MITÄ?! Opettajankoulutukseen ei kuulu yhteistyö kodin kanssa?

Tekstisssä ei sanottu, ettei opettajia kouluteta yhtään yhteistyöhön, vaan, että he hauaisivat sitä vielä lisää, eikö?

Voisinpa väittää, että enemmän ja laajemmin saamme tietoa yhteistyöstä kodin kanssa kuin teidän lomakkeen teko...

jatkaa, että HS otsikoi näin:



" Yhteistyö kodin ja koulun kanssa halutaan osaksi opettajankoulutusta"



Minusta tuo antaa kuvan, että tällä hetkellä se ei siihen koulutukseen kuulu.



ap

Kun myöskään erityislapsista ei opeteta paljon mitään - ja niidne tavallisten opettjien luokilla nämä lapset joutuvat olemaan, kun ei ole paikkoja muualla tai kun opettaja ei edes osaa ohjata oikeaan paikkaan

päivähoidon ja kodin välillä on todella paljon tiiviimpää yhteiseloa kuin kodin ja koulun välillä. Päivähoitolasten vanhemmat tapaavat hoitajia joka päivä kaksi kertaa päivässä, tuodessa ja hakiessa. Koulussa on erilaista kun lapset ovat isompia ja itsenäisempiä jo.



Mutta outoahan tuo toki on, ei sillä.

Suurin huolenaiheeni on nimenomaan se, että en ole saanut kodin ja koulun välillä tehtävään yhteistyöhön minkäänlaista koulutusta. Siis en yhtään. Erityispedagogiikkaa kuuluu ainakin minun tutkintooni 1 opintoviikko. Eli ei käytännössä yhtään.



Olenkin opintojeni aikana aiheesta opettajilleni valittanut useaan otteeseen. Olen todella mietteissäni, että kun aikanaan työelämään siirryn, ja mahdollisesti niitä " hankalia vanhempia" joudun joskus kohtaamaan, on täysin omaa harkintaani, miten niiden kanssa toimin. Mihinkään koulutuksessa saatuihin oppeihin en voi vedota.



Ja uskallan vielä väittää, että saattaapa siinä kodin ja koulun välisessä yhteistyössä ilmenevien ongelmien syy olla joskus siinäkin, että opettajat eivät tiedä, miten toimia. Ja tämä ei ole yksin heidän syy, vaan opettajankoulutuksen.



En tiedä, saavatko opettajat työnantajaltaan täydennyskoulutusta. Toivottavasti!!



Mutta hei, opettajankoulutus kestää keskimäärin 5 vuotta. Tuossa ajassa pitäisi opiskella ihan hirveästi kaikkea. Koulutuksen tarjonta on mielestäni aika suppea, se ei ihan vastaa tämän päivän tarpeita. Opettajan työ on muuttunut todella vaativaksi. Tarvittaisiin vähintään syventävät opinnot kaikissa opetettavissa aineissa, lisäksi kasvatustieteessä, erityispedagogiikassa, psykologiassa. Ja vielä ne vuorovaikutustaidotkin...



Onko muita opettajia linjoilla? Kiinnostaisi todella tietää, millaista koulutusta olette saaneet kodin ja koulun välillä tehtävään yhteistyöhön!

Vierailija:

Piti suunnitella kyselykaavake vanhemmille, että missä mennään ja sitten vanhempainilta tulosten perusteella jne.

enkä ole saanut juurikaan yhtikäs mitään opetusta yliopistolla kodin ja koulun yhteistyöstä. Oon ensin pätevöitynyt aineenopettajaksi (siis yläaste ja lukio), ja sen koulutuksen panostus koti-koulu-suhteeseen oli kyllä lähes nolla. Itse on saanut kaiken opetella ja keksiä pyörää uudelleen.. Onneksi on paljon opettajia, joiden sydämellä on myös kodin ja koulun yhteistyö, vaikka opintoviikkoja ei aiheesta ole kertynytkään. Mutta työnsä voi valitettavasti hoitaa monella tapaa, kaikissa ammateissa.

Vanhemmat valitettavasti eivät aina tajua, että opettajat oikeasti välittävät lapsesta ja haluavat hänen parastaan.. Opettaja koetaan uhaksi ja jotkut opettajat kokevat vanhemmat uhaksi...

käytännöstä opettajankoulutus on.

akateemiset opinnot nyt vaan on sellaisia. Perustaidot oletetaan olevan olemassa ihmisillä muutenkin.

Opintoja on minullakin takana yli 200 opintoviikkoa, ja silti tuntuu, että mitään ei ole opiskellut riittävästi. Opetettavia aineita on monta, ja lisäksi nuo kasvatustieteet, ja siinäkin on niin monta osa-aluetta. Kodin ja koulun yhteistyöstä ei mitään ole ollut, mutta onneksi nyt arkijärkikin auttaa vanhemmille soittelussa ja vanhempainiltojen pidossa. Mutta erityisopetuksesta tiedot ovat vähäiset, pitää toivoa, että aina olisi erityisope tavoitettavissa. Kaikissa kouluissa ei ole.

Vierailija:

akateemiset opinnot nyt vaan on sellaisia. Perustaidot oletetaan olevan olemassa ihmisillä muutenkin.

meille ei oo koskaan ainuttakaan puhelua tullut koulusta

yhteydenottoja tehdään aika lailla. Jos laput kulkevat asiallisesti, eikä mitään erityisongelmia ole, ei niitä soittojakaan tule, mutta joidenkin vanhempien kanssa sitä tulee ihan tutuksi...

Vierailija:

meille ei oo koskaan ainuttakaan puhelua tullut koulusta

Ei vanhemmille soittelu mikään itsetarkoitus olekaan. Vanhempainilloissa voi mm. tavata ja vanhemmat voivat tarvetta tuntiessaan itse ottaa opeen yhteyttä. Mieluiten koululle tai s-postilla. Iltaisin on niin paljon hommaa muutenkin. Mm. tuntien suunnittelua ja oman perheen kanssa juttuja.

Vierailija:

No eihän lääkärin opintoihinkaan kuulu millään lailla potilaan kohtaaminen

Vierailija:

Anteeksi, mutta mä repesin ihan täysin tästä kommentista.

Vierailija:

Piti suunnitella kyselykaavake vanhemmille, että missä mennään ja sitten vanhempainilta tulosten perusteella jne.

Taidan olla vähän omituinen, kun minusta koulun ja kodin välinen yhteistyö on sellainen asia, josta ei pidäkään olla erillisiä kursseja yliopiston perusopinnoissa sentään. Meillä teemasta kyllä puhuttiin muuten opintojen aikana, etenkin opetusharjoitteluiden aikana. Lisäksi sain hyvää työhönperehdytystä ensimmäisessä koulussa, jonne menin valmiina luokanopettajana töihin - teemoina oli mm. vanhempien kohtaamista, monikulttuurisuutta, erityisopetusta jne. käytännön tilanteisiin liittyvää ohjausta.



Mikään koulutus ei voi kattaa kaikkea opintoviikkojen muodossa, jotain on pakko aina jättää työpaikankin vastuulle. Niinhän se on muillakin aloilla. Luokanopettajan koulutuksessa pitäisi tosiaan muuten olla kasvatustieteen syventävien opintojen ja monialaisten aineopintojen lisäksi aineopinnot erikseen jokaisesta opetettavasta aineesta sekä vähintään approt esim. erityispedagogiikasta, mediakasvatuksesta, monikulttuurisuuskasvatuksesta, kasvatuspsykologiasta, esi- ja alkuopetuksesta, puhe- ja ilmaisukasvatuksesta (vuorovaikutustaidot) jne. Kaikesta olisi hyötyä jokaiselle opettajalle, mutta lopputuloksena tutkinto paisuisi moninkertaisen maisterin laajuiseksi... Todella järkevä mitoitus etenkin palkkaan nähden ;)



Minusta koulus oli ihan hyvä näin. Sieltä sai perusvälineitä ja erityisesti ajattelun taitoja sekä kykyä ottaa asioista selvää itsenäisestikin. Sain myös innostuksen täydennyskoulutukseen, mielelläni opin uutta koko opettajaurani ajan. Onko opettaja koskaan täysin valmis? Tuskin. Eikä se voi ainakaan peruskoulutuksen tavoite minusta ollakaan, jotain vastuuta pitää olla myös työnantajalla sekä meillä opeilla itsellämme. Varmasti peruskoulutuksen sisällöt vaihtelevat, mutta itse koen kyllä pärjänneeni hyvin saamallani koulutuksella koulumaailmassa. Lisäksi olen oppinut paljon työssä työtä tekemällä ja kollegoilta kyselemällä sekä itsekseen lisää opiskelemalla.

ihmiselle ei tarvitse opettaa erikseen joka kaavakkeen tekoa. Yliopistokoulutuksen käynyt ihminen osaa itse soveltaa tietoaan käytäntöön.



Mä olisin ainakin hajonnut opekoulutuksessa, jos siellä olisi alettu opettaa, miten sähköpostia käytetään vanhempien kanssa asioimiseen tms.

Aika harvaan työhön saa peruskoulutuksen aikana opetusta kaikesta mahdollisesta, etenkään akateemisilla aloilla. Opettajilla on sentään jo opiskeluaikana mahdollisuus ohjattuun opetusharjoitteluun, josta saa opintoviikkojakin. Monilla aloilla työharjoittelu on mitä on, esim. itse sain ovarit täyteen ihan huuhaahommista. Muutenkin olen tarvinnut yllättävän vähän niitä tietoja, joita TKK:lla opiskelin, aika paljon on riittänyt opeteltavaa töissä. Uskon kuitenkin saaneeni perusvalmiudet oman alani töihin ja osoittaneeni DI:n tutkinnolla sen, että opin tämän alan asioita.



Ei mikään koulutus voi olla räätälöity paketti senhetkisen maailman työpaikkojen tarpeisiin. Kyllä akateemisen koulutuksen on osattava antaa ennemminkin välineitä myös tulevaisuuteen eli oman ajattelun kehittämiseen, uuden oppimiseen ja asioista selvää ottamiseen. Myös opettajilla, juristeilla, lääkäreillä, sosaalityöntekijöillä, psykologeilla, papeilla yms. ns. akateemisilla ammattilaisilla.

mutta olisi tärkeää, kun se painottaisi jatkuvan oppimisen ajatusta - ja kun myös kouluissa elettäisiin sen mukaan. Nythän tilanne on se, että esim sitä erityisopetuskoulutusta ei ole, mutta melkein joka luokalla on joku joka olisi sen tarpeessa. EIVÄTKÄ opettajat suinkaan hae tilanteessa lisäkoulutusta. He eivät ota edes neuvoja vastaan. Itselläni on diagnosoitu asperger-lapsi ja opettajien kommentti järjestäen on ollut: " Juu kyllä minä tiedän kaiken tarpeellisen, en tarvitse lisätietoa, pankaa se lapsi kuriin!" Vaikka siis sekä kohta vuosikymmenen erilaisilla autistinkäsittelykursseilla ja tätä nykyä myös erityisopetuksen kursseilla juosseet vanhemmat ja kolme eri kuntoutuspsykologia ja yksi psykiatri ovat yrittäneet erilaisia neuvoja ja koulutuspäiviä tyrkyttää. Ja ihan ilmaiseksi.



Ja varmaan monen opettajan mielestä ongelmalapsen ongelmavanhempana sanoisin myös, että vanhempien kanssa tehtävään yhteistyöhön auttaisi todella paljon, jos jossain koulutuksen tai työhönopastamisen vaiheessa painotettaisiin sitä, että vanhemmat yleensä yrittävät ihan tosissaan, eivätkä ole idiootteja. Minulle soittelee koulusta opettajia, jotka ihan tosissaan puhuttelevat minua kuin aivotonta lasta ja kehottavat " kiinnittämään huomiota lapsen nukkuma-aikoihin" ja " keskustelemaan lapsen kanssa oikeista ja vääristä tavoista ilmaista suuttumustaan ja pettymystään" . He siis ihan oikeasti olettavat, että me 5 vuotta diagnoosin jälkeen ja useita vuosia sitä ennen emme kotona ole joka päivä käyneet sellaisia keskusteluja, tai että koko kuntoutuksessa mukana oleva psykologien ja erityiskasvattajien joukko ei ole niitä käynyt, ja että lapsi ei tee kuntoutuksessa viikottain siihen liittyviä suunnitelmallisia harjoituksia, vaan että kaikki ratkeaisi kivasti kun vanhemmat kotona vähän keskustelisivat. SEn sijaan opettajan ei tarvitse esimerkiksi yrittääkään estää luokan muita lapsia kommentoimasti pilkallisesti sen as-lapsen omituista ääneenlukutapaa tunnilla. Totta - ei pitäisi olla vanhempien tehtävä neuvoa opettajaa työssään, mutta se näyttää tarpeelliselta. Sen sijaan opettajat voisivat JOSKUS vähän ajatella, onko heidän ennakkokäsityksensä siitä, että vanhemmat lähtökohtaisesti ovat idiootteja, todella oikea.