Miksi suomalaisesta köyhästä tulee huono-osainen?
Hesarissa siteerattiin tänään julkaistavaa Kaupunkiköyhyyden monet kasvot -kirjaa, jossa lääkärit kertovat (ammatillisesti) kohtaamastaan köyhyydestä:
Suomalaiset köyhät ovat tekemisissä vain muiden köyhien kanssa, kun taas maahanmuuttajilla (venäläisillä ja somaleilla) tuttavaverkostot ovat laajempia.
Lääkärien mukaan näiden kahden ryhmän elämäntyylit eroavat:
maahanmuuttajilla kodit ovat siistejä ja lapset puhtaita.
Suomalaisillla kodit taas ovat siivottomassa kunnossa, syöty on teis milloin ja kodit ovat täynnä viinapulloja.
Mistä tällaiset erot johtuvat?
Miksi suomalaiset köyhä seurustelevat vain keskenään? Onko köyhyys sellainen stigma, ettei muut, parempiosaiset "huoli" köyhiä joukkoonsa, vain onko suomalaiselle köyhyys jotain niin häpeällistä, että hän itse eristäytyy siksi köyhien leiriin? Vai johtuuko tämä eristäytyminen köyhyyden syystä - vaikkapa koulutuksesta - tai pikemminkin sen puutteesta? Onko eri sosiaaliluokat jo niin eristäytyneitä Suomessa, ettei niiden välillä ole "luonnollista" kanssakäymistä?
Köyhiä on varmasti monenlaisia, myös niitä, jotka osaavat pitää muista asioistaan huolta, kuten vaikka kodin ja lasten siisteydestä. Suomalaiseen köyhyyteen näyttää kuitenkin usein liittyvän myös alkoholin käyttö ja muu syrjäytyminen.
Mitä mieltä olette, miksi suomalaisesta köyhästä tulee helposti myös muuten huono-osainen?
Kommentit (2)
Mieleeni tuli myös se, että maahanmuuttajathan ovat usein ollet ihan hyväosaisia lähtömaassaan, on koulutusta ja kunnossa olevia ihmissuhteita.
Suomessa he vaan sitten putoavat köyhyyteen, koska heidän osaamistaan ei arvosteta ja jopa tohtoritasoisen koulutuksen saaneet päätyvät siivoojiksi tai työttömiksi. SIlti näillä ihmisillä yleinen elämänhallinta pysyy hyvänä ja sosiaalisia suhteita on "moneen suuntaan". Ehkä on lähdetty myös yhteisöllisemmästä kulttuurista.
ap
, joilla on turvaverkosto ja sosiaalisia suhteita ja jotka elää siististi ja ilman alkoholia. TÄllaiset köyhät eivät välttämättä näytä köyhiltä ja totta: meillä köyhyyttä hävetään sen verran, ettei sitä itse ylenmääräisesti huudella, jos ei ole pakko. Toisenlaisesta kulttuuurista ja etenkin, jos lähtökohtaisesti tullaan jostain missä käyhiä on enemmän, sitä ei niin häpeäkään, joten siitä puhutaankin helpommin.
Toisaaltahan on tosiasia myös, että sosiaalisillä suhteilla on suuri merkitys esimerkiksi työllistymiseen ja työssä etenemiseen ja niinpä meillä ne, joilla suhdetoiminta ja verkostoituminen on kunnossa, voivat ehkä välttää köyhtymistä.