Haluaisimme koiranpennun, mutta minka rodun, suosittele mielestasi parasta!!!! OV

Luonne on aivan mahtava ja rotu on terve ja pitkäikäinen. Meillä eka lapinkoira eli 16-vuotiaaksi, nyt meillä on 12v ja 6v lapinkoiranartut. Mitään riesoja ei ole ollut, eka koira sai vanhana kohtutulehduksen ja joskus hampaita jouduttiin hoitamaan, tokalla on 12-vuoden aikana ollut yksi korvatulehdus ja yksi virtsatietulehdus mutta muuten ei olla käyty eläinlääkärissä kun rokotuksissa. Se on iso juttu sillä koiran sairaudet rassaavat omistajan hermoja ja kukkaroa! Ja vakuutuksetkin on melko kalliita(yleensä kyllä halvempia roduille jotka sairastavat vähemmän).



Turkki on helppohoitoinen, ei palele talvella, ainoa miinus että kurakelillä joutuu pyykkäämään tassuja mutta sitä se taitaa olla kaikilla koirilla joilla on vähänkin pidempi karva.



Meillä lapset ovat nyt 2 ja 4v ja kolmas tulossa.

Sopisiko ensimmäiseksi koiraksi ja lapsiperheeseen?



Mitä muita pieniä/ keskikokoisia, lyhytkarvaisia (helppohoitoisia turkin puolesta), lapsiystävällisiä (lapset 5 ja 6), iloisia ja luonteeltaan taipuisia koiria (ei vaadi rankkaa koulutusta) on olemassa?



Entä irlanninsetteri; kannattaako tätä rotua edes miettiä, jos sitä ei käytettäisi metsästyskoirana?

Ihanaa ajatella etta meille voisi sellainen pikkuinen koiranpallero tulla! Tamahan on vahan kuin vauva-ajan kutkutusta!

Rakastaa perhettään ja rapsutuksia. Turkista ei irtoa karvaa, vaan se 'huopaantuu', mutta säännöllinen leikkaus ja varovainen kampaus pitävät kurissa. Lasten ja heidän ystäviensä kaveri, mutta muistettava, ettei ole 'pehmolelu' - luonnettakin löytyy. Ystävällinen koira, pitää vapaana ollessaan liikunnasta; pitkistä kävelyretkistä, ravaavasta juoksentelusta ja lumessa tai nurmikolla piehtaroimisesta. Entisenä vesikoirana myös uiminen on mieluista puuhaa. Säkäkorkeudeltaan n. 46 cm ja painoa sillä on noin 15 kg.



Pentua harkitessasi tarkista tausta - suomalainen kanta on ollut aika 'huonotasoista' ja siihen on alettu kiinnittää huomiota vasta viime aikoina. Yhdistelmä pitää olla hyväksytty.

Rotu täsmää vaatimuksiisi: se on kiltti, helposti koulutettava ja lapsiystävällinen.



Minulla on nyt 9-vuotias narttu, ja sen kiltimpää koiraa ei ole olemassakaan. Lapsen syntymän jälkeen kaikki meni tosi hyvin vaikka jännitinkin asiaa, olihan koira elellyt kanssamme ilman lapsia neljä vuotta. Kokokin on sopiva, ei niin pieni että vois astua vahingossa päälle eikä niin iso että olis hankala hallita. Rotu on myös hyvin pitkälle terve.



Ainoat miinukset jotka keksin ovat, että urokset saattavat rähistä toisille koirille (kokemusta on uroksestakin) ja nuorena se, että vauhtia ja säheltämistä riittää, jos koira ei saa tarpeeksi liikuntaa. Turkkia täytyy myös trimmata aika ajoin.



Mutta aivan ihana rotu kaikin puolin!

Aiemmin minulla ollut muunrotuisia, mutta tämän jälkeen en kyllä enää muuta ota.. Täyden kympin luonne, kiltti ja kiva lapsiperheeseen, nöyrä, mutta ei koko ajan kysele mitä pitää tehdä vaan osaa olla itsekseenkin. Jaksaa lenkkeillä enemmänkin, mutta ei sekoa jos ei aina pääse pitkälle. Kestää säätä kuin säätä. Sopivan kokoinen, helppo ottaa mukaan eikä vie koko autoa, toisaalta ei jää jalkoihinkaan.



Ainoana miinuksena voisin sanoa karvanlähdön.. Tosin sekin selkeästi vain pari kertaa vuodessa, mutta kun se juuri nyt on niin ei naurata ;)

Jackrussellinterrieriä. Mulla on niitä kaksi ja ne on oikeesti todella ihania ja valloittavia koiria. Rakastaa lapsia, tulee hyvin muiden koirien kanssa toimeen (olen itse tutustuttanut niitä muihin koiriin heti pennusta), tykkää olla sylissä ja leikkimistä rakastaa. On kyllä toisinaan aika itsepäisiä, mutta toisaalta todella fiksuja koiria. Se tulee kuitenkin ottaa huomioon, että vaikka ne ovat kooltaan pieniä koiria niin kaipaavat yhtä paljon liikuntaa kuin isot koirat.