Kysyykö teidän anopit joululahjatoiveenne sinulta vai mieheltänne?

Ei keneltäkään. Ei kysele mun toiveita ja mieluusti voisi jättää lahjan kokonaan ostamatta. Koska aina menee pieleen, ostaa jotain jolle ei ole käyttöä tai täysin mun maun vastaista. En tarvitsisi mitään lahjoja häneltä, mutten kehtaa sanoa.



Lasten toiveet kysellään mieheltä. Ihan ok, ne on kirjoitettu lapulle ylös ja mies osaa ne sanoa.

saamme joskus (kerran viiteen vuoteen) koko perheen lahjana jotain mikä on ollut lehtitilauksen ilmaislahjana/ kirpparilta vie-pois-korista/ tai jotain muuta hirvitystä. lapset saavat -jos saavat mitään- jotain leluja mitä lähilapsenlapset eivät ole saatuaan halunneet pitää tai joka on jo vähänrikkileikitty. joskus kun minulta on kysytty mitä lapset haluaisivat, en ole halunnut mitään toiveita luetella, sillä lapset itse ovat niin pieniä ettei mitään tiettyä ole nimetty, tai sitten olen sen jo omille vanhemmilleni lapsen toiveena esittänyt, enkä haluaisi että molemmat hankkisivat saman lahjan. meillä käydessään hän sitten luettelee kaikki kalliit lahjat lastemme kuulten mitä on hankkinut toisille lapsenlapsille. ja taivastelee miten kalliita tavaroita meidän lapsillamme on, ja samaan hengenvetoon kertoo että ostaa samanlaisia synttäreiksi sitten niille toisille lapsenlapsille. (eikä sitten osta meidän lapsille kai ensi jouluna mitään)

Ja ei ole vääriä tai tyhmiä joululahjoja, kiittämätöntä.



Ja meillä minun äitini kysyi toiveet minulta ja miehen äiti mieheltäni. Luonnollista minun mielestäni.



Tuskin oma äitinnekään miehellenne soittelee ja kyselee hänen lahjatoivettaan.

anoppi kysyi minultakin, joten siksi olen viime vuosina ihmetellyt kun ei minulta kysytä mitään. Häälahjastakaan minulle ei puhuttu aikoinaan mitään, olivat vaan mieheltä kysyneet että ompelukone vai mankeli?

Sama se sinänsä, mutta ihmettelen vain miksi minulta ei ENÄÄ kysytä mitään. En ole koskaan mitään kalliita lahjoja heiltä toivonutkaan, enkä mitään niin erikoista mitä olisi vaikea hankkia.

ap

poikansa kanssa puhuu muutaman kerran vuodessa

joulukuun puolivälissä. Lahjoittaa kaiken, mitä toivoo. Ja paljon enemmänkin. Esimerkiksi minulle arviolta 500 eurolla joka joulu.

lastenkin toiveet. Mieheltäni voi sitten tarkistaa, että oliko se joku tietty, tai ettei jotain ole.

Mieheltäni kysyy ja tänäkin vuonna mies totesi ettei mitään kiitos. Ihan täynnä on koti tavaraa eikä mitään ihmeellistä tarvita.



Olen tainnut kasvaa jo yli lasten joulusta joulupukin listoineen (32v.).



Oletko miettinyt mikä tässä elämässä on tärkeää? Mistä oikeasti kannattaa harmistua?

olen sitä mieltä, että kukaan meistä ei tarvitse lisää kamaa. sellaisia pakkolahjoja, mitä ostetaan, kun ei kehdata tyhjinkään käsin mennä. jos ostan lahjoja aikuisille, niin ostan tai teen sellaista minkä tiedän tulevan tarpeeseen ja olevan mieluista. sellaisille ihmisille, joiden toiveista en tiedä, en osta sitä pakollista servetti-tuikkulyhty-joulutee-settiä, sillä minusta ne ovat noloja antaa ja noloja saada.

Osta ap ihan itse ihan omilla rahoillasi omat astiasi. Miten et arvaa, miksi anoppisi ei soita sinulle ja kysele toiveitasi?

Ainahan löytyy asioita joista voi loukkaantua kun tarpeeksi etsitään. Sinulla taitaa ap olla asiat liian hyvin kun jaksat niuhottaa tuollaisista asioista. Kasva aikuiseksi ja lopeta turha niuhottaminen.

Ei ole koskaan kysynyt meidän perheen lahjatoiveita,ei lastenkaan.Mulle ei enään olekaan moneen vuoteen mitään laittanut eikä tarvikaan.

eipä ole koskaan kysynyt, enkä ole mitään saanutkaan. Ei kysy myöskään lasten lahjatoiveita, eikä ole heillekään koskaan mitään hankkinutkaan. Kaikesta sitä nyt voikin loukkaantua.

Mitä tulee lasten lahjatoiveisiin - aikuisia meillä ei lahjota, paitsi mummut ja pappat - niin niissä mies voi olla suodattimena, mutta usein kysyvät suoraan lapsilta.