Onko totta että lapset pitäisi saada harrastamaan viimeistään ala-asteella tai muuten
tehtävä on teini-iässä mahdoton ja sitten notkutaan kartsoilla? Tämän käsityksen saa mm. täältä.
Toisaalta tuntuu että ala-asteella riittäisi vielä koulu ja vapaa leikki kavereiden kanssa. Ainakin sinne noin 10v saakka. Onko sitten enää mahdotonta saada lasta harrastamaan jos aiemmin ei ole harrastuksia ollut?
Asumme maalla ja täällä on paljon kivaa tekemistä ilman ohjaustakin. Paljon kavereita, metsiä joissa kiipeillä, laajoja peltomaisia aukioita joissa voi pelata jalkapalloa ja talvella luistella, pulkkamäkiä jne, kivoja majantekopaikkoja, kirkkiksen peluuta jne. En koe tarpeellisena EHKÄ kuskailla lapsiani tyyliin balettiin tai jalkkisharkkoihin vielä?
Kommentit (9)
Kyllä monet harrastukset menevät sivu suun, jos niitä (tai jotain muuta liikunnallista lajia) ei aloita nuorena. Tyyliin baletti, telinevoimistelu, taitoluistelu... Harvassa seurassa on aloittelijaryhmiä yli 10-vuotiaille lapsille. Ja vaikka onkin, niin jos ei ole koskaan harrastanut liikuntaa aiemmin, niin uuden lajin aloittaminen voi olla aika tuskaisaa (eikä mitenkään itsetuntoa kohottavaa) sen ikäisenä. Näin ei tietenkään välttämättä ole, mutta yleistäen kylläkin. Jos taas on jotain muuta lajia harrastanut, niin sen tuoma parannus rytmitajuun, motoriikkaan ja koordinaatioon ovat omiaan parantamaan suoritusta myös muissa lajeissa.
Liikunnan ei tarvitse olla mitään otsa rypyssä harrastamista. Mutta ainakin kun katson omaa lastani telinevoimistelussa, niin täytyy sanoa että liikunta todellakin tuo iloa hänen elämäänsä. Hän nauttii ja iloitsee kun saa hahrjoitella temppuja, ja hänen kömpelyytensä on täysin kadonnut viimeisen vuoden aikana.
En myöskään täysin yhdy siihen mielipiteeseen, että harrastuksen aloittamisen pitäisi olla lapsesta itsestään lähtöisin. Oma lapseni ei itse koskaan ehdottanut telinevoimistelun aloitusta (ei ollut koskaan kuullutkaan telinevoimistelusta), mutta silti tuo on yksi parhaista ja viikon odotetuimmista asioista, joita lapsellani on.
En itsekään tiedä vastausta kysymykseen mutta onhan maailmassa vaikka mitä harrastuksia, joita voi alkaa harrastaa myöhemmälläkin iällä. Esim. musiikkia voi myös alkaa harrastaa myöhemmin. Miehenikin vetää haitarikursseja aikuisille, osa heistä on ihan aloittelijoita:).
Joskus kyllä tuntuu kun av:a lukee että on joku luuseri jos lapsella ei ole viittä harrastusta (tai kokeillut viittä eri) ala-asteiässä.
Meidänkin lapsille on riittänyt vähempikin.
Säälin tuttavaperhettä jossa 3 (kohta 4 lasta) lapsella on useampia harrastuksia viikossa, myös viikonloppuisin. Nämä lapset eivät ihan totta ehdi elää mitään normaalia elämää, autossa istuvat harrastuksesta toiseen. Kyläänkään eivät ehdi kuin harvoin kun ei ikinä sovi. Kamalaa sitoa elämä sillä tavoin aikatauluihin!
Soitin tuli kuviohin 5-vuotiaana. Halusi ja lähdettiin kokeilemaan. Molemmista tykkää, mutta selväksi on tehty, että jos ei jaksa/halua tms niin aina saa lopettaa. En ymmärrä sitä, että muutama tuttu pakottaa harrastuksiin, joihin lapsi ei halua, mutta kun se on niin hienoa.
Taisin eka-tokaluokalla käydä jossain askartelukerhossa yhtenä iltana viikossa koululla ja kolmosluokalla kokeilin tanssia, joka sitten jäi. 12v menin partioon ja olin tosi aktiivinen siellä 25v saakka. Olin lippukunnanjohtaja jne!
Että ei se aina sitä katso. Ehkä tosin urheiluun olisi ollut vaikea päästä mukaan vailla minkäänlaista taustaa kun muilla ikäisillä olisi jo kattavat taidot. Mene ja tiedä.
kiinnostuksen tulee lähteä lapsesta itsestään. Monesti lapsi löytää mieleisen harrastuksen kavereiden vanavedessä. Itse hieman kummeksun sitä kun esikoisen, pian 6v, kavereilla tuntuu olevan jo monen monta harrastusta. Erityisesti kummeksun erään sukulaistytön harrastusmäärää. Lapsi on päiväkodissa klo 7-16.30 ja sitten on harrastusta kolmena iltana viikossa ja viikonloppuisin molempina päivinä.
Kyllähän harrastaa voi omaehtoisestikin, siis ilman että harrastus on järjestettyä, ohjattua ja maksullista.
on juuri tuo mitä teillä on: kotoa löytyy mukavaa tekemistä ulkona luonnossa. Mutta jos mietit kaupunkilaislasta joka käy koulussa, ei viitsi lähteä ulos, juuttuu koneen ääreen jne niin hänelle harrastus tekee hyvää. Toki kaupungissakin voi lähteä itse ulos mutta jos ei kiinnosta tms. Maalla usein puuhastellaan äidin ja isän kanssa "töissä" eikä ajanvieteongelmia ole.
on niin paljon huonompi kuin lajia jo pitkään harrastaneet että itsetunto saa vaan kolauksen jos yrittää. Joku partio nyt tietysti voi olla eri juttu, koska se ei vaadi varsinaisesti mitään taitoa. Bändisoittoon jotkut pääsevät kiinni isompinakin, mutta kyllä aikaisemmat musiikkiopinnot auttaisivat. Mutta mihinkään vaativampaan ei ole enää sitten resursseja. Ei ainakaan jalkkikseen ja balettiin...
Meidän 14 v ei harrasta mitään, koska lopetti kaikki viimeisetkin harrastuksensa vuosi sitten. Siihen asti vaadittiin että jotain pitää harrastaa. Mutta kun ei onnistu, niin sitten poika töihin. Nyt jakaa 4 iltana viikossa mainoksia ja sanomalehtiä. Kartsalla notkumiseen en halua antaa aikaa.
Teini-iässähän sitä yleensä innostuu jostain asiasta ja alkaa tätä tosissaan harrastamaan.
Toisin teini saattaa innostua myös vastaikaisen sukupuolen iskemisestä, polttamisesta, joka viikonloppuisesta ryyppäämisestä.