Loukkaantuisitko jos pyytäisit kummiksi ja kieltäytyisin?

jos ystäväsi on järkevä niin ei silloin sinua pyydä kummiksi

Eri asia, jos määrä olisi suurempi tai joku muu syy, jonka ymmärtäisin.



Minulla on 3 kummilasta, ei se ole paljon.

en halunnut pojan kummiksi

Mutta minä en lataakaan kumiuteen sellaisia odotuksia ja ihme velvoitteita, mitä palstalla tunnutaan tekevän.



Pyydämme kummiksi niitä ihmisiä, joiden kanssa haluamme pitää yhteyttä, vaikka elämä heittelisi meitä minne vain; ihmisiä, jotka ovat meille TÄRKEITÄ.



Tuntuisi loukkaavalta, kun tällainen tärkeä, läheinen ihminen kieltäytyisi kummiudesta, kun se ei velvoita häntä ihan mihinkään. Hänen ei tarvitse muuttua, ei tarvitse ottaa mitään velvoitteita tai sitoumuksia. Olla vain oma itsensä, se ihana ihminen, jonka me haluamme lapsemme kummiksi.



Minulla on muuten 9 kummilasta, onko siihen joku yläraja olemassa?

Rehellisyyden nimissä voin sanoa etten välttämättä odottaisi täysin ventovieraan av-mamman suostuvan oikeasti lapselleni kummiksi...

jos asiaa epäröi niin mun mielestä pitää kieltäytyä. oman lapsen kummi alkoi toiselle ystävälleen kummiksi, ollut lapsuudessa kummityttönsä äidin kanssa kaveria muttei enää aikuisiällä. ja lapseni kummi sanoi ettei kehtaa kieltäytyä. mun mielestä kellään ei ole velvollisuutta vaatia tai loukkaantua jossei halua kummiksi.

eli me kyllä kieltäydytään jos kysytään. Puoliksi jo kysyttiinkin,mutta sitten nämä ihmiset tajusivat itse tilanteen. Ei vaan aika riitä kun halutaan olla niiden lasten kanssa tekemisissäkin (meillä on 3 omaa lasta).

Tämä on ehkä hyvä tähän täydentää: en odota suurieleisiä "kummivierailuja" tai kalliita lahjoja.

-2

Kun pyydetään kummiksi ja kun pyydetään kantamaan arkkua. molemmat on kunniatehtäviä.

Kyllä pahoittaisin mieleni jos kieltäydyttäisiin, vaikka varmaan ymmärtäisin perustelut.

Jos minulla olisi ystävä, joka ei vielä olisi kekenkään lapsemme kummi ja kuuluisi kirkkoon, niin loukkaantuisin kyllä jos et suostuisi.



Meillä on aika vaikeaa keksiä kummeja, koska suku on pieni ja kummallakin on ystäviä melko vähän ja kaikenlisäksi sekä sukulaisissa sekä ystävissä on aika monta jotka eivät kuulu kirkkoon.

Tuntuu vaikealta miettiä ketä kehtaa pyytää kummiksi, ettei kummiksi pyydettävä tunne olevansa meille liian kaukainen kaveri/sukulainen, koska ne läheisimmät on jo käytetty.

Siksipä jos uskaltautuisin sinua pyytämään, olisi aika kova takaisku kun kieltäytyisit.

Mieti siis sitäkin, onko ystävälläsi mita vaihtoehtoja paljon.

Ei se nyt niin iso vaiva ole olla kummi. Itse en ainakaan odota kalliita lahjoja. Olisi kiva jos kummi huomioisi lasta jotenkin. Pyytäisi vaikka kyläillessään, että tuletko kummitädin syliin (mainitsisi siis lapselle olevansa tämän kummi) tai lähettäisi nimipäivänä kortin tms.

.

Tuntuisi loukkaavalta, kun tällainen tärkeä, läheinen ihminen kieltäytyisi kummiudesta, kun se ei velvoita häntä ihan mihinkään. Hänen ei tarvitse muuttua, ei tarvitse ottaa mitään velvoitteita tai sitoumuksia. Olla vain oma itsensä, se ihana ihminen, jonka me haluamme lapsemme kummiksi.

Suurin osa odottaa kummien antavan kalliita lahjoja. Se on tosi.