Lue keskustelun säännöt.
Menee viimeisetkin hermojen rippeet - purnausta miehestä...
27.01.2009 |
Voi hyvänen aika. Nyt alkaa olemaan tällä kotiäidillä kärsivällisyys aivan lopussa miehen käytöksen kanssa...
Olen ollut kotiäitinä viimeiset kolme vuotta ja hoitanut kahta lastamme. Tänä aikana olen ollut todellakin 100% omistautunut vain ja ainoastaan kodille ja perheelle, omaa aikaa en ole juurikaan itselleni ottanut. Lapset ovat käyneet harvakseltaan mummolassa kylässä, mutta muuten olen pyörittänyt arkea itse. Mieheni tekee todella pitkää päivää töissä, lähtee aamulla seitsemän aikaan ja tulee illalla seitsemältä.
Nyt kun kuopus alkaa olemaan jo vanhempi olen alkanut tauon jälkeen harrastamaan. Käyn salilla, lenkillä ja jumpassa yhteensä n.4 kertaa viikossa ja olen poissa reilun tunnin kerrallaan. Osat näistä urheilutuokioistani olen järjestänyt päiväsaikaan, lapset ovat leikkimässä kavereidensa luona. En siis "uhraa" kallisarvoista perheaikaa omille menoilleni kuin 2 kertaa viikossa. Tästä on nyt nousemassa oikein kunnon sota meidän parisuhteessa.
Mies väittää, että en ole IKINÄ kotona. Edelleenkin, olen poissa noin 3 tuntia viikon aikana. Teen kaikki kotihommat ja noina harrastusiltoina teen ruoat valmiiksi ja kylvetän lapset, jottei miehelle ole liian paljon hommia työpäivän päätteeksi. Mies myös väittää, että minulla on suhde. Hmm. Koska en ole IKINÄ kotona. Enkä ole IKINÄ läsnä. Parisuhteemme on aika "normaali" , väsymystä ja lasten sairastelut stressaavat, mutta muuten perusasiat ovat ok. Ainakin näin luulin. Olen ilmeisesti passannut mieheni piloille ja olen samalla tällä perheelle omistautumisellani rakentanut itselleni vankilan, josta en pääse ilman tappelua ulos. Nyt meinaa oikeasti pää hajota. Haluan todella jatkaa tätä harrastustani, tämä on minulle tärkeä henkireikä. Tunnen olevani hyvä äiti lapsillemme, ulkoilemme ja pelailemme paljon, näemme kavereita ja järjestän vähän väliä kaikkea mukavaa ja arjesta poikkeavaa. Me olemme lasten kanssa todella hyvä tiimi ja mies tuntuu olevan sellainen vieraileva tähti, joka ei pistä rikkaa ristiin minkään eteen. Tiuskii sekä minulle että lapsille.
En oikeasti jaksa enää tätä, en todellakaan tiedä mitä tehdä. Oloni on tyhjiinpuserrettu ja ennenkaikkea olen loukkaantunut päättömistä pettämissyytöksistä ja näistä ihmeellisistä "et ole ikinä kotona"-väitteistä. Täällähän minä olen, aina.
Kohtalotovereita?
Kommentit (6)
"Olen ilmeisesti passannut mieheni piloille ja olen samalla tällä perheelle omistautumisellani rakentanut itselleni vankilan, josta en pääse ilman tappelua ulos."
Näin on päässyt käymään... Eihän ne miehet mitään tajua/osaa tehdä itse, jos vaimot vaan aina passaavat ja hoitavat lapset. Ja jos ei sitä omaa aikaa ikinä ymmärretä ottaa, niin onhan se iso shokki miehelle, kun nainen yhtäkkiä omaa tekemistä kaipaakin.
Nyt et anna periksi yhtään, vaan pidät kiinni harrastuksistasi. Etköhän ole ne "ansainnut".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tota ei kukaan kestä pitemmän päälle, se on yli stressantunut, ja reagoi siksi tolleen. Kummassakaan ei ole vikaa, olisi hyvä jos saisitte irtiottoa arjesta, ja miettiä mitenkä miehen työaika olisi järjellinen. Eli nyt ei ole kysymys sun harrastuksen vievästä ajasta, vaan siitä että mies ei kestä mitään sen työn lisäks. Tehkää nopeasti jotain, muuten seuraava vaihe on sillä masennus, ja sitten onkin jo kaikilla paha olo. Sinä voit sumplia arjessa hommasi kuten parhaksi näet, miehelläsi ei sitä vaihtoehtoa ilmeisesti paljoakaan ole. Koittakaa nyt vaan selvitä.
tyhmästä päästä kärsii sitten koko kroppa ja konkkaronkka...
eli kukas käski mennä perustamaan perheen keskenkasvuisen kakaran kanssa?
vaihoehtoina joko se että menette esim keskustelemaan jonkun ulkopuolisen kanssa ja kumpikin koitatte parantaa omalta osaltanne suhdettanne, saada se toimimaaan ja pysyä yhdessä.
toinen vaihoehto on sitten se JSSAP.
Miehesi siis tekee 10 tuntisia työpäiviä? Onko hän kenties yrittäjä? Pystyisikö hän halutessaan lyhentämään työaikaansa, jotta voisi osallistua enemmän perheensä arkeen? Onko miehelläsi työnsä ohella omia harrastuksia?
Jos mies käy kotona vain kuikuttelemassa ja nukkumassa... niin no, mitä siinä voi muuta kun yrittää jutella asiasta, ja vääntää rautalangasta, että haloo! En ole sinun kokkisi, siivoojasi ja lastenhoitajasi, minulla saa olla omaakin elämää.
Jos miehesi on valmis myös tekemään jotain suhteenne eteen, voisitte kokeilla vaikka pariterapiaa.
Jos hän ei ole valmis tekemään mitään suhteen eteen, käy kotona vain tiuskimassa ja syyttämässä. Niin täytyy valitettavasti myös miettiä haluatko jatkaa suhdettasi mieheesi. Onko sinulla esim taloudellisia valmiuksia yksinhuoltajuuteen. Miehesi tietenkin joutuisi maksamaan elatusapua.
Olen samassa tilanteessa kuin sinä, että omia menoja on nyt minullakin. Yksi funktio uusille urheiluharrastuksilleni on oman kunnon kohottaminen, jotta olisi enemmän intoa ja energiaa tehdä tylsiä kotitöitä. Toinen on, että tarvitsenhan toki omaa aikaakin nyt kun vauvakin on kasvanut niin isoksi, että pärjää illalla isänsä kanssa
Lastenhoito on ok, mutta esim siivoaminen yöks. Mieheni on hieman mustasukkainen, mutta ei ongelmaksi asti. Muutoksista saa lisää energiaa!
terapeutti avaa miehen silmät