Kysymys sinulle, jolla on tyttö ja poika

Tytölle ostetaan lahjaksi kaikenlaista hyödyllistä, jota muutenkin ostettaisiin. Pojalle ostetaan enemmän ja kalliimpia leluja. Pojat saavat myös taskurahaa palveluksista ja kotitöistä, joista tytölle ei tarvitse maksaa.

Poika 5 v ja tytto 2 v. Pikemminkin tuntuu silta, etta ostan tytolle enemman kaikkea turhuuksia, vaatteita, nukkeja, ym... Tyttojen lelut vaan viehattavat omaa silmaa enemmaan kuin poikien karmeat dinosaurukset ja aseet. : ( Onneksi oma poikani leikkii kylla lahinna legoilla. Silti, oma lapsuus muistuu tyton kanssa mukavasti mieleen ja on kiva nahda omien mielilelujen kelpaavan tyttarellekin... Paljon useammin otan tyton mukaan "turhuustelemaan" ja shoppailemaan. : /

Tytölle varmaan eniten "turhia" vaatteita, pojalle harrastusvälineitä. Molemmat varmaan saavat suunnilleen yhtä paljon.



Pojalle tunnustan maksavani helpommin ylimääräisistä kotitöistä. Raha on joskus ainoa keino saada sälli liikkeelle. Jos annan rahaa toiselle, annan kyllä toisellekin samalla tehtävän ja rahat, mutta tyttö tekee oma-aloitteisesti paljon enemmän "palkatta".

poikien tietokonepelit, koottavat ja muut vastaavat muka kehittävämpiä ja tarpeellisia, mihin sitten uhrataankin enemmän rahaa kuin tytöille.

Omasta mielestani kylla ne poikien pelit vasta turhia ovatkin... Varsinkin vakivaltapelit, joita meille ei hankita, vaikka poika nyt jo kyselee. Legoja voin ostaa, mutta on silti mukavampaa ostaa tytolle prinsessajuttuja ja nukenvaatteita, kun itsekkin on niilla pienena leikkinyt ja vielakin tykkaan niita hypistella... Tytto tosin mielellaan leikkii myos legoilla ja pojalle kelpaa myos pehmolelut. Hoivaleikit ovat mielestani niita kehittavimpia ihan kummallekin sukupuolelle. Oppivat empatiaa. Ainakin teoriassa. ; )

koska poika on 8v ja tyttö 5v ja toki pojan toivomukset ovat kalliimpia kuin tytön. Mutta suhteessa ikään olen kyllä ostanut tytölle enemmän ja kalliimpia lahjoja. Pojan ollessa pieni yritin vielä pitää kiinni periaatteesta, ettei saa olla liikaa leluja jne. nyt se on päässyt lipsumaan. Tytölle ostan useammin kaikkea nättiä, vaatteita, hiuskoristeita jne. Pojalle taas vaatteet käytännön perustein: mahdollisimman kestävät ja likaa hylkivät, ulkonäöllä ei niin väliä ainakaan housuissa, kun ensi viikolla ovat jo rikki kuitenkin.

Itseäni korpesi lapsena tosi paljon, että minun täytyi tehdä kotitöitä, mutta veljeni ei. Tavaroita saimme mielestäni saman verran, mutta silti suvussani leijui "maalaismeininki": naiset laittoivat ruuat ja pesivät pyykit, miehet saivat lähteä kalaan, metsästämään tai urheilemaan. Yöks.



Olen tarkka siinä, että haluan tyttäreni kokevan, että hän on tasan yhtä arvokas arvokas kuin pojat ja miehet. Poikaani haluan kasvattaa arvostamaan naisia ja pitämään heitä hyvänä.



Ei tulisi mieleenkään antaa toiselle lapselle arvokkaampia lahjoja tai enemmän rahaa kuin toiselle. Onneksi molemmat ovat hyviä pitämään puolensa, eivätkä suostuisi toisen suosintajärjestelmään.



Sinänsä lasten tasa-arvoinen kohtelu ei tarkoita, että kaikki saavat prikulleen saman ja yhtä paljon. Jos esim. joku lapsista haluaa itse halvemman harrastuksen tai vaatteet tms., ei kai niitä pidä kieltää sillä perusteella, kun toisten vastaavat maksavat enemmän. Sen sijaan jossakin toisessa kohtaa täytyy miettiä ja keskustella avoimesti siitä, että lapsille syntyy oikeudenmukaisuuden tunne vanhempien ratkaisuissa.