Kalastajan vaiko eronnut?

Viime postauksen teksti oli kyllä luokatonta. Ihan kuin 14-vuotiaan vuodatusta kaverilleen, sekavaa ja kielellisesti surkeaa  (moni 14-vuotias kirjoittaa toki upeasti!).  Tulee  mieleen, kontrolloivatko lehdet ollenkaan millaisia blogeja niiden helmoissa pidetään. Tekisi mieli sanoa bloggaajalle, ole reilusti rakastunut, ei sitä tarvitse selitellä ja surkeuttaa kommenteilla, kyllä nyt on vaikeaa. Kasva aikuiseksi nainen.

Vierailija kirjoitti:

https://www.vauva.fi/keskustelu/3269120/jos-olisi-olemassa-me-miehet-le…

Tuosta kommentista näkyy miten absurdi KV blogi on. Pitää ajatella että entäs jos olis toisinpäin, olisiko ukon blogi suosittu sillä sisällöllä ja olisiko siellä höttökommentteja 'oot ihana'.

Vierailija kirjoitti:

https://www.vauva.fi/keskustelu/3269120/jos-olisi-olemassa-me-miehet-le…

Siis edellinen kommentti tarkoitti tätä.

Suuria, pitkän ajan muutoksia, kerrotaan blogissa. Ja pullat paistumassa-symboliikkaa kuvissa. Mitä ihmettä?!?

Höh, lainaus ei onnistu vaikka varmasti laitoin sen kaksi kertaa oikein. Sori, sivun tekninen vika.

Ehkä Johanna voisi miettiä  minkä esimerkin antaa tyttärelleen. Haluaako hän, että tytär oppii millainen on kunnon farkkupylly poseeraus, miten kasvot fotoshopataan ja miten rakkaus vie kuin pässiä narusta, ja elämä on yhtä höttöista unelmaa.  Kovin ulkonäkökeskeisen maailmankuvan ainakin blogi välittää.

Vierailija kirjoitti:

Viime postauksen teksti oli kyllä luokatonta. Ihan kuin 14-vuotiaan vuodatusta kaverilleen, sekavaa ja kielellisesti surkeaa  (moni 14-vuotias kirjoittaa toki upeasti!).  Tulee  mieleen, kontrolloivatko lehdet ollenkaan millaisia blogeja niiden helmoissa pidetään. Tekisi mieli sanoa bloggaajalle, ole reilusti rakastunut, ei sitä tarvitse selitellä ja surkeuttaa kommenteilla, kyllä nyt on vaikeaa. Kasva aikuiseksi nainen.

Lehdet ottavat blogeja joilla on eniten lukijoita ja sivun klikkauksia. Ne blogit myyvät ja niillä saa rahaa. Elikkä kuka tässä on tyhmin: lukijat!

Ajatellaanpa myös tekstiä ilman kuvia eli aikakautta jolloin blogeissa ei ollut kuvia. Kuka noita juttuja olisi vuosia lukenut tai lukenut ollenkaan?

Ehkä sitä paljon postattua sisäistä kauneutta esitellään/etsitään peräpeilin kautta?

Vierailija kirjoitti:

Viime postauksen teksti oli kyllä luokatonta. Ihan kuin 14-vuotiaan vuodatusta kaverilleen, sekavaa ja kielellisesti surkeaa  (moni 14-vuotias kirjoittaa toki upeasti!).  Tulee  mieleen, kontrolloivatko lehdet ollenkaan millaisia blogeja niiden helmoissa pidetään. Tekisi mieli sanoa bloggaajalle, ole reilusti rakastunut, ei sitä tarvitse selitellä ja surkeuttaa kommenteilla, kyllä nyt on vaikeaa. Kasva aikuiseksi nainen.

14v meininkiä muutenkin kun hehkutti että nyt kun on eronnut ei tarvii siivota, ruoka ei tarvitse olla pöydässä klo 5 ja saa syödä karkkia niin paljon kuin tahtoo. Ei taida olla henkisesti kypsä ja aikuinen vielä!! Kuka oikeasti ilkeäisi hehkuttaa noilla asioilla?

Eron arvoisia asioita...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko KV koskaan kirjoittanut mitään (ex-)appivanhemmistaan?

Kirjoitti joskus kun kävivät siellä yhdessä perheenä, sai kuvan että käyvät jotain kerran vuodessa vaikka eivät asuneet kaukana toisistaan. Muistan maininnan, että ovat vanhoja. En muista, että olisi koskaan kerrottu heidän olleen Johannan ja Asgeirin luona kylässä tai häissäkään. Ehkä Asgeir kävi heidän luonaan lasten kanssa enemmän? Ehkä Asgeir ei halunnut tuoda heitä blogiin, moni vanhempi ihminen katsoo blogi touhun olevan aika merkillistä. Ja kyllähän se onkin, avautua omasta ja perheensä elämästä ventovieraille, taistella saadakseen julkisuuteen haluamansa imagon omasta elämästään, tuoda elämänsä yksityisimmät asiat julki joko sanoin tai kuvilla vihjaillen. Vahtia mitä itsestä puhutaan ja kirjoitetaan. Miksi?

P. S. On olemassa ihan erilaisiakin blogeja, sellaisia joissa ajatus on älykästä ja innostavaa, jossa kukkii huumori ja itseironiakin sopivissa määrin. Sellaisia joita lukiessa tulee hyvä ja lämmin mieli.

Voisitko vinkata joitakin tuommoisia blogeja? Älykästä, innostavaa, huumoria ja itseironiaa.

En seuraa yhtään blogia juuri siitä syystä, että ne ovat tyhjänpäiväistä täynnänsä.

Johanna ei ole laihtunut, vaan hieman pyöristynyt reisistä ja takapuolesta. Tai ei muokkaa enää kuviaan, on ottanut uuden rehellisyyden linjan. Hiukset oikeasti hälläväliä, ei mitään taidokkaita kampauksia enää. Kiiltokuvaelämän sijaan hänen postauksensa ovat nyt todenmakuisia ja koko blogi uskottavampi, sympaattisempi ja kiinnostavampi kuin koskaan ennen. Hyvä Johanna! Tervetullut uusi linjaus, ei mitään Täydellisen Elämän kuvausta enää. Tykkään hirveästi tästä uudesta tyylistä. Ennen blogi oli kuin Xenias day: liian siloteltua ollakseen totta, nyt täynnä elämää!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viime postauksen teksti oli kyllä luokatonta. Ihan kuin 14-vuotiaan vuodatusta kaverilleen, sekavaa ja kielellisesti surkeaa  (moni 14-vuotias kirjoittaa toki upeasti!).  Tulee  mieleen, kontrolloivatko lehdet ollenkaan millaisia blogeja niiden helmoissa pidetään. Tekisi mieli sanoa bloggaajalle, ole reilusti rakastunut, ei sitä tarvitse selitellä ja surkeuttaa kommenteilla, kyllä nyt on vaikeaa. Kasva aikuiseksi nainen.

14v meininkiä muutenkin kun hehkutti että nyt kun on eronnut ei tarvii siivota, ruoka ei tarvitse olla pöydässä klo 5 ja saa syödä karkkia niin paljon kuin tahtoo. Ei taida olla henkisesti kypsä ja aikuinen vielä!! Kuka oikeasti ilkeäisi hehkuttaa noilla asioilla?

Miksei? Jos on elänyt elämää, joka ei ole itsensä näköistä, miksei voisi tuntea suurta helpotusta, kun se on ohi? Jos esim. puolisoista toinen on hyvin tarkka ja säntillinen ja toinen boheemi ja taiteellinen, liitto voi olla hyvinkin vaikea ja täynnä epätyydyttäviä kompromisseja. Ulkopuolisen on helppo ilkkua eron syitä.

Kiireistä on joo kalastajan VAIMON elämä poikaystävänsä kanssa. Jossuttajafanit tykkää👍🏻

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen ”minä muutan” postausta pidin blogia harmittomana viihteenä. Bloggaajaa pidin hyväntahtoisena höpöttäjänä.

Kesän aikana olen huomannut että hyväntahtoisuus puuttuu, turha höpöttäminen jatkuu.

Sanoisin että muuton jälkeen höpöttäminen on mennyt liiankin turhaksi. Joku taisi jo mainittakin että ammattikirjoittajaksi on tosi huono. Miten noilla teksteillä voi saada rahaa, mutta siinäpä se onkin, kuvat kai ne rahat tuo ja höpötykset ovat sivuseikka. Muistan ajan jolloin blogeisssa ei vielä ollut kuvia. Silloin näki kuka osaa kirjoittaa ja pitikin osata kirjoittaa. Nyt on tarpeeksi kun on muutama käsitelty kuva kupeista, kipoista, kynttilöistä, kukista ja omasta naamasta ja tekstinä muutama tyhmä lause elämästä ja sama toistuu 10 vuotta!. Ja kommenteissa 'ai kun oot ihana'. Onko tämä nykyihmisten tasoa? Pelottavaa.

Jaksoin pari vuotta alussa seurata ja sitten kyllästyin, myötähäpesin. Kun lähes 10 vuotta myöhemmin näen että sama tyyli jatkuu tyystin uusiutumatta edelleen, ei voi kuin tyrmistyä kuinka tällä taidottomuudella tuotettua sisältöä voi kutsua työksi! Tai kuka tuosta tasosta vielä maksaa?!

Johannahan muuten on livenä kuin eri ihminen; homsuinen ja ylipäänsä ihan tavallinen silmäpusseineen kaikkineen. Hampaatkaan ei tosiaankaan ole noin valkoiset millaisiksi ne kuvissa on käsitelty 😂.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viime postauksen teksti oli kyllä luokatonta. Ihan kuin 14-vuotiaan vuodatusta kaverilleen, sekavaa ja kielellisesti surkeaa  (moni 14-vuotias kirjoittaa toki upeasti!).  Tulee  mieleen, kontrolloivatko lehdet ollenkaan millaisia blogeja niiden helmoissa pidetään. Tekisi mieli sanoa bloggaajalle, ole reilusti rakastunut, ei sitä tarvitse selitellä ja surkeuttaa kommenteilla, kyllä nyt on vaikeaa. Kasva aikuiseksi nainen.

14v meininkiä muutenkin kun hehkutti että nyt kun on eronnut ei tarvii siivota, ruoka ei tarvitse olla pöydässä klo 5 ja saa syödä karkkia niin paljon kuin tahtoo. Ei taida olla henkisesti kypsä ja aikuinen vielä!! Kuka oikeasti ilkeäisi hehkuttaa noilla asioilla?

Miksei? Jos on elänyt elämää, joka ei ole itsensä näköistä, miksei voisi tuntea suurta helpotusta, kun se on ohi? Jos esim. puolisoista toinen on hyvin tarkka ja säntillinen ja toinen boheemi ja taiteellinen, liitto voi olla hyvinkin vaikea ja täynnä epätyydyttäviä kompromisseja. Ulkopuolisen on helppo ilkkua eron syitä.

Rautalankaa runsaasti: Siksei, kun ne asiat EI kuulu ulkopuolisille!!! EI varsinkaan kun ko.ihminen ei ymmärrä kieltä, millä hänestä tuhansille lukujoille kerrotaan. Kuinka tällainen itsestäänselvä yksilönsuoja-asia voi olla normiaikuiselle noin vaikea asia käsittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko KV koskaan kirjoittanut mitään (ex-)appivanhemmistaan?

Kirjoitti joskus kun kävivät siellä yhdessä perheenä, sai kuvan että käyvät jotain kerran vuodessa vaikka eivät asuneet kaukana toisistaan. Muistan maininnan, että ovat vanhoja. En muista, että olisi koskaan kerrottu heidän olleen Johannan ja Asgeirin luona kylässä tai häissäkään. Ehkä Asgeir kävi heidän luonaan lasten kanssa enemmän? Ehkä Asgeir ei halunnut tuoda heitä blogiin, moni vanhempi ihminen katsoo blogi touhun olevan aika merkillistä. Ja kyllähän se onkin, avautua omasta ja perheensä elämästä ventovieraille, taistella saadakseen julkisuuteen haluamansa imagon omasta elämästään, tuoda elämänsä yksityisimmät asiat julki joko sanoin tai kuvilla vihjaillen. Vahtia mitä itsestä puhutaan ja kirjoitetaan. Miksi?

P. S. On olemassa ihan erilaisiakin blogeja, sellaisia joissa ajatus on älykästä ja innostavaa, jossa kukkii huumori ja itseironiakin sopivissa määrin. Sellaisia joita lukiessa tulee hyvä ja lämmin mieli.

Voisitko vinkata joitakin tuommoisia blogeja? Älykästä, innostavaa, huumoria ja itseironiaa.

En seuraa yhtään blogia juuri siitä syystä, että ne ovat tyhjänpäiväistä täynnänsä.

Juliaihminen. Uskomattoman taitavaa ja hauskaa, itseironista tekstiä, kommentoijat fiksuja, ja kentässä käydään oikeaa keskustelua. Mitään päivän asu-shaibaa siellä ei - onneksi! - ole, muuta sisältöä tuhannesti sen edestä. Julia on ammattilainen ja se tosiaan näkyy.👍Löysin blogin n.vuosi sitten enkä malta odottaa uusia postauksia, kuinka osaakin aina avata uusia aiheita eikä toistaa itseään. Yhdellä sanalla parasta. ☺

Muita hyviä blogeja joissa ei ole kiiltokuvaelämää:

Piilomajassa (ei vaan päivity yhtä usein kuin ennen)

Puutalobaby

Naislaif

Paluumuuttajatar

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viime postauksen teksti oli kyllä luokatonta. Ihan kuin 14-vuotiaan vuodatusta kaverilleen, sekavaa ja kielellisesti surkeaa  (moni 14-vuotias kirjoittaa toki upeasti!).  Tulee  mieleen, kontrolloivatko lehdet ollenkaan millaisia blogeja niiden helmoissa pidetään. Tekisi mieli sanoa bloggaajalle, ole reilusti rakastunut, ei sitä tarvitse selitellä ja surkeuttaa kommenteilla, kyllä nyt on vaikeaa. Kasva aikuiseksi nainen.

14v meininkiä muutenkin kun hehkutti että nyt kun on eronnut ei tarvii siivota, ruoka ei tarvitse olla pöydässä klo 5 ja saa syödä karkkia niin paljon kuin tahtoo. Ei taida olla henkisesti kypsä ja aikuinen vielä!! Kuka oikeasti ilkeäisi hehkuttaa noilla asioilla?

Miksei? Jos on elänyt elämää, joka ei ole itsensä näköistä, miksei voisi tuntea suurta helpotusta, kun se on ohi? Jos esim. puolisoista toinen on hyvin tarkka ja säntillinen ja toinen boheemi ja taiteellinen, liitto voi olla hyvinkin vaikea ja täynnä epätyydyttäviä kompromisseja. Ulkopuolisen on helppo ilkkua eron syitä.

Rautalankaa runsaasti: Siksei, kun ne asiat EI kuulu ulkopuolisille!!! EI varsinkaan kun ko.ihminen ei ymmärrä kieltä, millä hänestä tuhansille lukujoille kerrotaan. Kuinka tällainen itsestäänselvä yksilönsuoja-asia voi olla normiaikuiselle noin vaikea asia käsittää.

Niin, koska siitä erosta ei olisi kannattanut avautua. Se on meidän lukijoiden viesti. On väärin kertoa yksin kahden ihmisen erosta. Eikä se kaksin kertominenkaan sovi kuin iltapäivälehtiin. Jossain pitäisi tajuta kulkevan sen hyvän maun rajan! 

Ja tuo rakastuminen on ihanaa ja YKSITYISTÄ.  Johanna varmasti on onnellinen hehkuttaessaan sitä blogissa, mutta lukijana miettii, että mitäpä jos Asgeirkin lukee tätä tai lapset. Hehkutus ei tuo iloa toisen puolesta, vaan alkaa tuntuu julmalta jätettyä kohtaan. Nyt olisi hyvä pitää matalaa profiilia näissä yksityisasioissa ja avautua ihan jostain muusta. Ja ne rakkausasiat kuuluvat oikeasti  vain asianosaisille, ei niitä tarvitse jakaa lukijoille.