Ihastuminen ja vihastuminen

Ihastuminen: Tällä palstalla on loistavan kärjistettyä keskustelua, jossa lynkataan ja kivitetään mennen tullen erilaisia mielipiteitä. Ihan niinkuin omat piiloaggressiot purkautuisivat kun viestejä ja vastaväittämiä lukee.



Vihastuminen: Toisaalta ihme meininkiä on sellainen oman täydellisyyden illuusio. Musta-valkoinen ajattelu ihmetyttää suuresti. Onko sellaisia ihmisiä todella olemassa, jotka kuvittelevat elämän olevan niin yhtä aatetta, että muut voidaan mitätöidä. Varsinkin sellaiset jotka sattuvat avautumaan kipeästä asiasta palstalla. Tämä palsta ei ole maailman empaattisin paikka. Kirjoitusvirheiden korjaajilla ei ole mitään olennaista tekemistä? Tuomitsijat ovat ylempänä muita, eivät inhimilisiä ihmisiä ollenkaan?