Lue keskustelun säännöt.
Haluanko vai enkö halua 3. lapsen?? Auttakaa pohdinnassa!
06.02.2009 |
Ikää on jo 35, joten nyt pitäisi toimia jos meinaa. Isommat lapset ovat 7 ja 5 v. Olisimme hankkineet kolmannen jo aikaisemmin, mutta elämäntilanteen vuoksi jouduimme siirtämään päätöstä myöhemmäksi. Nyt olisi siis tulossa lapsille suht iso ikäero.
Olen juuri saanut vakituisen työn, jossa viihdyn. Meillä on iso asuntolaina. Säästämällä ennakkoon selviäisimme varmaan parin vuoden kotonaolosta taloudellisesti.
Kolmas lapsi on aina ollut haaveissamme, ja periaatteessa haaveilen edelleen. Tuleva vauva-aika kuitenkin hirvittää, en tiedä jaksanko sitä. Voisin ottaa suoraan sellaisen 3-4-vuotiaan. ;) Myös ajatus kotiin "jumittumisesta" ahdistaa, kun olen juuri päässyt työelämän makuun. Toisaalta uskon, että jos tulisin raskaaksi, luonto tekisi tehtävänsä ja valmistaisi minut vauvan hoitoon kaikin tavoin.
Olen jotenkin tässä nykyisen elämänvaiheen imussa niin, että tuntuisi vaikealta irrottautua siitä vauvaa varten. Mutta kun ajattelen elämääni 20 vuotta eteenpäin, pelkään että kadun, jos nyt jätän kolmannen tekemättä.
Miltä tämä kuulostaa?
Kommentit (39)
että kolmas vielä joskus, samanlaisella ikäerolla kuin sinä. t. edellinen kirjoittelija
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aiemmin jo "päätin", että meille riittää kaksi lasta. Sitten mies on alkanut haaveilemaan kolmannesta, kavereilla on kolmansia lapsia ja kun ikää on 36 v., niin olen harkinnut että jospa sittenkin.
Toisaalta luulen järjen äänen voittavan meillä. Kahden lapsen kanssa on elämä niin helppoa kun ei tarvitse sitä mieletöntä vauvatavaramäärää kantaa mukana. Ja kolmen lapsen kanssa matkustelu on hankalampaa ja paljon kalliimpaa (me matkustamme paljon, ja se on meille tärkeää lomailussa). Kaikki käytännön järjestelyt menevät vaikeammaksi, jos lapsia on kolme.
Mutta ostimme ison kodin siksi, että perheellä olisi tilaa kasvaa... ja nyt sitten panikoin isossa asunnossa, että haluanko lisää lapsia sittenkään.
Taulapää minä.
ap
Esikoinen on ekaluokkalainen, toinen lapsi täytti juuri 5 ja vauva syntyi syksyllä. Itse täytin 35 loppuvuodesta eli ihan sama tilanne kuin sinulla.
Voin lämpimästi suositella vauvaa juuri nyt! Toisen vauvan syntyessä esikoinenkin oli vielä niin pieni, ihan "hoidettava" tapaus ja kaikki aika ja energia meni siihen kahden pikkasen tarpeiden täyttämiseen. Nyt nuo isot jo huolehtii itsensä aika hyvin, löytävät vaatteet, pukevat, löytävät ruokaa kaapista, tekevät voileivät jne.. auttavat tietenkin vauvan hoidossa ja ymmärtävät 10 kertaa paremmin kuin 2-vuotias, miksi äidin on pakko olla vauvan kanssa Juuri Nyt.
On melkein kuin olisi esikoisvauva taas, niin hyvin pystyy keskittymään vauvaan nyt. Mutta onpahan sitten koko remmin liikuttaminen vähän vaivalloista, auton kyljet soi, kun yrittää sulloa kaikkia kyytiin.. =0)
Meillä on kans lainaa ihan kivasti, mulla vakityö (johon kerkesin taas jo leipääntyä), jossa uudet kuviot tulivat juuri lähtöni hetkellä.. jään siis kelkasta hetkeksi, mutta so what!
Pisti silmään tuo "pelkään että kadun.."! Jos yhtään näin ajattelet, HANKKIKAA SE 3. LAPSI! =0) Et takuulla kadu nyt etkä vanhana.
mutta tuossa tilanteessa sanoisin että aika meni jo ohi...
Itse en arvannut miten 3. raskaus muutti minua henkisesti ja myös täysin yllättäen parisuhdetta. Voittajana olemme selviytyneet enkä kadu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisihan siinä vauvan tulossa paljon hyviä puolia. Pieniä koululaisia olisi joku odottamassa kotiin, ja toisaalta isommista voisi olla jo vähän apua vauvan hoidossa.
Lapset toivovat meillä kovasti vauvaa. Melkein viikottain kyselevät, että äiti meinaatko sinä vielä synnyttää vauvan kun me niiiiiiiin haluttaisiin...
ap
Itse en arvannut miten 3. raskaus muutti minua henkisesti ja myös täysin yllättäen parisuhdetta. Voittajana olemme selviytyneet enkä kadu!
että tuskin siinä yksi raskaus enää mitään merkittävästi mullistaa. ;)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minä luin jostain lehdestä en muista minkä alan asiantuntijan kommentin että perheessä on siinä kohtaa oikea lapsiluku, kun tekisi mieli vielä yhtä. eli on sen verran joustovaraa, että jos jotain yllättävääkin sattuu niin sopeutuminen käy helpommin kuin jos tilanne (taloudellisesti, jaksamisen suhteen yms) on vedetty kireälle.
itse olen tehnyt tavallaan surutyön siinä että luovuin haaveesta saada kolmas lapsi. lopullisen helpotuksen toi ystäväni kertomus firman lasketteluretkellä tapaamastaan äidistä, joka oli haikana katsellut vanhempien lastensa menoa rinteessä ja itse ollut jumissa vauvan kanssa. en tiedä miksi ko. juttu teki minuun vaikutuksen. ehkä sen tajuaminen että voin todella missata jotain isompien lasteni kehityksessä jos itse tavallaan jymähdän sinne vauva-maailmaan.
En nyt ihan käsittänyt tuota edellistä. Onko se nyt niin ainutkertaista että ei pääse laskettelemaan lapsten kanssa samaa mäkeä juuri silloin. Eihän se ole vauvamailmaan jymähtämistä jos tekee vielä kolmannen varsinkin kun edelliset lapset jo isoja ja ihminen ollut työelämässä tässä välissä. Sanoisin että se on hetkellisesti paluu vauvamaailmaan mutta sekin menee ohi todella nopeasti.
Itse ainakin haluaisin kolmannen juuri tuossa iässä kuten ap. Silloin esikko olisi tokalla luokalla ja kakkonen ekalla. Mies tosin haluaisi kolmannen heti, itse taas haluan mennä tässä vaiheessa takaisin töihinkin ettei ammattitaito ruostu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna mennä vaan! Teillä on taloudellisesti asiat hyvin + muut puitteet. Itse olen 35, ja haluaisin kolmannen lapsen, mutta mies ei halua. Ja hänellä on siihen kyllä järkiperusteet: joutuisimme taloudellisesti ahtaalle (olen ollut nyt 5 vuotta kotona 2 lapsen kanssa ja aloitin juuri työt). Asunto menisi vaihtoon jne...
ja olet valmis myös siihen, että kolmas lapsi voi olla sairas ja tarvitsee erityistä hoitoa ja hoitoa, niin mikäs siinä.
Itse olen samanikäinen ja lapseni ovat samanikäiset ja miettinyt kolmatta lasta viime aikoina enemmän mahdollisena kuin vuosiin. Oma elämänrohkeuteni ei kuitenkaan siihen, että kaikki elämässä sujuisi ongelmitta ja että jaksaisin katumatta elää vastoinkäymisissä. Meillä ei ole lähitukiverkkoja, joten muunmuassa siksi kahden lapsemme varhaisvuodet olivat todella rankat, ja siihen kokemusmaailmaan en enää koskaan halua palata. Lisäksi meillä ei ole varaa isompaan asuntoon, autoon ja elämiskustannuksiin (haluan, että voimme harrastaa ja matkustaa). Tämä voi kuulostaa todella inhorealistiselta, mutta kolmas lapsi ei minulla välttämättä toisi tilannetta, jota en koskaan katuisi.
Jos joku lupaisi minulle takuuvarmasti ns. helpon ja terveen lapsen, voisin ajatella toisin, mutta eipä taida lapsia voida mieleisillä ominaisuuksilla tilata.
Itse olen ajatellut niin, että haluan yrittää kasvattaa nämä nykyiset lapseni mahdollisimman hyvin ja nautin siitä, että voin heidän kanssaan hiihtää, luistella, käydä teatterissa, uida ja matkustaa ja tästä sekä koko perheen yhteisistä tekemisistä minun olisi luovuttava, jos vauva syntyisi. Toinen vanhemmista olisi vauvaan/ taaperoon sidottu, toinen olisi isompien lasten kanssa.
Eli minun ratkaisuni on: ei kolmatta lasta. Siitä huolimatta rohkaisen kaikkia, joilla on myönteisemmät odotukset kolmannen lapsen suhteen, kuuntelemaan sydäntään, jos realiteetit on ensin mielessä skannattu.
Minun lohdutukseni on sanonta: Jokaisen äidin viimeinen lapsi on syntymätön lapsi. Aina voi miettiä, entä jos tulisi vielä yksi, olisiko se...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja melkein samanikäiset lapsetkin. Pähkäiltiin samaa asiaa pitkään, päädyin kuitenkin ottamaan kierukan eli lapset taitavat olla nyt tässä. Oma ja miehen jaksaminen on suurin syy, että kolmatta ei ilmeisesti yritetäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun joku ihmettelee, että onko ainutkertaista, ettei voi tehdä isompien lasten kanssa juttuja, kun on vauvaan ja taaperoon sidottu. Ja ei se ole "hetkellinen" paluu vauvamaailmaan. Kyllä siinä useampi vuosi menee päiväunien ja uhmien kanssa ja sitten ne isommat onkin jo murrosikäisiä.
Mua ainakin harmittais, jos en voisi olla täysillä mukana näissä lasten alakouluvuosissa, kun ovat vielä innokkaita tekemään juttuja vanhempien kanssa ja osaavat kaikkea, ei tarvi huolehtia syömisistä ja unista jne. sillain kun taaperoiden kanssa vaan voi vapaasti mennä.
Ja kuka mitäkin haluaa, ei sillä. Mutta on tämäkin ainutlaatuista. Ja musta on ihanaa, että voidaan tehdä koko perheenä, eikä niin että toinen vanhemmista "isojen" kanssa ja toinen vauvan/taaperon.
Muiden puolesta on vaikea sanoa juuta tai jaata. Monet kyllä sanovat, että tehtyjä lapsia ei kadu, mutta sitäkään en usko.
Sen verran isommat sulla on noi edelliset jo että koko ajan arki yms helpottuu...
Tai sitte saisit vielä mahdollisuuden irtautua työelämästä mahd. viimeisen kerran ennen eläkettä.
Minä en tekisi kolmatta koska minulle oma aika on tärkeää, sekä myös yhdessä harrastaminen ja matkustelu yms.
Ja asuntokin on sopiva juuri meille.
myös pohdin yrittääkö kolmatta vai ei... Tunteella ajateltuna voisin haluta vaikka 5 lasta mutta järjellä tämä pätös kai pitäisi tehdä. Meillä tosin sen verran eri tilanne että vanhin lapsi on vasta 3.5v joten aika samoissa vaiheissa kasvaisivat. Se eniten mietityttää että miten se 3. lapsi vaikuttaa tavalliseen arkeen ja onko noille olemassa oleville lapsille parempi olla kahdestaan vaiko se että sisaruksia olisi useampi? Tähän mennessä asiat sujuneet lasten kanssa enemmän kuin hyvin mutta entä jos kolmannen kohdalla ei niin onnellisesti enää kävisikään? On tämä vaikea päätös...
Vauvan hankintaan kannustavat viestit saavat minut hyvälle tuulelle, sitä vastustavat taas tuovat pahan mielen.
Tarkoittaakohan tämä, että haluan vauvan, vai pelkästään haluaisin haluta?
Rupesin miettimään, että ehkä meidän pitäisi miehen kanssa luopua tästä haaveesta. Kun siitä on luopunut, niin ehkä huomaa, että niin on hyvä ja saa asiasta rauhan. Tai jos huomaa tehneensä väärän päätöksen luopuessaan haaveesta, niin on aina mahdollisuus vielä muuttaa mieltään!
ap
että haluat vielä sen kolmannen lapsen. Mutta tietysti se mietityttää ja monenlaisia ajatuksia liikkuu mielessä. Oikeastaan saan sen kuvan, että lapsen haluat mutta se muutos nykyiseen arkeen pelottaa.
Jos miehesi on samoilla linjoilla kanssasi, niin sinuna kuuntelisin sydäntä ja tekisin lapsen. Yhdessä perheenä pärjäätte hienosti, jos vain parisuhde ja "perusta" on kunnossa!
Sinulla on jo nk. isot lapset ja tulisitte varmasti hyvin toimeen. Vauvanhoitokin olisi jo tuttua ja parisuhde kestävällä pohjalla. Miksi ei? Sinulla on vakituinen työ johon palata ja talous kestäisi myös. Sinullakin alkaa jo olla ikää sen verran, että saattaisi olla vaikeampaa tulla raskaaksi myöhemmin, vaikka et tietenkään ole vanha vielä missään nimessä... ;) Onnea yritykseen!