Onko teidän mielestänne 44-vuotias liian vanha synnyttämään ?

Millainen elämäntilanne on, millaisessa kunnossa on eli onko jotain sairauksia tms., kuinka paljon vielä oikeasti haluaa tulla äidiksi jne.



Olen 43-vuotias enkä enää todellakaan haluaisi lisää omia lapsia. Nämä kolme teini- ja varhaisteini-ikäistä riittävät oikein hyvin.

nykyihmisen asennetta pitäisi muuttaa, että 50v:hen asti annettaisiin hedelmöityshoitoja niitä haluaville. Nimittäin ihmiset elää niin pitkään nykyään, ettei monelle tulevaisuudessa 100v juhlatkaan ole mikään kummallisuus. Elettäisiin nykyajan mukaan, eikä jonkin kumman keskiajan, jolloin ihmiset tuskin eli 60v ikäisiksi astikaan!



Lastenhankinnan alkamisikäkin on siirtynyt pääosin tämän yhteiskunnan pakottamista syistä 30v hujakoihin. Jos siis vain 10v on otollista aikaa saada lapsia välillä 30-40v niin se on ihmisille aivan liian lyhyt.

Voisin kuvitella oman äitini vielä synnyttämään vaikka ikää on jo kuitenkin 50v :D

Sen verran säilynyt kuitenkin :)

Hyvin meni, terve lapsi tuli joka on nyt 10-vuotias. Äiti edelleen nuorekasja lapsi voi hyvin.

No ei siis todellakaan ole....!Itse olen 45v ja odotan "nelosta"!

Olen muuten elämäni parhaassa vedossa =)

Jos onnistuu tulemaan raskaaksi luomuna niin ei ole liian vanha..

peesi

No ei siis todellakaan ole....!Itse olen 45v ja odotan "nelosta"!

Olen muuten elämäni parhaassa vedossa =)

Niin siis tuosta jäi tekstiä pois...

Olen siis 45 ja odottelen "nelosta"

lisääntymästä. Mielestäni lapset tulisi ensisijaisesti tehdä 20-30 vuotiaina. Minusta on lasta kohtaa väärin, että kun lapsi on 20v on vanhemmat 60v tai ylikin. Jos edes enää elossa ovat. Toki aina voi kuolla milloin vain, mutta riski nousee ikääntyessä.



Lapsi ei kaipaa hienoa omakotitaloa, kahta autoa, ulkomaanmatkoja jne.. vaan rakkautta ja läheisyyttä.



Omassa lähipiirissä on useita yli 40 vuotiaita äitejä. Ja valitettavaa on se, että yhteistä kaikille on se, että he eivät enää jaksa. He eivät jaksa yövalvomisia jne. Useimmissa lapseen/lapsiin liittyvissä asioissa ylihössötetään, ollaan ylivarovaisia. lapsen/lapsien ei anneta kasvaa rauhassa ja kehittyä omaan tahtiinsa vaan joka asiasta tehdään hirveä asia ja ongelma.



Illalla halutaan mennä nukkumaan klo 8-9 ja nukkua 12 tuntia ja jos lapsi herää kerrankin yössä se on katastrofi. Ei vain enää jakseta.



Kun ollaan matkusteltu koko ikä ja saatu mennä ja tulla miten huvittaa, ei olla oikeasti ymmärretty sitä kuinka paljon lapsi sitoo, kuinka paljon lapsi valvottaa varsinkin alkuvaiheessa ja jos lapsi sairastaa, valvottaa se vieläkin enemmmän.



Toki kaikissa äideissä on poikkeuksia ja toiset jaksaa hyvin 40 vuotiaina. Mutta faktaa on se, että 20 vuotias kestää kropallaan enemmän ja kroppa kestää paremmin pitkiäkin valvosjaksoja jne..

Itse en jaksaisi enää tuossa iässä. Johtunee ehkä siitäkin, että odotan viidettä ja tulen synnyttämään hänet 30-vuotiaana. Viimeiseksi saa jäädä. nyt jo huomaa huiman eron jaksamisessa esikoista saadessa 21-vuotiaana ja nyt tätä viidettä odottaessa. Tokihan tässä on nyt noita lapsia jo neljä hoidettavana ja huolehdittavana muutenkin, mutta on kyllä ollut kuluttavin ja väsyttävin raskausaika ikinä!

Pakkosterilisaatioilla vai pakkoaborteilla? Onneksi tällaista lakia ei ole ikinä ollut voimassa (eikä varmasti tulekaan.) Minusta on nimittäin ihan kiva olla elossa, vaikka isoäitini olikin äitini syntyessä 45-vuotias, samaisen isoäitini äiti taas hänen syntyessään 47-vuotias ja isoisäni isän äiti 49-vuotias hänen syntyessään. Puhumattakaan niistä kaikista esivanhemmistani, joiden äidit olivat 40-45-vuotiaita heidän syntyessään. Oma äitini sentään oli vain 39-vuotias minut saadessaan. Ja edelleen on elossa ja hyvissä voimissa, vaikka minä lähestynkin jo neljääkymmentä. Isoäitini tosin kuoli jo minun ollessani vasta 10-vuotias, mutta hyvät muistot mummosta silti jäivät. Myöskin äitini muistaa äidinäitinsä, vaikka sukupolvierot aika isoja suvussamme ovatkin. Toisaalta sitten ne, jotka eivät ole kuolleet jo alle 30-vuotiaina ovatkin lähes säännönmukaisesti elelleet ainakin 80-vuotiaiksi, suuri osa 90-vuotiaiksi.

Omasta mielestäni pitäisi lailla kieltää yli 40 vuotiaita

lisääntymästä. Mielestäni lapset tulisi ensisijaisesti tehdä 20-30 vuotiaina. Minusta on lasta kohtaa väärin, että kun lapsi on 20v on vanhemmat 60v tai ylikin. Jos edes enää elossa ovat. Toki aina voi kuolla milloin vain, mutta riski nousee ikääntyessä.

onnistuu tulemaan raskaaksi, niin kai se lapsi on maailmaan synnytettävä...



En oikeasti ymmärrä, miten joitakin jaksaa vaivata muiden lastenhankintasuunnitelmat. Jos olisi tarkoitus, että naiset eivät tule raskaaksi kuin 20-30-vuotiaina, niin munasolujen tuotanto varmaan lakkaisi naisilla aikaisemmin. Naiset ovat kautta aikain synnyttäneet vielä 40-kymppisinä. Nykyään eletään sitä paitsi vanhemmiksi kuin aiemmin, joten en ymmärrä, missä se ongelma on.



Ehkä ongelma on vain siinä, että joidenkin mielestä äitiys on väsymätöntä 24H-viihde- ja hoivapalvelukeskuksena toimimista, jonka ohella pitää vielä jaksaa harrastaa ja pitää huolta omasta ulkonäöstä ja parisuhteesta. Ettei vaan kukaan erehtyisi luulemaan, että äiti on joskus vähän väsynyt. Sillä väsymyshän on tietysti huonon äidin tunnusmerkki. Äidin pitää myös luonnollisesti elää vielä 50-vuotta lasten syntymästä, jotta myös lastenlapset tulee hoidettua.



Ja ikä on toki kaikessa tässä olennaisin tekijä. Nuoret äidit eivät koskaan väsy, ja heidän lapsista kasvaa kaikista täysipainoisia kunnon kansalaisia, toisin kuin vanhempien äitien lapsista, joiden elämän äidin ikä pilaa automaattisesti. Yksilöllisiä eroja ei tietenkään ole, joten kaikkien yli 35-vuotiaiden täytyy lakata lisääntymästä, jotta Suomen nuorten ongelmat saadaan tulevaisuudessa poistettua.



Ei ihme, että yhä useammat naiset eivät hanki lapsia ollenkaan, kun "hyvän äidin" ominaisuudet täyttääkseen täytyy mahtua tosi tiukkoihin raameihin. Naiset vielä itse ylläpitävät tätä äitimyyttiä, josta poikkeavia arvostellaan ja haukutaan tälläkin palstalla päivittäin. Isistä kukaan ei toki puhu mitään. Niitähän ei edes tarvita, kun äidit ovat niin täydellisiä, paitsi tietysti osoittamaan, että se täydellinen äiti on myös täydellinen vaimo.

Kaikilta ei lasten hankinta onnistu tosta vaan käden käänteessä, ja joskus elämä antaa odotuttaa lasta tosi pitkään vaikka sitä kuinka toivoisi. Ja kaikki ei saa vaikka toivoisivat. Ja toiset vaikka eivät toivo, nuorena tai vanhempina.

Me saatiin meidän vauva 45-vuotiaana, ja en ole onnellisempi ollut koskaan! Hyvin jaksetaan (mies 43 v), vauva voi hyvin ja tunnen olevani rennompi ja ymmärtäväisempi kuin koskaan nuorempana, tosin eipä ole vertailuperustaa vauvanhoidossa, mutta muuten asenne elämää kohtaan on nuorempana helposti aika musta-valkoinen, ikä tuo viisautta, hyväksyntää ja avarakatseisuutta, jos tuo! Nyt ei tarvi hötkyillä suorittamaan mitään sen kummempaa, elellään ja nautiskellaan. Mikä vaan ikä on hyvä ikä saada lapsia, jos ihminen itse sitä haluaa.

pienen poikani ollessa vähän reilu yksivuotias.Minulla on kolme poikaa ja sain ensimmäisen lapseni ollessa 30v.



Uskon,että jokainen uudelleensynnyttävä nainen tietää minkälainen hoitorumban yövalvomisineen vastasyntynyt pikkuinen aiheuttaa mutta ensimmäistään odottava 4kymppinen nainen ei sitä tiedä.Miten voisikaan kun ei ole asiasta henkilökohtaista kokemusta.



Puhutaan mitä puhutaan tiedän omasta kokemuksesta että 3kymppisenä jaksaa paremmin kuin 4kymppisenä, vaikka olisi miten hyvässä kunnossa tahansa yövalvomiset ovat raskaita meille nelikymppisille, meillä on huonosti nukkuva yksivuotias ja luoja haluaisin tällä hetkellä olla nuorempi,että jaksaisin paremmin :)

vaikka pikkuiseni on vallan ihastuttava ikiluukkuja, niin yöt kun saisi nukkua paremmin niin äitinä jaksaisin vaikka mitä!! Ei äidin täydellisyys ole iästä kiinni, mutta fysiikka meillä nelikymppisillä naisilla on kuitenkin valitettavasti erilainen kuin nuoremmilla,vaikka olisi miten hyvä kunto ja kokee olevansa elämänsä kunnossa,voi kokeilla elämää seuraavan vuoden 5-6tunnin yöunilla niin tulen kysymään,miten nuorekkaaksi olosi koet :)



Jokainen perhe tekee elämässä omat ratkaisunsa ja sellaista oikeaa ikää ei voi määritellä milloin lapsia kuuluu hankkia,jokainen nainen ja perhe ovat yksilöitä mutta sen voin sanoa,että jos lapset hankkii nelikymppisenä niin silloin kannattaa toivoa hyvinnukkuvia lapsia!

Ihme asioita täälläkin kysellään. Naiset ovat kivikautisista ajoista lähtien synnyttäneet siihen asti, kunnes ovat läpikäyneet vaihdevuodet.



Tää "liian nuori/liian vanha synnyttämään" - keskustelu on aavee-hömpötystä pahimmasta päästä. Jos ehkäisyä ei olisi keksitty, emme edes miettisi moisia.



Kai se nyt herranen aika on täysin yksilöllistä, missä iässä soveltuu äidiksi! Joku on parhaimmillaan vasta nelikymppisenä, toinen parikymppisenä, joku taas ei koskaan.



Ja mikä olisi vaihtoehto, jos nainen on sattunut tulemaan raskaaksi...?

Ihme asioita täälläkin kysellään. Naiset ovat kivikautisista ajoista lähtien synnyttäneet siihen asti, kunnes ovat läpikäyneet vaihdevuodet.

Tää "liian nuori/liian vanha synnyttämään" - keskustelu on aavee-hömpötystä pahimmasta päästä. Jos ehkäisyä ei olisi keksitty, emme edes miettisi moisia.

Kai se nyt herranen aika on täysin yksilöllistä, missä iässä soveltuu äidiksi! Joku on parhaimmillaan vasta nelikymppisenä, toinen parikymppisenä, joku taas ei koskaan.

Ja mikä olisi vaihtoehto, jos nainen on sattunut tulemaan raskaaksi...?

yli 40-vuotiaiden äitien lapsia huostaanotetaan eniten? Näinhän täytyy olla jos he kerran eivät jaksa. Olen usein ihmetellyt tuota mielikuvaa, että jossain tietyssä iässä nainen ei jaksa hoitaa lastaan. Mitä hän sitten tekee kun ei jaksa? Kuka ne lapset hoitaa? Outoa, että itse en tiedä yhtään yli 40-vuotiasta äitiä, joka olisi jättänyt lapsensa hoitamatta.

Mutta, minusta on huvittavaa, että nelikymppiset ovat monen mielestä kuin toinen jalka haudassa.



Tunnen monta äitiä, jotka ovat synnyttäneet alle 30-vuotiaana useita lapsia, pienin ikäeroin. He ovat kuin pystyyn kuolleita. Jatkuva ininä miten väsyttää, ei jaksa sitä ja tätä, ei jakseta ulkoilla, tehdä ruokaa...vali-vali-vali. Ihan mielenkiinnosta, miksi, oi miksi on sitten pakko tuota tahtia lisääntyä? Eräskin odotti neljättä ja joka ikinen päivä saimme puistossa kuulla valitusta.

Mutta tunnen myös muutaman nuoren äidin, jolla monta lasta ja jaksaa erinomaisesti.



Tunnen myös monia, jotka ovat saaneet ensimmäiset lapset parikymppisinä ja sitten toinen sarja liki nelikymppisinä. Hyvin ovat jaksaneet.



Ei se aina niin mene, että nuorena jaksaa ja vanhempana ei. Jokainen on omanlaisensa, toinen jaksaa toinen ei.

niin minä olen aina ajatellut, se mitä kukakin henkilökohtaisena jaksamisena kokee on sitten eri juttu !



Minulle reilu 30 oli sopiva ikä, ja tajusin kyllä olevani paljon kypsempi äidiksi kuin 10 vuotta aijemmin. Hössäys ei kuulu kuvioihin täällä. Oma äitini oli 19 kun itse olen syntynyt ja nyt jälkeenpäin ajateltuna aika "pentu". Nyt toisella kierroksella olen 35 ja kyllähän se erilaiselta tuntuu, mutta lähinnä syytän siitä jo ennestään huonoa kuntoani, en raskautta sinänsä.



Paljon on hyviä nuoria äitejä ja paljon niitä jotka tyrkkää lapset milloin vaan ja miten vaan hoitoon, että sitten itse päästään menemään, sitä menetettyä aikaa. Vanhemmissa sitten taas näitä ylihuolehtivia, jotka kuvittelee että ne menee rikki jos jotain kielletään jne....... nuorissa valitettavasti paljon niitä, joille perunan keittokin täytyy opettaa että saisi lapselle ruokaa tehtyä. Kuka mitenkin. Pääasia että lapsi saisi turvallisen ja rakastavan kodin ilman pelkoa väkivallasta jne. oli vanhemmat nyt sitten iäkkäitä tai nuoria.

turhan iäkäs pienen lapsen äidiksi ja aivan muumio sen ollessa teini-ikäinen!



Minä olen 44-vuotias kolmen koululaisen äiti ja tuntuisi todella kummalliselta aloittaa vauvanhoitorumba alusta. Olisin eläkemummu, kun tämä iltatähti pääsisi ylioppilaaksi!!!

Raja kulkee siinä onko omia munasoluja vielä olemassa.



Vaihdevuosien jälkeen istutettuja vauvanalkuja joiden äiti on joku muu en hyväksy. Luonto ei ole tarkoittanut tällaista tapahtuvaksi että yli-ikäiset lisääntyy.



Ihminen leikkii Jumalaa ja se ei ole hyvä asia.