Onko ketään vuosia kotiäitinä ollutta kenellä on korkeastikoulutettu, "uramies"?

vaimokin on korkeasti koulutettu ja ovat tavanneet jo opiskeluaikana. Vaimo vain ei ehkä ole niin kunnianhimoinen, kun miehensä ja aidosti tulee miestä. Vastaavasti tämä uramies myös arvostaa erittäin korkealle vaimonsa uhrauksen perheen ja miehen uran hyväksi.



Jos puhut taas kouluttamaton vaimo ja uramies yhdistelmästä, niin tilanne on varmasti aika sama. Rakkaus yhdistää, ei se pullantuoksu. Lisäksi tuskin uramies olisi valinnut vaimokseen ihan tyhmää naista vaan vaikka vaimo olisi täysin kouluttamaton, niin hän on varmasti muuten älykäs ihminen kenen kanssa mies on vaihtaa ajatuksia ja jakaa elämänsä.

niin piiriini kuuluu 2 sellaista. He ovatkin nsitten ainoat, joiden vaimot ovat olleet pitkään kotona eli kyllä raha antaa mahdollisuuden toisen kotiin jäämiseen.



Toisaalta vaikka vaim ot ovat akateemisetsi koulutettuja, kuuluvat he akateemisille matalapalkka-aloille, joilla työnteko on heidän sanojensa mukaan harrastelua verrattuna mihen saamaan palkkaan.



Nämä miehet tekevät myös niin paljon töitä, ettei arki kerta kaikkiaan onnistuisi ellei nainen olisi kotona sillä mies tekee niin täekwää työtä ettei hänen tarvitse joustaa.



Ymmärrän hyvin, että avioliitot kestävät - miehillä ei kerta kaikkiaan ole aikaa/kiinnostusta ajatella kotielämää "liikaa" ja naiset taas tietävät paikkansa, johon ovat tyytyväisiä. Homma toimii.

Tosiasiahan on, että jokainen voi puhua vain ja ainoastaan siitä omasta parisuhteestaan. Niin se vaan on.



Noin ilkeät jutut kertovat karua kieltä vain ja ainoastaan kyseisen ihmisen oman pääkopan sisällöstä. Ja kertonee se ap:n sekä joidenkin muiden asennemaailma myös että "happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista" :)

Mies on johtavassa asemassa IT-alalla, minä 9v kotona ollut kotiäiti ilman koulutusta (yliopisto-opinnot jätin kesken 14v sitten).

Mies tekee töitä, minä harrastan omiani, perheellämme on paljon vapaa-aikaa - meille tämä sopii juuri näin.

Mies on johtavassa asemassa IT-alalla, minä 9v kotona ollut kotiäiti ilman koulutusta (yliopisto-opinnot jätin kesken 14v sitten).

Mies tekee töitä, minä harrastan omiani, perheellämme on paljon vapaa-aikaa - meille tämä sopii juuri näin.

Mä en tossa ihmettele mitään muuta kuin sitä, että eikö vaimoa tällaisessa tilanteessa pelota, että mies jättää ja jääkin itse lapsineen tyhjän päälle. Tai ei ainakaan nykymarkkinoilla varmaan saa 10 kotivuoden jälkeen noin vaan töitä.

Mihin lähteä, jos ei ole työtä eikä rahaa, eikä minkäänlaista "statusta" yksinään...

kotiäiti/uramies pariskuntien kesken...

...Sillä jos naisella ei ole koulutusta itsellään ja lapsia hoitaa kotona, niin aika vaikea on epätyydyttävästä suhteesta lähteä siinä neljänkympin hujakoilla, jos itsellä ei ole koulutusta ja on tottunut hyvään elintasoon.

Vaikka erossa saisikin puolet, niin se ei turvaa yhtä hyvää elintasoa. Jos on tottunut asumaan hienossa talossa, ajamaan uudella autolla, matkustamaan ja shoppaamaan sydämensä kyllyydestä... Niin eron tuoma elintason pudotus olisi kuitenkin huima.

Moni nainen katselee vaikka miten hirveää ukkoa kunhan raha virtaa. Kaikkia ei edes kiinosta mitä toinen tekee ja ottaa itselleenkin vapauksia, kunhan kulissit pysyvät pystyssä ja luottokortti toimii.

+Ero on tietyn aseman saavuttaneille (riippuu toki alasta) hieman konstikas juttu. Tarvitaan se vaimo edustamaan rinnalle, mitkään tyttöystävät eivät siihen sovi, ja ylipäätään on kätevämpää kun on se vaimo (vaikka sitten tunnetta ei enää olisikaan)

olen myös tällainen uramiehen kotivaimo. En kuitenkaan ole kouluttamaton, vaan lukion jälkeen olen kouluttautunut 6 vuotta ja töissäkin olen käynyt, mutta nyt siis kotona ja mies tekee uraa. Mielestäni me ei todellakaan olla eri planeetoilta vaikka miehellä onkin korkeampi koulutus ja hieno ura ja mä oon VAAN kotona lasten kanssa. Mun on vaikee kuvitella, että mies olis jotenkin tyytyväisempi tilanteeseen, jos kävisin töissä. Meillä menee hyvin näin.Mut kyllähän noista aiemmista jutuista käy ilmi ettei kotiäitejä pidetä minään. Ihmiset pelkäävät sairaasti avioeroa ja kotiäidin "tyhjän päälle" putoamista, eikä siihen uskalleta heittäytyä. Naiset itse eivät osaa arvostaa kotiäitiyttä ja kuvittelevat sitten ettei kukaan mieskään, varsinkaan hyvinkoulutettu niin tee (luulen kyllä et nimenomaan ne perusduunarimiehet eivät ANNA vaimon jäädä kotiin) Minun alallani kuitenkin töitä löytyy, meillä ei ole avioehtoa, joten saisin omaisuudesta puolet ja säästän itselleni kokoajan eläkevakuutukseen. Ja kyllä aikomuksena on jossain vaiheessa mennä vielä töihinkin, mutta se saa vielä tovin odottaa, kun kotona on rennompaa.

Ihmiset pelkäävät sairaasti avioeroa ja kotiäidin "tyhjän päälle" putoamista, eikä siihen uskalleta heittäytyä. Naiset itse eivät osaa arvostaa kotiäitiyttä ja kuvittelevat sitten ettei kukaan mieskään, varsinkaan hyvinkoulutettu niin tee (luulen kyllä et nimenomaan ne perusduunarimiehet eivät ANNA vaimon jäädä kotiin) Minun alallani kuitenkin töitä löytyy, meillä ei ole avioehtoa, joten saisin omaisuudesta puolet ja säästän itselleni kokoajan eläkevakuutukseen. Ja kyllä aikomuksena on jossain vaiheessa mennä vielä töihinkin, mutta se saa vielä tovin odottaa, kun kotona on rennompaa.

mutta eiköhän se ole ihan vaan realistista ja järkevää miettiä, mikä sitten eteen, jos tulee ero, eikä vain heittäytyä suinpäin johonkin allikkoon. Eikö se eroprosentti kuitenkin ole se n. 50, että aika suurella tod. näköisyydellä se tulee jossain vaiheessa. Mä kyllä luulen, että kotiäitien arvostamattomuus johtuu siitä, ettei siihen tarvita mitään koulutusta. Yleensä sellaisia töitäkään ei arvosteta, kuten kaupan kassaa, joten miksi sitten kotiäitejä. Niin ja et varmaan itsekään suostuisi tekemään avioehtoa, että kai joskus olet näitä asioita miettinyt.

vuosia kotiäitinä ollut, jolla korkeasti koulutettu uramies.



Yhtälö toimii erittäin hyvin. Vaikka koulutustasomme ovat hyvinkin erilaisia, meillä synkkaa keskenämme erittäin hyvin.

Emme koe elävämme eri planeetoilla.

Mieheni tykkää pullasta, ja sitä välillä leivonkin, mutta en pitääkseni häntä uskollisena, kun on sitä muutoinkin, ilman pullaakin =)



Olen todennut miehelleni ääneen, että "en ole matemaattisesti ollenkaan lahjakas" (toisinkuin mieheni), ja mieheni vastasi siihen, että "ei haittaa mua laisinkaan, pääasia on, että olet ihmisenä noin ihana, ja sosiaalisesti erittäin lahjakas. Olet vaimona täys kymppi, enkä lasteni äidiksi voisi parempaa naista kuvitella olevankaan" =)

Kauniisti sanottu, ja tiedän, että todella tarkoitti mitä sanoi.

Mieheni ehkä hieman jopa karsastaa urakeskeisiä naisia, joille lapset ja perhe-elämä jää työn ja uran varjoon.

Mieheni todella arvostaa sitä, että olen ollut vuosia kotona, hoitaen lapset ja kodin.

Hän voi rauhassa keskittyä työhönsä, jossa viihtyy ja jossa on pätevä.

Ja minä voin rauhassa keskittyä työhöni täällä kotona, jossa myös viihdyn ja jossa olen ilmeisen onnistunutkin =)

Ja vuosia eteenpäinkin aion olla kotona, ei kiirettä minnekään =)



t: hyvin eriparinen pari, jolla 4 lasta, ja viidennestä haaveillaan

Tottakai on järkevää miettiä avioeron mahdollisuutta. ja olen pyrkinyt tekemään asioita sen eteen, kuten koulutus, jollain tavalla edelleen jalkaa työpaikan oven välissä ja tuo eläkevakuutus. Mutta missään nimessä en aio elää elämääni pelko perseessä mahd. eroa miettien ja vain siksi mennä aamuisin duuniin johon en tunne suurtakaan intohimoa ja joka rassaisi kohtuuttomasti perhe-elämää, koska miehen työura vie paljon aikaa. Mieluummin panostan kotiin ja lapsiin ja väitän, että koko perhe, myös mies ovat näin onnellisempia. Voisin väittää, että tod. näk. eron uhka olisi perheessämme suurempi, jos olisin stressaantuneena töissä ja yrittäisin sen lisäksi selviytyä lähes yksin kodin haasteista. Se miehen ura ja hyvä palkka kun eivät synny ja tule tyhjästä vaan vaatii paljon työtä ja aikaa, joka on perheeltä pois. Väität tuossa ettei kotiäitejä arvosteta, koska siihen ei vaadita koulutusta --- mä taas luulen et arvostuksen puute johtuu siitä ettei tästä makseta palkkaa.



mutta eiköhän se ole ihan vaan realistista ja järkevää miettiä, mikä sitten eteen, jos tulee ero, eikä vain heittäytyä suinpäin johonkin allikkoon. Eikö se eroprosentti kuitenkin ole se n. 50, että aika suurella tod. näköisyydellä se tulee jossain vaiheessa. Mä kyllä luulen, että kotiäitien arvostamattomuus johtuu siitä, ettei siihen tarvita mitään koulutusta. Yleensä sellaisia töitäkään ei arvosteta, kuten kaupan kassaa, joten miksi sitten kotiäitejä. Niin ja et varmaan itsekään suostuisi tekemään avioehtoa, että kai joskus olet näitä asioita miettinyt.

[/quote]

Harvoin näitä eriparisia kyllä näkee..



Minun tuntemani pariskunnat ovat näin duunari/duunari, amk/amk, duunari/amk. Mutta siis lähtökohtaisesti ammattikkorkee koulutuetut kulkevat joko "samantasosten" kanssa ja sitten duunari ovat duunareiden kanssa, yksi pariskunta löytyy missä on amk/duunari, näillä homma näyttää pelittävän, Nainen amk ja mies duunari. Nainen kotona ja mies töissä. Uskollisuus ei varmaankaan ole koulutuksesta kiinni tai työstä, sillä molemmista löytyy näitä "sikoja" kyllä se on ihmisluonnosta kiinni ja tyylistä, mitä arvostaa... Itse arvostan ihmisiä jotaka on hyvin koulutettu ja työkokemusta ja kuitenkin on kotona lasten kanssa, ettei ns. ole toisen siivellä, eikä koskaan voi lähteä kun ei ole siihen kykeneväinen kun ei koskaan saa työtä yms. kun on ikänsä ollut miehen siivellä.--

Olemme mieheni kanssa kuin sielunkumppanit, nautimme parisuhteestamme ja olemme hyvin onnellisia.



Jo tutustuessa tuli selvaksi, etta jaamme saman arvomaailman ja ajattelemme hyvin samankaltaisesti. Myos unelmat, toiveet ja tavoitteet elamassa olivat yhtenevaiset.



Naimisiinmenon jalkeen muutin mieheni kotimaahan. Suomessa minulla oli mielenkiintoiset opinnot ja alkava ura, mutta uudessa maassa molempien toiveesta jain kotiin ja lapsi oli tervetullut saman tien.



Miehellani on kansainvalinen ura (parhaillaan tyoskentelee kolmessa maassa) ja itse olen pysyvasti kotiaiti. Tama on ratkaisu, joka kulkee kasi kadessa unelmiemme ja arvomaailmamme kanssa; perhe on etusijalla ja haluan olla lapsillemme lasna.



En pelkaa mieheni tapaavan kiehtovampaa tai alykkaampaa naista. Minulla on hyva itsetunto, tiedan vahvuuteni ja kehitan itseani jatkuvasti.

Mulla on kaksi korkeakoulututkintoa ja mies on ammatillisen koulutuksen käynyt. Olen ollut molemmista lapsista vuoden kotona ja sitten on jatkanut mies. Yhtälö toimii. Teen kuitenkin itse ns. 8-16 työtä ja sen maailman ihanimman keksinnön, kellokortin, vuoksi mun ei tarttee selitellä kenellekään, jos olen joku aamu tullut jo klo 7 töihin ja lähden jo klo 15 leipomaan kotiin pullaa.

Meillä käy myös siivooja. Ja isovanhemmat silloin tällöin hoitamassa lapsia.

Me varmaan ollaan näitä eriparisia aviopareja=)

Itse olen vain terkkari , mieheni alansa tohtori. Käytännön elämässä tyhmyyteni tai mieheni viisaus ei mitenkään tuu pintaan.

Kotiäiti olen ollut yli 11v. Meillä ei homma olisi toiminut muuten. Ero olisi tullut vastaan jo aikoja sitten. En olisi tyytynyt osaani olla ainut aikuinen kotitöissä ja lastenhoidossa iltaisin ja viikonloppuina. Nyt elämämme paljon rauhallisempaa ja onnellisempaa. Työelämään haaveilen kesän jälkeen.(kivaa olla kesä kotona lasten kanssa eikä hoito ongelmia) Ei haittaa vaikken heti pääsisikään. Kyllä lapset aikuista vielä iltapäivisin tarvii. Avioeroa en pelkää. Miksi pelkäisin? Meillä hyvä ja pitkä suhde takana(23v) Emmekä ole avioeroperheistä kumpikaan. Kummallekkin perhe tärkeä ja yhteinen valinta. Mies kyllä turvannut tulevaisuuteni hyvin vaikken hyvä leipuri olekkaan=)

"heitin" tylsän illan ratoksi. Odottelin "uramiestäni" kotiin, onhan meitä siis muitakin.

En ole siis ihmeellisen ihana kotiäiti, ihan tavisäiti vaan.

Me ollaan myös "eriparia". Mies on opiskellut ja tehnyt uraa, minun hoidellessa kaikki kotityöt. Itse en olis halunnut näin, mutta jotta lapsillamme olisi edes toinen vanhempi kotona, tein oman ratkaisuni.



Mieheni ei ole koskaan ymmärtänyt kotiäitiyttä. Hänen mielestään kotiäidit vain laiskottelevat ja viettävät helppoa elämää. Murheeni omasta jaksamisestani ja lasten voinnista ovat hänestä mitättömiä. Hän arvottaa AINA työasiat kotiasioiden edelle.



Tällä hetkellä asumme ulkomailla mieheni työn vuoksi. Hän on 4 päivää viikossa työmatkoilla, eikä soita koskaan kotiin kysyäkseen kuulumisia. Viime vuonna hän jätti ensimäisen kerran ostamatta syntymäpäivä- , äitienpäivä- ja joululahjan.

Lapset vain ihmettelivät, miksei äiti saanut yhtään joululahjaa. Isä kyllä sai lahjansa.



Olen ollut sairaana viimeisen vuoden. Olen juuri ja juuri jaksanut hoitaa lapset ja kodin. Energiaa ei ole riittänyt edes kotiapulaisen tai avioerojuristin hankintaan.



Minä olisin onnellinen, jos minulla olisi rakastava puoliso rinnallani. En tarvitse isoa taloa ja montaa autoa. Tarvitsen toisen ihmisen jakamaan arjen ilot ja surut. Surullista kyllä, aviomiehestäni ei tähän ole.

Johtavassa asemassa..isojen firmojen pomoja. Se on katsokaas siinä, että silloin on varaa olla kotiäiti..ja miehen palkka niin suuri, että pystyy arvostamaan vaimonsa kotona oloa ja lasten hoitamista itse. Jos ei siihen ole varaa, niin monesti ne riidat johtuvat rahasta..siis jos tyhjätaskumies ja kotiäi ovat pari.

eli sikäli kai "samaa paria". Minä olen ollut pian 7 v. kotona, mies on tj. Miksi vaivautuisin töihin kun on varaa olla kotonakin, samaten mies toivoo että jatkaisin vielä kotona.