Mitä väliä miten nuorena lapsi oppii sitä ja tätä? Eikös tärkeämpää olisi että lapsi

on onnellinen lapsi, sydämeltään viisas, osaa ottaa muut huomioon ja on ystävällinen jne. ? Vai?



Miksi aina mainostetaan vain näitä "mun lapsi oli jo 1,5v pois vaipoista" "mun lapsi oppi 2,5-vuotiaana ajamaan pyörällä ilman apupyöriä" jne? Hirveän suorituskeskeistä? Ei lapsuuden kuuluisi olla suorituskeskeistä? Vaan lempeää kasvun aikaa omana yksilönään?