Vielä vuosi sitten ärsytti kaikki karppauskeskustelut ja aiheeseen liittyvä

Nyt kun itse olen aloittanut aihe kiinnostaa ja luen jutut huolella.



Aiemmin en ollut valmis henkisesti laihduttamaan enkä ruokailutottumusteni rehelliseen tarkasteluun.



Väitän että pään sisällä täytyy tehdä työtä ennen kuin mikään dietti onnistuu. Henkisen valmiuden kun saavuttaa laihduttaminen onnistuu.



Tiedän että normaalipainon saavuttamiseen on monta reittiä ja toivon että jokainen löytää itselleen sopivan tavan terveempään elämään.



Ylipaino on pitkän päälle terveysriski. Vuosien saatossa tuki- ja liikuntaelinten sairaudet ovat todennäköisiä sekä verenpainetauti ja sydänsairaudet. Korkean verenpaineen vuoksi aivoverenvuotoriski moninkertaistuu.



Jo 5-10 kilon painonpudotus pienentää riskejä.



Jos olet lihava toivon että heräät toimimaan. Jos et itse kykene muutoksen huolehdi siitä että lastesi ravitsemus on kunnossa ja et siirrä huonoja ruokailutottumuksiasi heihin.



Tiedän että lapsi häpeää lihavaa äitiään viimeistään murrosiässä. Itse häpesin aikoinaan sitä että äitini oli lihava. Uskon että lapseni ovat hävenneet minua jo nyt ja siksi täytyy toimia ennen kuin on liian myöhäistä.



Minulla on onneksi normaalipainoiset lapset, eivät ole anorektisen laihoja eivätkä lihavia. Käyttävät normaalimitoituksen vaatteita.