Kauhea pelko siitä, että pilaan lapseni synttärit.

itsekin kun järjestin ensimmäisiä juhlia, pelkäsin, että jos kukaan ei tulekaan, mutta aina on lähes kaikki kutsutut tulleet!

Voitteko tehdä niin, että viette pph:lle vaikka keksejä, jotta lapset voivat siellä keskenään juhlia? Ei kai teidän ole pakko kutsua ketään kotiin? Voittehan viettää synttäreitä vaikka tekemällä keskenänne jotain _tooosi_ kivaa, mistä poika varmasti tykkää?

tuolla tavalla?

Mulla ei ollut lapsena kavereita juuri ollenkaan koska en uskaltanut kenellekkään puhua:(

Niinpä päätin jo varhain, että jos vaan mitenkään pystyn vaikuttamaan, niin teen kaikkeni, että omilla lapsillani olisi kavereita. Pihalla vanhempi lapseni on tutustunut pariin tyttöön ja kiertävät välillä porukalla kyselemässä äideiltä kenen kotiin pääsisivät leikkimään kun pihalla ei tekemistä keksi ja olen aina sanonut että meille voi aina tulla, joten usein meillä leikkivät kaksistaan tai kolmisteen. Äidit ovat antaneet tyttöjen tulla yksinään, kun ovat pihalla jo tutustuneet ja minutkin nähneet. Sitten pari kertaa on päiväkodista tullut tyttö meille leikkimään ilman äitiään. Kaikki aina kiittelevät kun otan tyttären kavereita meille leikkimään ja kyselevät, että haittaako kun niin usein ovat ja onko vaivaa... Hassua kun itse olen vaan niiiii-iiin onnellinen kun lapsellani ON kavereita. Pari kertaa on nyt sitten onnistunut niin päin, että oma tyttöni on uskaltautunut kylään ilman minua, ja näyttäisi siltä, että ei ole ihan niin ujo tapaus kun itse olin! Nuorempi lapsi onkin luonteeltaan erilainen, enkä ole niin huolissani hänen pärjäämisestä, toki hänenkin kaverinsa ovat aina tervetulleita, sitten kun hiukan kasvaa!

Miksi ei? En ehdota sitä mitä ehdotan siksi, että ap on ujo, vaan ihan noin muuten vain, yhtenä vaihtoehtona. Itse olen kaikkea muuta kuin ujo, samoin lapseni, mutta voisin kuvitella viettäväni lapsen synttäreitä ehdottamallani tavalla. Veisin tytön vaikka uimaan ja sitten kahvilaan pullalle. Sukulaiset voisivat tulla kotiimme kahville. Olen ihan varma, että tyttö olisi ihan tyytyväinen. Hän täyttää keväällä 5v.



Eli miksi ei, nelonen? Teinkö jotain tosi väärin?



T: 3

uskaltautuu järjestämään synttärit lapselleen ujoudestaan huolimatta. Sitten on ensi vuonna taas matalampi kynnys järjestää juhlat.



t.4

Siksi ne järjestän. Ja lisäksi musta on ihanaa jos meille tulee vieraita (vaikka ihan "vaan" lapsia) että saan laittaa ja järjestellä juhlat. Ja olen ihan samaa mieltä, että ujon ihmisen ei pitäisi luovuttaa. Ilman sitkeyttä ja itsensä ylittämistä olisin vieläkin äidin jalan takana piilossa:) Mutta olen kyllä tosi kateellinen niille ihmisille jotka tutustuvat tosi helposti muihin. No, tämä nyt ei niin liittyny lapseni syntymäpäiviin. Toivotaan siis, että lapseni saa kivat juhlat:)

Mun mielestä on ihan paras tapa se, että lapset saavat tulla sisälle leikkimään. Pienet oppivat siinä leikin tapoja ja omalle lapsellekin tulee tunne, että hän saa turvallisesti tavata kotona. Samalla itse voi seurata miten leikkivät ja ratkoa ristiriitatilanteita.



Mulla on ainakin se ajatus, että jos ihan lapsesta asti sallii kavereiden tulon, niin teininä on sitten vähemmän houkutusta mennä jonnekin assalle, kun siis kaverit voi tulla kotiinkin.



Meillä oli aina se tilanne, että vanhempani jotenkin karsastivat kavereitani. Siis lähinnä lasten ääniä.



Ja kyllä ihmiset tulevat synttäreille kun kutsu tulee hyvissä ajoin.

Eli olen siis se tosi ujo äiti, joka lapsena ilman kavereita, ja ajattelin et helpompi lasten tutustua kun tulevat meille ja tyttö on vähän kuin "omalla reviirillään" eikä niin ujona ja hyvin toiminut! Ainakin 6 hyvää kaveria, jotka kyläilevät meillä ja toivottavasti tytär tuntee että jatkossakin voi kaverit meille tulla, eikä tartte kylmässä jossain ostarilla teininä sitten roikkua. Mies joskus "valitti" että ei kehtaa kalsareillaan olla tms kun aina lapsia kylässä, mutta kun yhdessä juteltiin niin todettin, että meille on kyllä kaverit tervetulleita, olisimme sitä omissa lapsuuden kodeissakin toivoneet.

Ja se että mun sosiaaliset taidot on ihan sieltä syvältä, ei tarkoita että lapseni joutuu samaa kokemaan. Synttäreillekin tulivat kaikki kutsutut, kun meillä muutenkin käyvät ja viihtyvät ja se oli varmasti mun onnellisimpia päiviä, kun tyttärellä on kavereita ja useampikin kaveri, jota pyytää kylää tai ulos, jos leikkiseuraa vailla:)

Mutta pelkään yli kaiken lapseni synttäreitä. Olen täysi turpelo keittiössä ja muutenkin tosi boheemi. Pelkään, että lapset katsovat minua karsaasti ja arvostelevat tyttöänikin tyyliin: Ompa sillä kummallinen äiti.



En mä osaa järjestää juhlia. Mua pelottaa ja ahdistaa ne ihan kauheesti.

Lapset ei pahemmin katso "kieroon" tai arvostele. Lapset on ihania kun ne sanoo suoraan jos joku on niiden mielestä hassua, mutta ne ei pahalla sano mitään, joten älä ole yhtään huolissas "boheemi" äiti:D

Kerran yks lapsi sanoi juhlissa, että ompa pahaa kakkua, mutta kaikki naurettiin, kun sen mielestä se vaan oli pahaa, ei mitään taka-ajatuksia, niinku aikuisilla aika usein....





T: se ujon lapsen ujo äiti:D

Me olemme laittaneet lapsien kavereiden kutsuihin että vanhemmatkin ovat tervetulleita - minä ymmärrän hyvin ettei kaikki halua jättää päivähoitoikäisiä lapsiaan vieraaseen paikaan. Vanhemmat voivat sittenn päättää jäävätko paikalle vai ei.



Viimeksi meidän synttäreillä oli vain kaksi sisarusparia (naapurit) ilman vanhempiaan. Edellisvuonna oli enemmän, mutta nyt tytär oli etukäteen mainostanut että äiti tekee megaison prinsessabarbikakun ja useampi kaveri halusi oman äitinsä sitä katsomaan jotta saavat sitten samanlaiset.



Olen leipuri :)