Lue keskustelun säännöt.
Tekeekö neuvolapsykologi ilmoituksen lastensuojelulle jos puhun rehellisesti? ov
30.01.2009 |
Meillä on tosi vaikeaa 1,5 vuotiaan kanssa koska lapsi ei syö, ei ole puoleen vuoteen syönyt. Alan olla ihan loppu ruokailutaistelua. Neuvolasta tarjottiin neuvolapsykologilla käyntiä, mutta pelottaa että lapsi varmaan otetaan huostaan jos kerron millaista meillä on: välillä huudan lapselle kun hermostun ruokailukiukutteluun, välillä paiskaan lusikan seinään tms., enkä enää jaksa samalla tavalla vastata lapsen itkuun koska tiedän sen välillä itkevän nälkäänsä muttei suostu syömään mitään.
Onko neuvolapsykologilla vaitiolovelvollisuus vai velvollisuus tehdä ilmoitus lastensuojeluun? Voihan se olla että ollaan lastensuojelun tarpeessakin, tai ehkä minua pitäisi suojella tuolta lapselta ja sen ainaiselta huudolta. Ei ole minusta normaalia jos tuon ikäinen huutaa aina kun edes näkee ruokaa.
Kommentit (19)
Onko hänen vaikea esim. nielaista, suussa tai nielussa jotakin, mikä tekee kipeää, vai mitä???Onko tätä tutkittu mitenkään? Jos lapsi itkee nälkäänsä, miten toimit? Onko lapsi laihtunut? Ovatko neuvolassa kiinnittäneet huomiota kasvuköyriin, ovatko ne normaaleja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole vaaraksi lapselle, lapsi kyllä syö sen minkä tarvii, ottaa sen vaikka sitten maidosta (itse asiassa tuon ikäinen saa vielä maidosta suurimman osan tarvitsemiaan ravintoaineita). Lapsi varmaan huutaa ruokaa nähdessään siksi, että yhdistää ruokailun sinun raivoisaan käytökseesi. Ota siis iisimmin, älä välitä vaikka lapsi ei söisi. PIstä lapselle sormiruokaa tarjolle ja jätä lapsi rauhaan.
on se vaara, että ne muuttuvat vuorovaikutusongelmiksi. Siksi sinuna kävisin neuvolapsykologilla, ja huoli pois: hän varmasti tietää kuvailemiesi raivon tunteiden olevan täysin normaaleja ja osaa todennäköisesti tukea sinua, ymmärrän hyvin että tuo puolen vuoden syömättömyys on rankkaa, eikä ehkä olekaan enää itsestään ohimenevää, niin kuin taaperoilla muuten monesti.
Lastensuojeluilmoitusta pelätään mielestäni aika turhaan, siitähän seuraan nimenomaan perheen tuen tarpeen selvittely ja - mikäli tarvetta oikeasti on - tukitoimien tarjoaminen. Liikaa resursseja ei sosiaalityöntekijöillä todellakaan ole "kytätä" tavallisia perheitä tai ottaa huostaan mielivaltaisesti, vaan ongelmien täytyy olla varsin kärjistyneitä ennen kuin huostaanottoon päädytään.
Anemiahan aiheuttaa huonoa ruokahalua.
Jos lapsen kasvu on normaalin rajoissa, niin tarjoa ruokaa viisi kertaa päivässä = anna lapsen eteen ruokaa. Älä kiinnitä syömiseen MITÄÄN huomiota. Yleensä lapsi kyllä syö tarvitsemansa määrän. Puolen tunnin päästä korjaa ruoka pois ellei ole syönyt, ja tarjoa taas uudestaan kahden-kolmen tunnin päästä. Väliaikana älä anna mitään syötävää, vaan keksi paljon muuta ohjelmaa.
Anna juoma ruokailun aikana tai jälkeen esim. nokkamukista, pullosta tai "imumukista", joka lienee siistein ratkaisu kun ei vuoda. Siis käytännössä niin että lapsi voi itse juoda eikä tarvitse juottaa ja samalla hermostua.
p.s Minäkin huudan lapsilleni, joskus myös paiskon tavaroita seinään =) Yritän kyllä vähentää sitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
anna jonkun toisen hoitaa noi ruokailut, hommaa vaikka joku ystäväsi syönti aikaan ja pysy itse kaukana kun lapsi syö.
Teillä on kierre, lapsi uhmaa sua ja tietää että ruuan kanssa se onnistuu.
voit myös kokeilla että laitat vaan ruokalautasen lapsen eteen ja annat lusikan ja poistut ruokailutilasta. Jotenkin teidän täytyy muutta tota tilannetta ja ihan kunnolla.
Sinä olet aikuinen jonka pitäisi osata olla aikuinen, eikä kiukutella kuin lapsi lapselle
Minulla tästä kokemusta, kerron kohta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
luulisi että tärkeintä olisi lasten hyvinvointi!! Eli jos lapsella on ongelmia, pitää niitä ehdottomastil lähteä selvittämään.
Ja suomessa ei todellakaan oteta huostaan heppoisin perustein.
Jokainen äiti huutaa joskus lapselle. Jokainen äiti suuttuu joskus lapselle. Jokainen äiti menettää hermonsa jos taistelee puolivuotta saman asian kanssa.
Hae apua, äläkä pelkää!
mutta jos teidän ongelmat on tuossa, että sä huudat ja paiskaat lusikan seinään, nii neisulla ole mitään pelättävää. Ei sillä perusteella ketään huostaan oteta. SUlle varmaan tarjotaan keskusteluapua ja kasvatuskeskusteluita tai sellaista. Ne voi tulla joko terveydenhuollon (psykologi, perheneuvola) tai lastensuojelun (perhetyöntekijät) kautta. Samahan se on.
Eri asia tietty, jos oikeasti pahoinpitelet sitä lasta, etkä vaan seinää...
Mitä se lapsi muuten sitten syö? JOTAINhan sen on syötävä kun se on jo puoli vuotta säilynyt hengissä? Oletan,e ttä kaikki allergiat ja aistiyliherkkyydet on tutkittu ja suljettu pois? Myös siis astiyliherkkyydet (meillä on as-lapsi, joka ei pystynyt pitkään aikaan syömään mitään, missä oli kokkareita tai mikä oli kylmää tai kuumaa. Se ei ollut psyykkistä eikä kiukuttelua, vaan ne kokkareet oikeasti sattuivat suussa ja kurkussa liikaa tuntoyliherkkyyden takia)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä sairastuin masennukseen kun lapsi oli jotain 2kk enkä muutenkaan viihtynyt kotona yksin. Sain ajan neuvolapsykologille jossa piti keskustella minun tunteistani, mutta todellisuudessa psykologi vaan koko ajan varmisti etten ole koskenut lapseen. Lopulta räjähdin ja sanoin suorat sanat; minä olin tullut puhumaan omista ongelmistani ja tunteistani, EN vauvastani. Yksi syy siihen miksi en varmaan jaksanutkaan oli se, että yritin kovasti olla ystävällinen ja hyvä äiti vauvalleni silloinkin kun itketti aamusta iltaan. Lopulta näytti menevän perille mutta vaikka asia oli omalta osaltani käsitelty (en halunnut mennä psykologin luo uudestaan vaan aloin etsimään yksityiseltä uutta kontaktia), psykologi ei osannut oikein laskea irti ja jäi fiilistelemään itsekseen kertomaani. Meni sitten kertomaan "kavereilleen" lastensuojelun puolella myös ja seuraavat puolisen vuotta menivät tapellessa milloin sossun, milloin perhetyöntekijän ja milloin minkäkin kanssa. Uskoni järjestelmään romahti viimeistään siinä vaiheessa kun ennen niin mukava perhetyöntekijä yritti saada minut "nalkkiin" jostain mitä en ollut tehnyt ja alkoi kovistelemaan minua palaverissa, jossa oli viranomaisia jotka olivat juuri antaneet lausuntonsa että kaikki ok.
on järkevä syy epäillä lapsen terveyden vaarantumista hän on velvollinen tekemään ilmoituksen lastensuojeluun. Huostaanotosta tässä ei ole kysymys. Neuvolapsykologilla on myös vaitiolovelvollisuus, mutta lasten parasta ajatellen se rikkoutuu vain ja ainoastaan jos on siis tiedossa esim. lapsen pahoinpitely.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen isä jäi nimittäin kotiin samoihin aikoihin kuin oma jaksamiseni loppui ja lapsi oli kaikinpuolin normaali, ihana tapaus neuvolankin mukaan.
Meillä oli esikoisen kanssa ihan samanlaista syömistaistelua ja lapsen kiukutteluhuutoa. Itse en kyllä koskaan huutanut takaisin tai paiskonut lusikoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
samoin ravitsemusterapeutilla olemme käyneet.
Lapsi juo maitoa ja vettä, ja syö satunnaisia ruokalajeja, noin 2 teelusikallista päivässä sormilla syöden. Aistiyliherkkyydestä tuskin on kyse, hyvinkin karkea ruoka menee jos se on lapselle mieluista (eli joko päärynää tai yhtä tiettyä tummaa leipää). Puolivuotta lapsi on siis käytännössä elänyt päärynällä, tummalla leivällä ja maidolla. Huom! Päärynää ja leipää syö maksimissaan ehkä 2-3 rkl päivässä, eli hyvin vähän.
Pelkää juuri tuollaista kierrettä mitä eräs kirjoittaja kuvaili, eli että perhetyöntekijä ja sossuämmät juoksee ovella ja saan selitellä vaikka mitä. Lapseen en ole koskenut. V-tuttaa vaan kun nyt oikeasti tarvitsisin apua mutta sitä ei voi pyytää kun vastassa on taatusti juuri tuollainen show.
mitä sanoit vielä lastensuojeluilmoituksen kriteerejä täytä. Ole rehellinen itsesi ja lapsesi puolesta ja hae apua. Sitä kyllä löytyy!!!
Kyseessä on lapsesi paras molemmissa tapauksissa - kenen parasta sinä haluat?
Jos kyseessä on siis ongelma, joka ei ole pelkkä syömättömyys, niin se kuuluu ratkaista.
Mutta kuten täällä jo sanottiin, niin ainakaan tällä lukemalla ei kyse ole sen suuntaisesta ongelmasta. Lapsen huostaanotto ei ole se ensimmäinen milloinkaan, mitä tehdään, ellet ihan rappiolla ole - ja et ole, sen huomaa.
minäkin huudan lapselleni ja olen jotain vastaavasti paiskonut vaikka meillä ei oo mitään erityistä ongelmaa.
Syöminen on ollut monta kuukautta yhtä taistelua. Maitoa kyllä ja juo ja velliä. Nyt olen huomannut, että lapsi syö lähes mitä vaan ja vaikka kuinka paljon jos saa sen itse sormin syötyä.
Eli mikään lusikoitava ei onnistu paria lusikallista enempää, mutta kaikki mitä voi pitää kädessä uppoaa. Esim. kaikki hedelmät ja kasvikset. Lihapullat, nakit, kalapuikot jne.
Sotkuahan siitä tulee, mutta tenava on tyytyväinen ja saa syödäkseen.
Olin itse aiemmin samassa jamassa ja mietin, että neuvolasta en uskalla hakea apua, koska koin, että joudun vain syynättäväksi. Ja todellakin tarvitsin apua omaan jaksamiseeni, en jonkun sossujen syynäystä. Niinpä hain apua yksityiseltä ja olen sitä mieltä, että se oli viisas ratkaisu. Perheneuvolassa käynnit, neuvolapsykologin käynnit yms. säilyy yllättävästi mukana niissä neuvolan papereissa, vaikkei niillä olisi mitään tekemistä itse lapsen kanssa. Eli mielestäni on paskapuhetta, että neuvolasta saa apua... Tai ainakaan apu ei ole sitä, mitä väsynyt äiti tarvitsisi.