Voiko 4v kyetä jo ironiaan ja tajuta aikuisten puheessa ironian?

oma 4-vuotias lapseni saattaa joskus ironisesta kommentista kysyä, että huijaatko/vitsailetko eli ymmärtää, ettei aina kyse tosiasiasta.

Mutta suuri osa ironiasta menee varmaan ohi. Yläasteikäisetkin ymmärtävät vielä huonosti ironiaa/sarkasmia.

Kyllä verbaalisesti näppärä 4-vuotias, joka on koko ikänsä elänyt sarkasmia viljelevässä perheessä, voi hyvinkin ymmärtää sarkasmia. Yksinkertaisimmillaanhan se on ihan helppoa, meidän 3-vuotiaskin sanoo loukkaantuneella äänellä "Kiitos kovasti" kun veli vie häneltä lelun tms.

Mielestäni 4-vuotias ei tajua sarkasmia/ironiaa. Oma kielellisesti lahjakas 8-vuotias saatta joskus tajuta, joskus ei.

Meillä harrastetaan usein kaikenlaista vitsailua ja irvailua ihmisten ja tilanteiden kustannuksella ja 4-v ymmärtää kyllä jotain, ei tosiaankaan kaikkea.



Kerran sanoi kun miehen kanssa ivailimme toisillemme ihan leikkimielellä, että "lopettakaa riitely".

Saattaa vaikka tokaista illalla 3-vuotiaalle lapselle: huomenna aamulla olet sitten tosi pirteä jos vielä jatkat leikkimistä...

Ja lapsiparka saattaa luulla että leikkiminen oikeasti auttaa siihen että aamulla ei väsytä.

Lapsi on kielellisesti lahjakas ja kotona puhutaan paljon ja kaikenlaista - kielen ammattilaisia kun ollaan :) Päiväkodissakin ovat huomanneet, että lapsi on nokkela ja huomaa tällaiset piilomerkitykset. Ei tietenkään välttämättä aina huomaa, mutta useimmiten tietää, puhutaanko nyt totta vai tarkoitetaanko juuri päinvastaista.

Meillä mies on aina puhunut kohta 5-veelle ironisesti, ja viime kuukausina poika on alkanut oikeasti ymmärtää sitä. Aiemmin kysyi multa, että höpsöttääkö isi taas. :) Keskenämme ollaan miehen kanssa aina heitetty herjaa, samoin puolet sukua tekee sitä, ja kyllä lapset kasvavat ymmärtämään sen laatuista huumoria aika nopeasti.

muuten sarkasmi ja ironia lähinnä hämmentävät lapsia ja saavat heidät tuntemaan epävarmuutta. Erityisesti negatiivinen sarkasmi (tai ainahan sarkasmi on negatiivista) voi olla tosi tuhoisaa lapselle. Itse olen kasvanut kodissa jossa sarkasmi todella kukki ja minulle kävi kuin Muumien Ninni-tytölle joka muuttui näkymättömäksi ironisen tätinsä vuoksi. (Sairastuin vakavaan masennukseen ja vuosien psykoterapiassa kävi kyllä aika selvästi ilmi että äitini murhaava sarkasmi ei nyt ainakaan asiaa auttanut.)



Itse olen omien lasteni kanssa varovainen enkä viljele minkäänlaista sarkasmia. Hauskaa meillä silti usein on!

alkaa näkyä vasta 10-11 vuotiailla - eikä silloinkaan toki kaikilla. Mutta tämän kirjallisuuden väitteen on käytännössäkin luokanopettajana hyvin vuosien varrella huomannut.

Tutkimusten mukaanhan lapset oppivat ymmärtämään sarkasmia yleensä vasta toisella kymmenellä, joten ainakin lapseen kohdistuvaa sarkasmia kannattaa välttää. Meilläkin välillä tuntuu, että 5-vuotias tajuaa hieman sarkasmia ja selvästi ymmärtää tietyt usein toistuvat jutut (esimerkiksi teini-ikäisen isoveljensä erityisen innostuneella äänellä usein sanoman "tosi siistii", kun häntä käsketään tekemään joatin epämieluista tai tai jotain epämieluista sattuu) ja saattaapa itsekin kopioida joitain heittoja. Mutta toisaalta usein ottaa aivan täytenä totena hyvin selvänkin ironian (ja teini kielloista huolimatta sitä häneenkin kohdistaa ja väärinymmärryksiä sattuu.)



Teini taas on siinä iässä, missä mikään ei ole coolimpaa kuin sarkastisuus ja kyynisyys, mutta hänkään ei aina tajua hienovireisempää ironiaa tai sarkasmia ja käyttää teineille tyypilliseen tapaan aika osoittelevaa ja kovakätistä sarkasmia.

rajatusti huumoria. Ollaan tietoisia, että tuollaiset "ei kun juoksen karkuun" -heitot on liikaa, mutta jotain pientä puijailua ja pelleilyä meillä on paljon lapsenkin kanssa.

super viagra - trasted pharmacy - Yahhooo.info/viagra.htm

En siis oikeasti tiedä.

Oma 4-vuotiaani ainakin tuntuu ymmärtävän monenlaisia erilaisia sanailutilanteita. Välillä itsekin käyttää ironisia ilmaisuja niin pokerinaamalla, että ensin luulen tytön puhuvan ihan tosissaan - sitten hetken päästä alkaa kikattelemaan ja selittää mitä tarkoitti...

Hämmästyttävän paljon aikuiset käyttävät ironiaa puhuessaan pienten lasten kanssa. Lapset eivät löydä sitä mahdollista myönteistä sanomaa tuon takaa ja saattavat kokea sanomisen negatiivisena vähättelynä.



Aikuiset saattavat sanoa jotakin tarkoittaessaan ihan päinvastaista asiaa, esim. "tämän lapsen maha onkin sitten suuri "(laihasta lapsesta), mutta pieni lapsi ottaa puheen ihan kirjaimellisesti, siis maha on liian suuri.



Myös tokaisut tyyliin "eikun minä juoksen heti karkuun" eskarilaiselle, joka pyytää äitiään odottamaan kahvilan vessan oven takana kunnes hän on valmis, tuottavat lapselle hätäännystä. Eihän pieni ymmärrä, että äiti voi pitää asiaa itsestäänselvyytenä ja siten lapsen pyyntöä tarpeettomana.



Luulisin, että kaikki pienimmät koululaisetkaan eivät ymmärrä tuon tyyppistä ironiaa. Isommatkaan eivät varmasti pidä siitä.

Mutta tuskimpa 4v. ymmärtää ironiaa. Monet aikuisetkaan eivät ymmärrä milloin joku puhuu ironisesti...

"ulkopuolelta". Saattaa sanoa esim onpas mummi hassu kun sanoo jotakin ja oikeesti tarkoittaa ihan muuta. Tajuaa siis toisen puheen ristiriidan eikä ota tosisaan. Välillä jopa purskahtaa nauruun ironisia juttuja kuunnellessaan.

Mietimme äitini kanssa tarjoulua yksiin juhliin ja äiti sanoi, että hänhän voisi tehdä kinkkupiirakkaa sinne, kun on sellainen loistokokkikin ja jauhopeukalo keskellä kämmentä.



4v sitä kuunteli ja sanoi, joo ja tee sitä kalapiirakkaakin, kun on niin herkkua. Se kalapiirakka on4v ja aika monen muunkin kauhistus, lapsi jopa oksensi sitä maistettuaan. Äitini on aivan onneton keittiössä.

käytetäänkö sitä ympäristössä. Jos perheessä viljellään ironiaa, lapsikin sitä oppii käyttämään jossain vaiheessa. Fiksu vanhempi tietysti miettii, milloin ironiaa on sopiva viljellä. Meillä neljävuotias on alkanut viime aikoina ymmärtää, etteivät aikuiset ole aina tosissaan. Saattaa kysyä, että höpötättekö te taas omianne. :)



Yrittäkääpä muuten löytää esim. italialainen (aikuinen) ihminen, joka ymmärtää ironiaa. On ihan hemmetin vaikeaa! Siinä maassa ironia on ilmeisesti melko tuntematon huumorin muoto. :)

Siinä on se ero, että sarkasmi kohdistuu aina uhriin ja voi olla hyvinkin loukkaavaa. Ironiahan voi olla myös "kohtalon ivaa" eli jokin tapahtuma koetaan ironiseksi.

Molemmat kuitenkin perustuvat piilomerkityksiin ja päinvastaisiin merkityksiin.