Miksi kolme ei voisi riittää
Tekisi mieli tehdä neljäs lapsi. Siinä ei ole mitään järkeä. Minulla on hyvä työpaikka odottelemassa ja 40 ikävuottakin jo lähestyy. Silti kaipaan vielä yhtä vauvaa. Voi minua. En koskaan pääsisi töihin. Kaikki eteneminen työuralla pitäisi unohtaa viimeistään sitten ja kuinka ihmeessä kehtaisin ilmoittaa, että jäänkin taas suoraan hoitovapaalta äitiyslomalle? Ei kuulkas, mitä ihmettä mä teen??
Kommentit (9)
Mun mies sanoi IHAN SAMOIN vielä vuosi sitten ja oikein suuttui, ja mä itkua tihruutin surkeana. Vaan sitten olin ihan hiljaa asiasta monta kuukautta, kunnes syksyllä uskalsin ottaa asian taas puheeksi, ja todella suureksi ihmeekseni mies myöntyikin! Eikä tarvinnut enää edes kummemmin perustella.
Aikalisää vaan! Saatat yllättyä! :)
Uusi ihminen on iso juttu aina. Kun ei se ole ainoastaan vauva vaan sitten taapero ja sitten leikki-ikäinen ja eskarilainen ja koululainen ja teini ja opiskelija ja äiti tai isä ja...Katsotaan.
Minäkin kuumeilen 4 lasta. Vanhin täytti 5 ja nuorin on 1,5. Olen ollut muutaman kuukauden töissä ja nyt mies näyttää vihreää valoa. Mietin, jos onnistaa, miten kerron esimiehelleni tulevasta vapaasta, kun juuri olen siirtynyt uusiin tehtäviin? Minkäs teet, kun vauva-kuume iskee ja ikäkin on jo meikäläisellä yli 40. :D
että jos yhteen vielä ryhdymme, pitäisi irtisanoutua, en siis kertakaikkiaan KEHTAISI enää jäädä äitiyslomalle. Mies ei ole ollut innostunut, mutta toisaalta en usko, että kauaa tarvitsisi taivutella:)...En tiedä. Vaikea asia on. Vielä syksyllä olin varma, että ei enää yhtään ja nyt taas halusisin.
samaan ketjuun...Eli tänään taas ajattelin asiaa ja rupesin uskomaan , että tästä sitten neljäs lapsi tekoon...En mene enää töihin vaan jään kotiäidiksi:). Voisin omaa ammattiani harjoittaa kotoakin käsin...Hulluko olen, vai mikä? On tosi hyvä työpaikka , tosin työmatkat on aika pitkät, mutta taloudellisesti en oikein voisi siitä luopuakaan kun on tämä asuntolaina, mutta toisaalta haluttaisi tehdä niin kuin huvittaa, eli jäädä kotiin , tai ryhtyä kotoa tekemään töitä ja ...niin...ehkä meille suotaisiin vielä yksi muru?
Itselläni pienin on vasta 2kk (sekä 4v. ja 6v.) ja mietin jo että haluaisin vielä yhden lapsen! Siis en tajua, tätä tahtia pääsisin töihin vasta joskus 20 vuoden päästä ja eiköhän tässä ole hommaa vähäksi aikaa muutenkin, niin ja talot ja autot menis uusiksi..mistä nämät tuntemukset tulevat?? Pistetään vielä vauvahormoonien piikkiin.
Meillähän on vaan tämä yksi elämä ja jos vielä lapsen haluaa niin mikäs siinä :) Tottakai on monenlaisia asioita ajateltava ja tosissaan mietittävä, että mitä elämältä haluaa ja mietittävä sitä arvojärjestystä. Eiköhän kaikki kuitenkin lopulta järjesty tavalla tai toisella,näin minä uskon.
Tsemppiä mietintöihin! Minä jään vielä odottelemaan hormoonien viilentymistä ja nuuskuttelen tuota nykyistä vaavelia.
Selma
Miksiköhän edes 7 lasta ei riitä...?
Meillä nuorin myöskin vasta 2kk ja mieli jo haikaa!
Toisaalta lainaan tähän Selman sanoja jotka niin todet!
Meillähän on vaan tämä yksi elämä ja jos vielä lapsen haluaa niin mikäs siinä :) Tottakai on monenlaisia asioita ajateltava ja tosissaan mietittävä, että mitä elämältä haluaa ja mietittävä sitä arvojärjestystä. Eiköhän kaikki kuitenkin lopulta järjesty tavalla tai toisella,näin minä uskon.
Selma
Tsempit multakin kaikkiin mietintöihin,itsellenikin!
Mulla on nuorin vm.-06 ja vanhemmat vm.-98 kaksoset. Luulin, että kun tän "iltatähden" saan, se on sitten siinä. Mutta kuinkas kävikään: nautin tämän kuopuksen kanssa niin eri tavalla ja täysillä vauva-ajasta- ja äitiydestä ylipäänsä! - kuin silloin nuorena kaksosten kanssa, että haluan kokea sen vielä kerran!
36 vuotta tulee lasiin syksyllä eli iän puolesta ei ole vielä peliä menetetty;) En vaan raskaudu helposti ja hormonihoitoa on tarvittu kaikkien lasten aikaan saamiseksi. Siksi en halua enää odottaa, enkä noin suurta ikäeroa, kuin nyt lapsillamme.
Miehen sain ihme kyllä ylipuhuttua syksyllä (alkuun oli ihan ehdoton EI!), ja siitä asti on siis jonkin sortin yritys ollut päällä, ja lääkkeetkin hain nyt, kun eipä tää luomusti onnistu todennäköisesti tälläkään kertaa (en ovuloi kuin satunnaisesti).
Mua myös mietityttää työkuviot. Olen yrittäjä, ja siis syyskuussa palasin hoitovapaalta; olin jo vuoden sitä ennen satunnaisesti töissä. Minun olisi tarkoitus työkaverini kanssa etsiä isommat toimitilat, mutta nyt en uskalla tehdä mitään päätöksiä mihinkään suuntaan. Mitäs jos tulenkin raskaaksi juuri, kun olemme tehneet sopimuksen? En edes uskalla työkaverilleni puhua mitään näistä mietteistä. Talousasiat mietityttää kyllä aika vahvastikin; meillä kun on asuntolainaa ihan hurjan paljon vielä jäljellä...Ja silti raskaus olisi kuitenkin siis aivan ihana ja toivottu asia, ja ykkösenä mielessä!
Luotan siihen, että elämä kantaa! Ja tiedän, että jos en tätä haavetta edes yritä toteuttaa, kadun sitä siinä vaiheessa, kun raskaaksi tulo ei ole enää mahdollista.
mutta hän ei ole varma haluaako enää vauvaa. Kaikki alkaisi taas alusta, isompien saama huomio vähenisi ja pieninkin on vielä alle kaksivuotias. Hyviä perusteluja toki. Mutta ei ne muuta mun tunteita tällä hetkellä:(.