossa jotta saisin maata kotona nuoremman aknssa, mutta juuri niin että hän saisi vähän viriketta ja hoitopaikan pikkusiskon lääkäreiden ja mahdollisten sairaalajaksojen ajaksi. En vielä tiedä miten nuo toimii mutta varmaan selviää kun rupean kyselemään.
Luin tuossa muutaman sivun tuota lastensuojelu-ilmoitus ketjua ja rupesi pelottamaan! On juuri painajaiseni että meistä tehtäisiin ls-ilmoitus. Enkä kaipaa mitään perhetyöntekijää, parin tutun ihmisen kokemus niistä riittää. Eli en koe tuollaisista olevan mitään hyötyä meille, apu mitä tarvisimme olisi huomattavasti konkreettisempaa kuin joku täti meille kahvittelemaan ja raportoimaan kodin- ja lastenhoidostani. Nyt tuntuu jo että jos tuo päivähoito onnistuisi niin se olisi suuri apu ja pärjättäisiin sillä.
Neuvolassa ollaan kuitenkin kyselty paljon jaksamisiani ja avuntarvettani. Hymyillen olen vastannut kaiken olevan ok ja että jaksan hyvin vaikka välillä on vähän rankempaa, mikä pitääkin paikkansa. Silti tuntuu että olisi ihana välillä saada valittaa neuvolalle ihan täysillä ja vaikka itkeä jos väsymys sattuu olemaan pahimmillaan. Meidän neuvola on kuitenkin mukavan tuntuinen vanhempi täti joka muuten herättäisi luottamukseni. Mutta nuo ls-ilmoitukset ja perhetyöntekijä pelottaa niin etten uskalla avautua.
Kommentit (30)
heitän sulle ap vielä tällaisen ajtuksen.. Eli meillä roolit toisinpäin; isosisko vammainen (cp) ja pikkusisko terve. Tuo isompi vie tosi paljon aikaani, perushoito on työlästä. Siinä meinää tämä terve välillä jäädä jalkoihin. Suosittelen lämpimästi myös vammaisen hoitoon vientiä välillä, silloin voisit antaa aikaa vain siskolle. Hän varmaan nauttisi siitä.
Meillä nämä hoitokuviot alkoivat järjestyä palvelusuunnitelma palaverissa. Ensimmäisessä taisi olla mukana sairaalan sosiaalityöntekijä, vammaispalvelusta joku täti ja lapsen terapeutit. Kysele siitä em. ihmisiltä.
Henkisiä haluksia sinulle, muista ; ei näitä lapsia ihan kelle vaan annetakkaan : )
meillä tuo pieni on tosiiaan vasta reilun vuoden ja niin paljon sairastellut ettei ihan heti uskalla vieraan hoitoon jättää. Ollaan kuitenkin mietitty asioita juuri terveen sisaruksen kannalta ja olen mm käynyt kanssaan uimassa ja muutenkin viettänyt aikaa kaksin samalla kun isä tai anoppi on hoitanut pikkusiskoa. Jotain positiivista tuossa imettämättömyydessäkin. Muuten terveenä ollessaan tuo kuopus on todella hyväntuulinen ja helppo lapsi, eli on huomaamattomasti kulkenut mukana niin että olen saanut keskittyä isosiskoon.
Mutta kyllä kuulostaa hyvältä jos saisi jonkun hoitajan järjestymään pikkuisellekin, täytyy tosissaan alkaa selvittelemään näitä.
ap
Voi saada apua lastensuojelusta, mutta ei silti ole asiakas eli teitä ei epäillä mistään. Vai onko teidän pakko ottaa apua vastaan tai muuten lapset lähtee ?
Itsekin sain aikoinaan apua lastensuojelusta omasta pyynnöstäni ja tällöin en ollut lastensuojelun asiakas.
Myöhemmin minusta teki naapurit, päiväkoti ja kasvatusneuvola valitukset. Nyt olen lastensuojelun asiakas ja minun on pakko ottaa vastaan perhetyöntekijä, joka on nyt kohta vuoden käynyt auttamassa ja tutkimassa. Tekee testejä lapsille ja minulle ja kyselee yhä uudestaa samoja asioita. Ihan eri asia on kuin pelkkä apu. Vähän kuin olisi tutkinta vankeudessa omassa kodissaan. Ilman että edes kerrotaan kaikkea mistä epäillään. Täytyy vaan toivoa parasta ja pelätä pahinta.
Eikä se lastensuojelu mikään mörkö ole!!! Ihan vain yksi sosiaalitoimen osasto, siinä missä muutkin. Sitä kautta järjestetään perhetyötä, kotiapua perheille, tukihenkilöitä ym. ym. ym.
Ja lastensuojelun asiakkuus ei TODELLAKAAN riipu siitä onko yksinhuoltaja vai ydinperhe!!!
Toisella on autismi ja kehitysvamma ja toisella monimuotoinen kehityshäiriö.
Sellainen asia itselläni tuli mieleen, että teille aletaan varmaan pian puhumaan tämän erityislapsen hoitoon viemisestä, koska päivähoito on yksi kuntoutusmuoto erityislapsilla. Sitäkin asiaa kannattaa alkaa miettimään pikkuhiljaa.... Ja tiesithän, että kuntouttava päivähoito on myös maksuton teille.
Tuskin kukaan tekee lastensuojelu-ilmoitusta tällaisissa tapauksissa. Ei siitä kannata huolehtia. Minulla molemmat lapset ovat olleet päivähoidossa ja minä itse olne kotona, koska kahden erityislapsen kanssa työssäkäyminen ei meidän tilanteessa onnistu (miehellä on sellainen työ, että päivähoito ei onnistu normaali ryhmässä ja vuoropäiväkoti ei ole erityislapsille se paras kuntoutusmuoto).
Olethan hakenut omaishoidontukea? Vammaistukea varmaan saatkin Kelan kautta?
Vierailija kirjoitti:
Jotkin psykologit vaan ei vielä tänä päivänäkään usko esim. ADHD olemassa oloon tai sitten uskovat, että jos tällainen laspi oireilee, niin se on kodin syy.
Turhia huostaanottoja on tämän vuoksi Suomessa tehty useampiakin lääkärin määräyksestä.Itse en syylistä, enkä usko vanhempien mitenkään vaikuttavan näiden lasten oirehtimiseen.
Huostaanottoja tehdään turhaan
Erityislasten kanssa voi olla että sitä tukea saa pelkästään lastensuojelun kautta, mikä on tietysti väärin, mutta todella paikkakunta kohtaista. Vammaispalveluita ei todellakaan joka paikassa ole tarjolla kun hyvin vaikeasti vammaisille. Edes omaishoitajus ei ole mikään itsestään selvyys vaikka lapsella diagnoosi olisi.
perhetyöntekijä vois olla ihan ok, saisit väliin vaikka olla nuoremman kanssa kotosalla ja perhetyöntekijä veisi vanhempaa ulkoilemaan ja leikkimään. meillä kävi syksyllä perhetyöntekijä, kun poitsu ei suostunut nukkumaan päikkyjä ja kaikki päivät oli ihan hulabaloota ja kiukuttelua. (johtui tosin ruuasta, mikä selvisi ja ratkesi sitten myöhemmin) sainpa muutaman viikon ajan edes yhdesti viikossa siivota paikat kuntoon ja istua, kun ei poitsun kanssa onnistunut, isoa poikaa olisi pitänyt kantaa koko ajann mukana.