G: Onko mielestänne (liian) paljon, jos lapset ovat yökylässä mummolassa 6 vkon välein la-su.

Omamme ovat yökylässä suurin piirtein joka viikko.

Vuorokausi on lyhyt aika. Minusta 6 vkon välein voisi olla poissa kaksikin vuorokautta. Eli tuon vuorokauden voisivat olla mummollassa kerran kolmeenkin viikkoon. Jos siis mummolle sopii.

Ei kuulosta ollenkaan suurelta määrältä!

Siis mistä näkökulmasta liikaa? Mitäpä se muille kuuluu kuin teidän perheelle ja niille isovanhemmille? Jos isovanhemmat haluavat ja jaksavat, miksi ei?



Jos taas isovanhemmista tuntuu etteivät niin usein jaksa, sitten se on liikaa. Tai lapset eivät niin usein halua mennä.



Ei se liikaa ainakaan teidän parisuhteenne hoitamisen kannalta ole..

Jos jonkun osapuolen (vanhemman, lapsen tai isovanhemman) niin sitten varmaan on liikaa.

Eli lähinnä ajattelen mummon ja papan kannalta. Mieheni kaipaa tosi paljon kahdenkeskistä aikaa, siis aikaa parisuhteelle. Ihanaa se on toki minustakin, mutta silti mulla on jatkuvasti vähän huono omatunto, kun rasitan (ei enää niin nuorta) mummia lasteni hoidolla. Kyseessä on siis mieheni äiti, on nyt 63v. Vielä työelämässäkin, tosin ens keväänä jää eläkkeelle.



Anoppi tosi usein valittaa, kuinka on väsynyt, ei saa kunnolla levättyä vapailla ja kuinka on sata asiaa tekemättä.

Kuitenkin, aina jos kysytään lapsia sinne yöksi, niin vastaus on sellainen iloinen " tottakai ne voi tulla!" . Siis kuin se olis itsestäänselvää. Pappa kyllä usein kyselee muulloinkin, että tulisko ne 3 isointa, mutta ollaan pitäydytty nyt tuossa 1,5kk välein.



Minun äitini ei enää elä ja muita hoitajia ei oikeastaan ole. Tai no olis nuille 2 isoimmalle, mutta pienemmät on ujompia eikä he jää muiden kuin mummun ja papan kanssa.



Mutta ihan kiva oli saada positiivista synninpäästöä, ehkä stressaan asiasta turhaan. Saatiin taas vaan miehen kans riita aikaiseksi asiasta, kun 2 vkon päästä olis taas tuo 6 vkoa tullut, mies odottaa jo innoissaan ja mulla melkein hävettää antaa miehen kysyä mummilta asiasta, kun viimeksi eilen valitteli ainaista väsymystään.

Suurin osa isovanhemmista haluaa ehdottomasti pienet kullanmurunsa yökylään. Voihan olla että se on rasittavaa, mutta eri tavalla kuin työ. Jos meidän lapsemme eivät pääsisi mummilaan, niin isovanhemmat varmaan tulisivat riistämään heidät kotoa.

jotkut ihmiset myös valittavat väsymystään, ihan periaatteesta. Mutta väsymystäkin on erilaista. Voi olla, ettei hän koe lapsia väsyttävinä.



Et voi kantaa vastuuta hänen sanoistaan. Jos hän sanoo, että voivat tulla, niin hänen pitää ottaa siitä vastuu, että pystyy myös sanomaan ei.

Minusta kuulostaa siltä, että anoppisi ennemminkin vain saa energiaa ja iloa elämäänsä lapsenlapsista :) Eli antakaa ihmeessä heidät sinne yökylään vaikka useamminkin! Oih, olispa kaikilla lapsilla noin ihana mummola... Myönnän avoimesti kadehtivani yhtä ystävääni, jonka lapset ovat aidosti tervemenneitä mummolaansa melkein milloin vain. Hekin silti itse jarruttelevat kyläilyjen määrää, en tajua miksi. Kyllä aikuiset ihmiset osaavat sanoa, jos eivät jaksa lastenlapsia hoitaa! Minusta on epäluottamuslause, jos epäröi myönteisestä vastauksesta huolimatta.



Äläkä ota sitä vain mahdollisuutena kahdenkeskiseen aikaan miehen kanssa. Ennemminkin yökyläilyt ovat isovanhemmille mahdollisuus saada viettää yhteistä aikaa lastenlastensa kanssa, ja teidän lapsille puolestaan mahtava mahdollisuus saada jakamatonta huomiota isovanhemmilta! Kerran kuussakaan ei olisi liian usein, tuo 6 viikon väleinhän tarkoittaa alle kymmentä kertaa vuodessa.

Jos mummola on asiallinen paikka ja kaikki lapset viihtyvät, miksi ei?

Sovitte vaikka selkeästi, että mummo (ja pappa) voi ottaa lapset hoitoon vaikka aina kuuden viikon tms. välein, niin ei joka kerta tarvitse kysyä erikseen. Ja sitten sanot anopille, että voi myös ehdottaa muunlaista aikataulua, ja tämän ei tarvitse mikään ehdoton kuitenkaan olla. Ehkä vähän selkiyttäisi kuitenkin tilannetta ja vähentäisi sinun ahdistusta?

vai valvovatko lapset öisin, eikö parempi yhdessäoloaika tosiaan ole päivällä? Itse ajattelen, että yökyläily lähtee aina ainoastaan vanhempien omasta tarpeesta, vaikka kivaahan se kahdenkeskinen aika on.