Mieletön pahoinvointi rv 6+2

Itse aikaisemmista raskauksista olen ollut osastolla tipassa pahoinvoinnin takia. En pystynyt enää kävelemään yläkertaan makkariinkaan, kun rappusten nousu oli liian raskasta. Nukuin pesuhuoneen lattialle, kun siellä oli lattialämmitys enkä palellut ja vessan pönttö oli kainalossa. Ainoa mikä pysyi sisällä oli jääpalat ja jäiset punaiset viinimarjat...



Sitä odotellessa... Hassuliini rv 7+

Minua ei ainakaan tämä alkuraskaus naurata! Kuulostat kyllä jo niin heikolta että kannattaa varmasti jo ottaa yhteys neuvolaan tai lääkäriin.



Itse jahkaan päivittäin pitäiskö tähän oloon pyytää sairaslomaa... Kuolemansairaaksihan tässä itsensä tuntee (Niin, vaikka raskaus ei olekkaan sairaus!) Välillä olo on just tuollanen ettei pystyssä pysy, välillä parempikin mutta koko ajan tekee kuitenkin h*mmetin pahaa ja töissä olo on lähes sietämätöntä.

Ei se kotonakaan häävi ole mutta siellä saa sentään rauhassa "tehdä kuolemaa". Esikoisesta oksensin 10 viikkoa eikä sitä silti voi edes verrata tähän vointiin.



HANNELE rv 6+0

Eli ymmärrän täysin niitä jotka joutuu raskauspahoinvoinnin "uhriksi". Odotan ensimmäistäni, nyt rv 13+1 ja voin sanoa että olo ei vieläkään ole maailman parhain. Vessanpönttöä kävin viimeks eilen moikkaamassa.



Minulla raskauspahoinvointi alkoi heti silloin rv 6 ja siitä noin 4 viikkoa se oli yhtä tuskaa. Kaikki hajut ja pelkkä ruoan ajatteleminen sai oksun tulemaan. Saatika, jos menin jääkaapilla hakemaan juotavaa. Muutamaan viikkoon en pahemmin mitään syönyt ja jos söin ni hetki meni niin johan ne tuli ulos. Neste pysyi sisällä ainakin hetkellisesti, et en ihan kuivunut. Laihduin kahden viikon aikana 7 kg ja vieläkään kilot eivät ole tulleet takaisin. Menin niin heikkoon kuntoon myös, että muuta en tehnytkään kun makasin sohvalla/sängyssä ja juoksin vessaan. Sairaslomalla olin 2,5 viikkoa. Lääkärissä kävin muutaman kerran, siitä ei kyllä apua ollut. Työnteko ei tullut mieleenkään niinä hetkinä. Silloin oli kyllä nauru kaukana. Tunsin itseni niin "sairaaksi", se oli vaan ihan kamalaa. Mieheni joutui myös koville kun joutui passaamaan minua koko aika. Mutta oli kyllä ymmärtäväinen.



Tällä hetkellä tosiaan olo on ihan ok. Töissä olen taas pystynyt käymään ja jopa syömään suht normaalisti. Se on jo suuri muutos silloiseen olotilaan. Silloin kun päästää masun liian tyhjäksi että ehtii tulla kova nälkä niin silloin myös tulee oksu. eli oksentamisesta en ole kokonaan eroon päässyt. Ja väsymys on kova koko aika. Odotan kovasti niitä aikoja, että olo olisi pirteä ja oksu jäisi pois kokonaan.



Toivotan paljon tsemppiä kohtalotovereille, jotka ovat kokeneet kovia raskauspahoivoinnin kanssa! Uskon että pääsemme kaikki vielä nauttimaan raskaudestamme, koska onhan se kumminkin ihana asia! :)



Jondis rv 13+1

Täällä siis olo vaan pahenee. Vesilasillinenkin tulee ulos ja jatkuva paha olo pakottaa pysymään joko sängyssä tai sohvalla pitkällään. 24h/vrk oksettaa. En tahtoisi valittaa, on ihanaa olla raskaana ja odotin tätä raskautta mutta ne tiiä kauanko jaksan tätä oloa.

Huomiseksi sain lääkäriajan kello 11, mutta enpä tiedä mitä hän voi vuokseni tehdä.

Saapahan alkuraskauden ultran tehtyä siinä samalla (ehkä).



Terkuin Choko ja rv 6+3

Juu, ei ole ikävä tuota aikaa... Raju pahoinvointi alkoi tasan 6+0, ja jatkui vkolle 20 asti (lisänä jatkuva päänsärky ja huimaus - Panadol 1 grammasta kului purkkia...). Sen jälkeen olo ollut oikeastaan jopa loistava!

Muistan, miten ajattelin ne viikot sängyn pohjalla, että "entä jos tää ei lopu ikinä, edes synnytykseen?" jne. Ihan kamala olo! Ja se olo osatekijänä laukaisi myös uudestaan masennuksen (takana synn.jälk.masennus, mihin söin vain 4kk lääkkeitä), johon jouduin aloittamaan lääkkeet... Elämä oli tosiaan vaan sängyn pohjalla makaamista, ja oksensinkin vain ämpäriin, jota mies sitten tyhjensi...yääks! (Tulee ihan kylmiä väreitä sitä oloa ajatellessa...) Lisänä siinä 1,5-vuotias poika vielä kotona - aloitti kyllä tästä huonosta olosta johtuen sitten päivähoidon, onneksi!



Mutta tipassa kävin minäkin pariin otteeseen ihan yön yli äpolilla makaamassa, kun ei muuten olo kohentunut. Auttoi hetkellisesti, vaikkei tietysti pahaa oloa varsinaisesti pois vienyt - mutta saipa hieman energiaa lisää.



Ja ihan alussa menijät: jollei paha olo häviä sen 12 ekan vkon jälkeen, niin seuraava "etappi" on kuulema vkolla 16 ja sitä seuraava vkolla 20, kuten minulla. Kyllä se joskus loppuu, uskokaa pois!



Jaksamista!

Pi-Ki + poika kohta 1v11kk sekä typy rv 33+5

-----ja huom! Pojasta oksensin tasan kerran, enkä voinut muuten pahoin, mutta tästä tytöstä sitten senkin edestä... Useinhan sanotaan mm. että "tyttö vie äidin kauneuden" ja muutenkin yleensä tyttöä odottaessa pahempi olo - toki ovat vaan sanontoja, mutta ainakin täällä piti hyvin paikkaansa :D

Itsellä oli myös hirveä alkupahoinvointi ja myös 24h. Jos käyt töissä, niin älä ainakaan yritä mennä töihin, vaan ota kylmästi sairaslomaa kerralla heti pari viikkoa, niin saat rauhassa levätä kotona. Itse olin alkuraskauden käytännössä kokonaan sairaslomalla . Lääkäri (gynekologi) kehotti nauttimaan vettä tai mehua aina vähän väliä vain pieniä määriä kerrallaan, mutta usein. Vain ruokalusikallinen vettä esimerkiksi heti oksentamisen jälkeen, ja sitä rataa. Tämä tehosi ainakin minulla ja en päässyt kuivumaan.



Itselläni pysyi myös hiukan sisällä mehujäät, joten jos et ole niitä vielä kokeillut, niin kokeile ihmeessä. Esim. Grandi-mehujäät, niistä saa ainakin samalla vähän verensokeria nostettua. Kannattaa koittaa lisäksi juoda /ottaa ruokalusikallisia vaikka mustikkakeittoa, tai muita erilaisia mehukeittoja. Myös Weetabix maitoon liotettuna voi sopia jollekin (siitä saa jo vähän enemmän energiaa ja ravinteita). Mitään kiinteämpää ruokaa tuskin kannattaa edes yrittää tuossa tilanteessa, koska todennäköisesti tulisivat vain kaikki heti ylös.



Jos tuntuu, että alat menemään niin heikkoon kuntoon, ettet jaksa pysyä pystyssä yhtään, niin kannattaa hakeutua lääkäriin. Tällöin saattaa tippa sairaalassa olla jo paikallaan. Itse jouduin edellisestä raskaudestani sairaalaan tiputukseen, kun en jaksanut enää käydä suihkussa (niin heikko olo). Makasin vaan kaikki päivät sängyssä ja koko ajan pahaolo. Mikään ei oikein pysynyt sisällä missään vaiheessa. Olo alkoi olla sellainen, että varma kuolema, jossei pian jotain apua oloon saisi. Itselläni raja oli siis sellainen. Tiedät sen kyllä, kun et enää jaksa sitä yhtään.



Tästä toisesta raskaudesta olo ei tullut onneksi yhtä pahaksi. Sain sen verran nesteitä ja noita mehujäitä pysymään sisällä, että en päässyt kuivumaan.



Tsemppiä kaikille pahoinvoiville! Lohdutukseksi voin sanoa, että suurimmalla osalla pahoinvointi hellittää jo ensimmäisten viikkojen jälkeen (rv 8-10 tienoilla), ja lopuillakin yleensä viimeistään rv 12 kohdalla. Vain harva joutuu kärsimään pidemmän aikaa.

silloin on aika mennä lääkäriin. Tarvittaessa ottavat osastolle tippaan ja tarkistavat elektrolyytit. Tsemppiä kaikille asian kanssa painiville.

Heips,



Täällä täyttyy kohta viikko 12, eikä hellitä pahoinvointi. Mulla on 2 poikaa, ekastakin oli jo pahoinvointia mutta vain iltaisin, tokasta oli kokopäiväpahointointia niin että pystyin vain makaamaan - tämä sattui kesäloman ajaksi, niin että sai levätä rauhassa. Nyt pahoinvointi alkoi joulun alla eli viikolla 5+5.



Molemmilla kerroilla pahoinvointi on päättynyt joskus 15-16 viikoilla, joten mulla toimi se mitä joku jo kirjoitti, että viikot 12, 16 tai 20 tuo helpotuksen. En ole enää kuvitellutkaan että vko 12 kohdallani lopettaisi pahoinvoinnin, olen suosiolla laskenut että tätä täytyy kestää vkolle 16.



Mun kohdalla taas ei toiminut se, että kova pahoinvointi tietäisi tyttöä kun pahoinvoinnilla on saatu kaksi poikaa aikaiseksi :>



Oksentaa pitää yleensä illalla, joka päivä on pitänyt oksentaa vähintään kerran nyt reilu 3 viikkoa. Koko ajan on niin huono olo, että ei jaksaisi olla kuinkaan päin. Mä en pysty juomaan vettä lainkaan, varsinkaan jos se on kylmää, tulee heti ulos. Muuten syön paljon terveellisemmin kuin yleensä; kunnon ruokaa, salaattia tekee mieli, hedelmiä menee paljon. Mulla ei ole siis vaaraa kuivumisesta niin kuin teillä joillakin, mutta jos mahalaukun päästää liian tyhjäksi, pitää oksentaa. Myös jos syö vähänkin liian suuren annoksen, tulee tosi huono olo.



Töistä olen ollut pois varsinaisesti puolitoista päivää. Koko ajan on kiikun kaakun pitäisikö oikeasti hakea saikkua, varsinkin kun nyt on oireisiin liittynyt unettomuus joka taas yksistään jo pahentaa pahoinvointia.



Se on kumma kun meillä on taipumus sinnitellä vaikka pää kainalossa, eihän sitä nyt voi töistä pois olla kun ei ole edes kuumetta = ei ole kunnolla kipeä.



Pitäisi varmasti olla sen verran itsekäs että tilaisi ajan lääkäriin ja pyytäisi sitä saikkua. Kyllähän tässä täytyy ajatella vauveliakin, tuskin se vauvallekaan hyväksi on jos mamma yrittää häärätä äärirajoilla..



-pilrig & natiainen-

Hei!



Tämä on jo "vanha" keskustelu, mutta vastaan silti, josko teistä vielä joku lukisi tätä ketjua. Ajattelin mainostaa sattumalta netistä löytämääni tuotetta, joka auttaa pahoinvointiin. Sea-Band on ranneke (tai oikeastaan kaksi ranneketta), jossa on pieni muovinen nappi (ei neulaa). Rannekkeet laitetaan ranteisiin siten, että muovinappi painaa ranteessa aku-pistettä ja helpottaa pahoinvointia. Paineen lisääminen akupisteeseen kuulemma häiritsee kehon pahoinvointisignaaleja ja saa aivot keskittymään ranteisiin pahoinvoinnin sijaan. Tuote maksaa n. 17e/pari ja niitä saa ostaa apteekeista ja nettiapteekeista.



Sea-Band on oikeastaan tehty helpottamaan merisairautta, mutta ainakin mainoksissa sen kehutaan helpottavan myös raskauspahoinvointia. Itselläni se tehosi MATKApahoinvointiin (raskauspahoinvoinnista ei itselläni ole (vielä) kokemusta), vaikka en yleensä näihin akupistejuttuihin niin uskokaan. Plaseboa tai ei, tulos oli kuitenkin itselläni myönteinen.



Kun olo on sellainen mitä kuvailitte, niin 17 euron sijoitus ei ehkä ole kovin paha, vaikka näistä ei apua olisikaan. Ja koska rannekkeista ei erity mitään aineita kehoon, ei niistä ole vauvallekaan haittaa. Suosittelen siis lämpimästi! :) Olisi myös kiva tietää, jos rannekkeista on teille jotain apua. Toivottavasti!!



t. Näktergal