Miten maltatte pitää ihastukset vain ihastuksina (varatut)?
Eli ette ilmaise kohteelle mitään tunteistanne? Mun tekisi kauheasti mieli tietää mitä "kohteeni" musta ajattelee loppujenlopuksi, vaikka jotain kai voi päätellä piiiitkistä katseista jne.
Olen melko varma kuitenkin että mihinkään en ryhtyisi, haluaisin vain ilmaista jotenkin hänelle ja jättää asian kuitenkin silleensä..... voishan se parhaassa tapauksessa piristää hänen päivää :D
Kommentit (11)
vaan kertoi ihastuksensa kohteelle ja sai vastakaikua...niinpäs täsäs nyt yritetään selvitä päivä kerrallaan eteenpäin ja oma liitto on hajoamassa...ero tulossa jne...
kannattas varmaan miettiä kaks kertaa ennekuin ilmaisee ihastuksensa!!
Mulla on ihana mies, miksi haluaisin ehdoin tahdoin häntä loukata tekemällä mitään? Ja jos taas asia jäisi vaan puheen tasolle ("tykkään susta mut oon varattu" "jo, samat sanat"), niin mitä se muuttaisi?
en halua koskaan loukata miestäni ja koska itsekunnioitukseni menisi täysin, jos olisin epäluotettava hutsu.
Niitä ei sovi päästää syvenemään miksikään muuksi, eli kohteen seuran välttely ja ajattelun minimointi on suotavaa. Itsestäni tiedän, että saan niistä vain jonkinlaista dramatiikkaa tylsään arkeen, onneksi ei kyllä usein kohtaa niin mielenkiintoisia ihmisiä joihin edes ihastuisi. Suhde omaan mieheen on niin tärkeä, että sen menettämisenkin ajattelu helpottaa kummasti kaipailua mistään muusta. Sinkkuaikoina törmäsi niin typeriin miehiin, että sai hyvää perspektiiviä asioihin. Tuskin minulla enää ikinä kävisi niin hyvä tuuri, että tapaisin yhtä hienon ihmisen kuin nykyinen kumppanini on.
Kuvittelen mielessäni kaikki kauhuskenaariot, joita asioiden edistäminen saattaisi aiheuttaa: Loukkaan miestä, kärsin hirveästä syyllisyydestä, tulee aviokriisi, lapset kärsivät, voi tulla ero, voi mennä alta koti, työpaikka ja maine, voin saada sukupuolitaudin tai tulla väärästä miehestä raskaaksi, päädyn onnettomaksi yksineläjäksi, masennun, lapseni masentuvat.... jne
Tällaiset mielikuvat tehostavat kummasti itsehillintää!!
ja houkuttelen heidät tuhruiseen pikapanoon vessassa, siivouskomerossa tai hotellihuoneessa. Seuraavana aamuna huomaan ettei sekään nyt niin kummoista ollut ja jaksan taas pysyä mieheni rinnalla...
millainen se ihastus todellisuudessa on, kaikki ne pieree ja sikailee kun tarpeeksi tutustutaan! Ja pillu mielessä joka kännöksessä... eiköhän ala ihastukset karista mielestä!
frendin ukolle kävi just noin, ja nyt jää äippä ja kaks muksuu yksin keskelle mettää, kun ukko muutta ulkomaille sen ihastujan mukana.
pysykää nyt ihmiset järjissänne, mihin tää maailma on oikeesti menossa tän hypetyksen keskellä.
Olen päättänyt olla tekemättä väärin ja sillä hyvä.
Laitoin postia pitkäaikaiselle ihastukselleni. Katsotaan, mitä tulee. Hurjimmissani kuvitelmissani käymme yhdessä kahvilla, ja totean, että emme ole samalla taajuudella lainkaan.
kunnioitan miestäni - eikä multa puutu mitään.
Miksi sotkisin kaiken jonkun ohimenevän ihastuksen takia. Tyhmyydet tein nuorempana, avioliitossa ollaan tosissaan niin myötä- kuin vastamäessä.
Eipä ole noista ihastusten paljastamisista paljon hyvää juttua kuullut.
enkä potea huonoa omaatuntoa.