Vaikeuksien kautta voittoon:):)

Tahdon jakaa tämän ilon ja onnen teidän kaikkien kanssa! Minulla on vuoden vanha taapero, jonka kans elämä ei ole aina ollut herkkua. Univaikeudet söivät voimani lähes loppuun, ja näin jälkeen päin ajateltuna, en edes tiedä mistä sain sen kaiken lisäenergian, jonka avulla jaksoin päivästä toiseen. Miestä tai hyviä ystäviä ei ole ja sukulaiset asuu kaukana. Sain siis kaiken kestää yksin. Ulkopuolista apua en huolinut, vaikka syvällä sisimmässäni tiesin, että sitä olisin tarvinut. Elpeys ei antanut periksi. Kävimme sairaalassa unikoulun ja elämä sen jälkeen on ollut ruusuilla tanssimista. Nautimme toisistamme ja äiti-lapsi suhteemme on kohentunut valtavasti, tosin, ei se huono ollut ennenkään. Olen kuin uudesti syntynyt ja täynnä elämän iloa.



Tämmöinen oli minun selviytymistarinani. Olen vain niin onnellinen, että oli pakko saada hehkuttaa muillekkin.



Mukavaa ja aurinkoista kevään odotusta kaikille mammoille!! :) pidetään lippu korkealla!!