Haluaisimme koiranpennun, mutta minka rodun, suosittele mielestasi parasta!!!! OV
Meilla on kaksi lasta 5v ja 8v (ja vauva toiveissa). Minulla on paljon kokemusta koirista, koska lapsuudenkodissani oli aina koiria ja pentueitakin, mutta miehellani ei ole koskaan ollut oikeastaan mitaan lemmikkeja joten hanella ei ole hajuakaan koirista.
Rodun paattaminen olisis loppukadessa varmasti minulla, ja nyt toivoisin neuvoja teidan kokemuksista mika olisi sopivin lapsiperheeseen?
En halua kamalan isoa koiraa, ja toivoisin rodun olevna helposti koulutettava, erittain lapsiystavallinen ja muutenkin seurallinen ja helposti muiden koirien kanssa toimeentuleva. Onko tallaista olemassakaan??
Vaikka sanoinkin etta en haluaisi isoa koiraa; tykaan mahdottomasti Portugalin vesikoirasta, mutten tieda ketaan jolla kyseista rotua olisi. Muita suosikkejani ovat Tiibetin terrieri ja kaapiomayris (tama viimeisin, ei varmaan ole paras vaihtoehto vaikka suloisia ovatkin). Haluaisin kuitenkin etta koiralla olisi vahasen "luonnetta".
Kiitos jos joku ystavallinen vaivautuu vastaamaan!!
Kommentit (27)
reipas ja ystävällinen, helppo kouluttaa. Kuitenkin saat siitä kivan harrastuskoiran, jos vaikka innostut itse tai lapsista isoin vaikka haluaa kouluttaa ja harjoitella. Turkin voi pitää lyhkäsenä, ei sitten tarvitse sitä jatkuvaa föönausta yms.
Tämä nyt tuli mieleen ekana. Toinen vaihtoehto vois olla joku terrieri, mutta niiden kanssa voi tulla isojakin ongelmia.
vaikka niihan tietysti kaikki koirat voivat olla, mutta kuvittelin niiden olevan vahan sellaisia aksyja tai herkkahermoisia.
Luin tuosta tiibetin terrierista ettei se oikeastaan ole terrierisukua vaikka sita siksi kutsutaankin. Minua ei haittaisi kohtuullinen turkin hoitaminen, ja agilitysta on kokemusta nuoruusajoilta joten jostain sellaisestakin saattaisimme innostua, mutta nayttelytoiminta ei kiinnosta.
ap
on tuttuja, läheisellä ystävälläni on ollut molempia.
Kumpikin rotu on tullut hyvin toimeen lastemme kanssa (ovat olleet paljon meillä hoidossa).
Tiibetinterrieri on ehkä vähän sähäkämpi luonne. Ovat olleet kohtalaisen helppoja kouluttaa ja sillai "nöyriä" koiria, verrattuna esim omiimme (ranskanbulli)
Molempien turkissa on hoitamista.
Itselläni ollut useita rotuja ja nyt viimeisimpänä rotuna juuri Suomenlapinkoira. Sopivan keskikokoinen, pehmeäluonteinen, nöyrä, mutta osaa olla omapäinenkinkin, pärjää ulkoillessa säässä kuin säässä. Rakastaa lapsia, ainakin meidän koira ( vaikka lapset välillä rajuja ovatkin), ehta kotimainen rotu. Meillä vajaan vuoden kokemus tästä pakkauksestä ja sanoisin että olen aivan myyty.
Syötä tähän kaikki itsellesi tärkeät ja vähemmän tärkeät kriteerit ja kone hakee juuri teidän tarpeisiin sopivan rodun :)
http://www.iltasanomat.fi/hauvakone
yhdessä mainoksessa oli joskus aivan mahtavan suloinen koira ja mietin silloin että tollasen haluaisn, se oli ehkä juuri ranskanbulldog, mutta varma en ole koska en rotua tarkkaan tunne. millainen koira, luonne jne, lapsiperheeseen ? meillä lapset jo koululaisia.
Meillä on sekarotuinen lapinkoira (25% spanielia sisältävä :-)) Erittäin rauhallinen ja ihmisystävällinen koira.
ei ole liian iso, eikä liian pieni. On lapsiystävällinen :)
Tosi omapäisiä, haastavia kouluttaa (toki ihan perusasiat saa helposti opetettua mutta tarkoitan sellaista vaativampaa tasoa) ja sellaisia persoonia että oksat pois!
Kannattaa mennä lukemaan foorumeilta:)
Ranskikset on iloisia ja hyväntahtoisia ja tulevat lasten kanssa äly hyvin toimeen. Meillä kokemusta neljästä eri ranskiksesta.
Mitään palvelus/agilitykoiraa ranskiksesta ei saa, koska nämä sydämenvaltaajat tekevät vain sitä mitä itse haluavat:P
Valitettavasti ranskikset on tosi tiukassa, joten pentua joutuu odottamaan pitkään. Hintakin on aika kova. Välillä suomeen tuodaan näitä paperittomia pentuja, joita kannattaa välttää koska sairauksia on paljon.
Taytyy nyt miettia mika rotu olisi se meille paras.
Lisaa saa tulla kehumaan!!
Ja mielellani kuulisin lisaa sinulta jolla oli kokemusta noista kahdesta Portugalin vesikoirasta ja Tiibetin terrierista, jos olet viela kuulolla?!
Minulla itsellani on kokemusta Suomenajokoirista, Dobermannista, Jack Russelista ja Kultaisesta noutajasta.
Mutta nyt ennenkaikkea se rodun luonne, kiltteys on tarkeinta.
ap
Meillä on pari sellaista ja ne ovat todella ihastuttavia lapsiperheen koiria.
Tunnen myös kaksi portugalin vesikoiraa ja ne ovat myös ystävällisiä otuksia. Pienet koirat tuntuvat olevan järjestään aika äksyjä räksyttäjiä - yksikin mäyräkoira oikein hyppäsi bernini leukaperiin ja roikkui niistä hampaillaan! - joten niitä en suosittelisi kenellekään, jolla on lapsia. Isot koirat tuntuvat ymmärtävän että lapset ovat lapsia, ja sietävät heiltä sellaista kohtelua, jota eivät ehkä muilta sietäisi. Pienet koirat säikkyvät helpommin ja saattavat puolustautua ja näykkiä.
Ennen lapsia meillä on ollut berni ja kessu, mutta nyt haussa olisi joku lapsiystävällinen, melko helposti peruskoulutettava rotu. Mahdollisimman terve tietysti (bernit on ihania mutta niillä on niin paljon lonkkavikoja...) ja kokoa saisi olla sen verran että jokusen vuoden päästä voisi lastenkin kanssa lenkillä käydä. Lapset siis nyt vielä pieniä, 3 ja 6v. Ja rotu jon ka kanssa voi tehdä reipapita kävelylenkkejä ja metsälenkkejä, mutta mikä ei joka päivä vaadi monen tunnin lenkkejä.
Voiko tälläistä ollakaan?!
Ne ovat aika persoonallisia koiria eli luonne vaihtelee koiran mukaan, mutta noin yleisesti ovat itsenäisiä, leikkisiä, leikkivät yksinkin leluillaan miellellään, älykkäitä, iloisia, rauhallisia, mutta kuitenkin eloisia, tulee lapsien kanssa toimeen hyvin varsinkin jos pennusta saakka ovat lapsien kanssa. Kiintyvät syvästi perheeseensä ja tarvittaessa jopa puolustaa perheen jäseniä. Tulee hyvin toisten koirien kanssa toimeen ja osaa hyvin lukea toisia koiria. Mutta jos toinen koirahyökkää tosissaan kimmpuun eli puree ja lujaa, niin tiibetinterrieri puolustaa itseään kuolemaan saakka. Ei alistu. Kun tämä rotu suuttuu, niin siitä on leikki kaukana. Sen puoleen on kyllä terrierin luonteinen, vaikka niitä aikoinaan käytettiinkin vuohien paimentamiseen. Metsästysvaistoa on joillain yksilöillä varsinkin pikkujyrsijöiden suhteen.
Oma koirani kuoli kolmisen vuotta sitten ja vieläkin on kamala ikävä. Tähän rotuun jotenkin kiintyy, kun ne on niin persoonallisia ja viisaita. Turkissa on hirveä työ ellei sitä pidä lyhyenä. Omaani käytin näyttelyissä ja pesin sen kerran viikossa ja siihen pesuun ja föönäämiseen ja harjaamiseen kului 4 tuntia.
Vanhempana leikkasin sen turkin lyhyeksi ja pesin n. kerran kuussa.
Tosi kiltti ja kärsivällinen,ainakin meidän 4 vuotias Bosse kestää 2 vuotiaan
rajut leikit.Ystävällinen kaikille,niin ihmisille kuin eläimille.
Oppii nopeasti,ehkä liiankin fiksu. Rohkea ilopilleri.
luonteissa kaikenlaista. Pentua ei myöskään ehkä pääse valitsemaan kun pentueita on vähän. Olen kyllä kuullut/nähnyt rodusta paljon hyvää.
Lempeitä koiria löytyy spanieleista (cavalier, cockeri. vähän isompi walesinspringerpnieli jne.) ja noutajista (pitää vain valita huolella kasvattaja). Ovat kiltteydestään huolimatta toiminnanhaluisia ja reippaita koiria.
siitä saatte uskollisen ystävän.. Mulla oli aivan ihana 13 vuoden ajan.. Ja toinen mun suosikki on tanskandoggi(kirjoitinkohan oikein..) vaikka on iso koira niin on rauhallinen lapsiystävällinen seurakoira..
Meillä parivuotias narttu, joka on hyväluonteinen, helposti koulutettava, pienikokoinen. Paimenkoirana pitää lauman kaitsemisesta ja viihtyy meilläaitaamattomalla pihalla, kun siellä on ihmisiä (lapsia tai aikuisia). Ketteränä ja helposti koulutettavana ihanteellinen myös agilityssä ja tokossa.
Tosin ne yksilöt jotka ei ole arkoja ovat loistavia lapsiperheen koiria. Oppivaisia ja tottelevaisia, kivan kokoisia. Lapsikin pystyy taluttamaan shelttiä. Ei ole liian raju lasten kanssa, mutta leikkii mielellään. Aika herkkiä tosin, niin että saattavat stressaantua jatkuvasta metelistä.
Meillä kans on n vuodenikänen suomenlapinkoira ja olen täysin samaamieltä. Todella ihana koira lapsiperheeseen. Lapset koiralle todella tärkeitä.
Koira oppinut tuntemaan kouluauton äänen. Riemu alkaa kun lapset tulee kotiin.
Itselläni ollut useita rotuja ja nyt viimeisimpänä rotuna juuri Suomenlapinkoira. Sopivan keskikokoinen, pehmeäluonteinen, nöyrä, mutta osaa olla omapäinenkinkin, pärjää ulkoillessa säässä kuin säässä. Rakastaa lapsia, ainakin meidän koira ( vaikka lapset välillä rajuja ovatkin), ehta kotimainen rotu. Meillä vajaan vuoden kokemus tästä pakkauksestä ja sanoisin että olen aivan myyty.
mm. Olvi-koirana, Frasierin koirana ja loputtomina Youtube-filmeinä on minuun tehnyt vaikutuksen Jack Russel terrieri. :D Itselläni on ollut vain sekarotuisia koiria.