Lue keskustelun säännöt.
Olen menossa yksin synnyttämään, mitä kaikkea pitäisi huomioida
08.02.2009 |
Olen mitä ilmeisemmin menossa yksin ( tai siis ilman miestä tai muuta tukihenkilöä) synnyttämään ja nyt kiinnostaisi tietää, että onko jotain erityistä huomioitavaa "matkalle". Sairaalalaukun ajattelin napata mukaani, jottei miehen tarvitse sitä jälkikäteen tuoda. Asiaa ollaan miehen kanssa pähkitty ja nyt näyttäisi siltä, että tämä olisi ratkaisu.
Edellinen synnytys oli tosi nopea, joten vähän oletuksena on se, että näin saattaa tälläkin kertaa käydä, tai sitten ei.
Kuulisin mielelläni muiden ilman tukihenkilöä synnyttäneiden kokemuksia. Miten sairaalassa suhtauduttiin, tuliko aika kovin pitkäksi, tunsitko itsesi pelokkaaksi jne.
Saa nähdä löytyykö muita .)
Kommentit (4)
Meillä lähti synnytys yöllä yllättäen käyntiin eikä raaskittu esikoista hoitoon viedä joten mies jäi häntä hoitamaan (oli kyll salaa tyytyväinen koska ei oikee sairaaloista tykkää...viellä vähemmän verestä...) Mutta olivat tosi huomaavaisia sairaalassa ja mielestäni oli ihanaa vain keskittyä synnytykseen... Ei tarvinnut huolehtia muista.
Synnytys oli helppo ja nopea ja sitten osastolle halailemaan...
Pariin oteeseen kyllä salissa tuntui että vähän säälivät ku oli tyttö yksin synnyttämässä mutta omasta mielestä ihan oikea päätös...
Eikä siellä tylsää tule! Kokoaijan tapahtuu...
Suosittelen....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...kävin vuonna 2003 synnyttämässä poikani naistenklinikalla yksin kun mies otti jalat alleen kun odotin viidennellä kuulla vauvaamme.
Kaikki meni loistavasti ja synnytys oli niin nopee et vaikka olisin kaverin soittanut paikalle joka siis sanoi että saan soittaa jos siltä alkaa tuntuu, vaikka olin sanonut etten ketään mukaan ota niin ei kukaan edes olisi kerennyt paikalle.
Taksikuski luuli pääsevänsä kätilöksi kun mukulakivikaduilla paineltiin menee ja mulla teki inhaa ;)
Itse synnytin esikoisemme yksin, kun mies oli työmatkalla toisella puolella maapalloa. Syynytys käynnistyi täysin yllättäen keskellä yötä viikolla 38, enkä ollut pakannut minkäänlaista sairaalakassia ennakkoon. En saanut miestä kiinni , koska oli kokouksessa USA:ssa ja haalin sairaalakassiin vaan jotakin vauvalle ja tyyliin hammasharjan itselleni :)
Synnytys meni kauhean nopeasti ja ensisynnyttäjänä en tajunnut kotona kärvistellessäni synnytyksen etenevän vaarallisenkin nopeasti. Pääsin juuri ja juuri sairaalaan, kun vauva syntyi. Kukaan ei ihmetellyt "Yksinäisyyttäni" paitsi että taksikuski oli jotenkin tosi töykeä eikä viitsinyt edes auttaa minua autosta ulos saati sinne ensiapuun.
Mies soitti lopulta synnytyssaliin ja oli huolissaan sattuuko minuun kauheasti - ei sattunut enää, kun vauva torkkui siinä rinnallani. Oli huomannut kokouksessa että olin tyyliin 5 kertaa soittanut lyhyen ajan sisällä, muttei enää tavoittanut mua ja huomasi sitten tekstivietsini jossa kerroin "lähteväni sairaalaan käymään katsomassa tilannetta :)"
Kaikki tapahtui siis 3 h sisällä.
Itse ainakin olen ollut niin omissa maailmoissani synnytyksessä, etten ole oikein noteerannut kenenkään läsnäoloa. Mies on kyllä ollut mukana, mikä on periaatteessa ollut hieno asia ja hänelle itselleenkin tärkeää. Viime kerralla tosin ehti vasta ponnistusvaiheeseen.