Lue keskustelun säännöt.
Selkeyttä sekä kiusaajalle että kiusatulle
26.01.2009 |
Itse heräsin asiaan kun juttelin poikani kanssa juuri viikonloppuna. Meillä tilanne on se että poikaani on kiusattu syyslukukausi ja nyt sain soiton luokkakaverin äidiltä että poikani on kiusannut toista.
Uskon että poikani on kiusannut ja siitä puhuimme mutta ymmärrän poikani kantaa asiaan kun hän kertoi että kiusattu oli käyttäytynyt tietyllä tavalla, en siis tarkoita että hyväksyisin kiusaamisen mutta mielestäni kiusattukin tarvitsisi tukea. Lähinnä että joku kertoisi myös hänelle minkälainen käytös helposti houkuttaa kiusaamiseen ja mikä suorastaan on kiellettyä.
On kuitenkin (meillä ainakin tällä kertaa) kyse ekaluokkalaisista jotka eivät todellakaan osaa käyttää psykologista silmää erottamaan tilanteita.
Poikani esimerkiksi selitti ettei voinut sietää kun ko. poika häiritsi monen monta kertaa hänen touhujaan, mutta kun ilmeisesti tämä kiusattu ei ymmärtänyt tulla kysymään suoraan pääsisikö hän mukaan niin poikani tulkitsi tämän häirinnäksi.
Paha mennä vaan kiusaajan äitinä selittämään kiusatulle tällaista.
Itse kuitenkin olen kokenut sen hyväksi tavaksi viime syksyn jälkeen että tuen kiusatun itsetuntoa ja annan jopa valmiita käytösmalleja ja vastauksia tilanteisiin.
Toivoisin etei minua ymmärretä väärin, en todella tarkoita että kaikki kaadetaan kiusatun niskaan vaan enemmänkin lähdetään auttamaan kiusattua syyttelyn ja osoittelun sijasta.
Kommentit (3)
Siis tätä juuri tarkoitin kun mietin että toivottavasti ette ymmärrä väärin. En sano että aina ja joka kerralla jiusattu itse aiheuttaa toiminnallaan kiusaamisen.
Oletko keskustellut poikasi kanssa esimerkiksi mitä tapahtuu ennen kiusaamistilannetta? Itse huomasin että usein löysimme poikani kanssa moniin tilanteisiin jonkin toisen ratkaisun.
Enkä nyt todellakaan tarkoita että kaadat tilanteen poikasi niskaan tyyliin teit taas väärin kun annoit niiden kiusata. Ja aina kun kyse on fyysisestä väkivallasta niin poliisiasia käsittääkseni.
Jos ei muuta keinoa ole auttaa niin kehottaisin kokeilemaan tätä, ei se päivässä käy ja varmasti tulee takapakkia ja turhautumista. Itse vaan huomasin että kiusattavan äitinä olin aika yksin tilanteessa jossa kukaan ei tuntunut tekevän mitään. Itse koen että olen vaikuttanut asiaan näin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanaa, että te kiusattujen lasten vanhempina olette aktiivisesti mukana kiusaamisen selvittämisessä ja ongelman ratkaisussa. Itse olen törmännyt siihen, että "kiusatuna" äiti soittaa opettajalle ja sanoo, "Pidä huoli, ettei lastani kiusata" ja "Tee jotain asialle"... Tällaiset asiat tarvitsevat tiivistä yhteistyötä, pitkäjänteisyyttä ja ymmärrystä. Asioita on vaikea alkaa ratkomaan, jos kaikki kaadetaan opettajan niskaan ja ikään kuin syyllistetään opettajaa koko kiusaamistilanteesta.
Ja tilanne seuraavanlainen.
On yksi poika joka on selkeästi kiusannut meidän poikaa koulun alusta lähtien.
Kiusaajan vanhemmat kiistävät kaiken ja mielestäni eivät tee asialle mitään.
Viimeksi eilen kotimatkalla oli poikaani potkittu maassa ja muuta ikävää. Oletko todella sitä mieltä et kiusattu itse aiheuttaa jollain käytöksellään tällaisen kohtelun? Poikani ei ole lyönyt koskaan ketään. Eikä oikein osaa puolustaa itseään. Uskon et on helppo kohde tämän takia.