Miksi niin harvat parisuhteessa elävät naiset ajavat autoa?
Minä en millään ymmärrä, miksi niin monet naiset eivät aja autoa. Kun perhe on yhdessä ajelulla, niin 9/10 autossa kuskina on mies. Miksi halutaan ehdoin tahdoin heittäytyä miehen armoille niin, että jos mies ei ole ajokunnossa, niin perheen menot peruuntuu? Minusta naisten pitäisi säilyttää parisuhteessa sen verran itsenäisyyttä, että pystyvät tarvittaessa ajamaan esim. lapsen lääkäriin. Usein tällä palstalla törmää siihen, että nainen haluaa olla miehen armoilla, ja mielummin marttyyrina jäädään kotiin, kun " auto on miehen, eikä mulla edes ole ajokorttia" . Yhtä huono selitys on mielestäni se, että " mies on parempi ajamaan" . Epäilen, että harvoin näin on todellisuudessa.
Kommentit (59)
mies tykkää ajamisesta enemmän kuin mä. En siis ollenkaan nauti siitä, enemminkin inhoan sitä. Annan mielelläni muiden ajaa.
Mun mies on myös parempi kuski (ainakin omasta mielestään..). Eiku oikeasti, on turvallisempi kuski kuin mä. Varsinkin parkkipaikoilla.
Mutta kyllä mä ajan, jos tarvii. Nou problemos.
Ja helsingin keskustaan en autolla lähde... ;) Mutta muuten kyllä ajan paljon, ja todellakin suorastaan rakastan sitä. Mulla se pelko meni pois siten, että ostin pienimmän auton minkä löysin (Ford Ka), ja sillä huruttelin korttelia ympäri. Sitten se " reviiri" lähti kasvamaan, ja lopulta uskaltauduin jo parkkihalliinkin (keskellä päivää, että mahdollisimman vähän porukkaa), ja sitä myötä itseluottamus kasvoi. Auton kokokin on kasvanut, nykyään mulla on jo ihan iso auto, ja hahmotan auton ulottuvuudet ym. hyvin, vaikka luulin, että niitä ei ikinä voi oppia, se on jotenkin " synnynnäinen" juttu, että hahmottaako ne vai ei. Mutta ei, kyllä sitä vaan voi oppia ;).
Kyllä meillä molemmat ajetaan autoa. Tosin jos yhdessä jonnekin lähdetään, niin annan ilomielin miehen ajaa, sillä se on aikaa, jolloin saan ihan rauhassa esim. lukea ilman, että joutuu pomppimaan oravana palvelemassa lapsia tms.
Sitten on pari sellaista jotka ovat hankkineet kortin, mutta eivät ole vuosiin ajaneet ollenkaan, eikä enää edes uskalla ajaa.
Mä ajan paljon autoa, meillä on 2 autoa. Mutta jos yhdessä lähdetään johonkin, niin aika usein mies ajaa. Mä en yksinkertaisesti viitsi, tykkään istua kyydissä. Toki kuitenkin myös välillä minä ajan ja pitkillä automatkoilla vuorotellaan.
Se ihmetyttää että joku ei osaa tankata? en tunne yhtään sellaista naista, mutta olen kuullut että niitä on olemassa :)
Vierailija:
Meillä ainakin sen takia että mulla ja lapsella on käytössämme meidän perheen parempi auto. Kun sitten liikutaan koko perhe, niin tokihan mieskin haluaa tuolla ajaa.
Useimmat ajavat pitkiä matkoja päivittäin. Näin tuttavapiirissä välillä Helsinki-Tampere.
Itsellä työmatka-ajoa päivittäin 150 km ja ajan myös muista perheen ajoista 95%, kauppaan, lomamatkat jne.
Nautin ajamisesta, siinäpä syy pääasiassa. Mieskin ajaa pitkillä matkoilla osansa.
Ajan myös perheen paremmalla autolla.
Mies saa viihdyttää taaperoa takapenkillä ja mulla pysyy edes jonkinmoinen rutiini ajamiseen yllä.
Tosin aloitin autolla ajamisenkin vasta 2kk sitten. Ja toinen syy on se, että miehelläni on firman kortti, jolla tankkaa auton firman piikkiin. Hän siis aina vie auton tankattavaksi. Mutta voisin tietysti joskus mennä mukaan harjoittelemaan :).
Vierailija:
Se ihmetyttää että joku ei osaa tankata? en tunne yhtään sellaista naista, mutta olen kuullut että niitä on olemassa :)
En lukenut kaikkia viestejä kovin tarkkaan mutta itse olen huomannut saman asian. Siis toki naisetkin ajavat mutta monesti yksikseen tai lapsia kuskatessa mutta koko perhe kun on liikenteessä, yleensä mies ajaa.
Musta naisesta joka vaan istua töröttää kyydissä saa jotenkin aivottoman kuvan, sori vaan.
tykkää ajaa ja mua taas laiskottaa ja mielummin katselen maisemia. Muuten ajan luonnollisesti aika paljon: työmatkat, lasta hoitoon, kaupoille ja välillä myös esimerkiksi kursseille tai asiakastapaamisiin töistä.
Mies tekee pitkää päivää muualla töissä ja silti hänen harteilla on koko perheen menot. Heillä 5 lasta joten menojahan riittää ja emännänkin menot kuskattava. Heillä lähimpään kauppaankin 30km. Kaikki tuttavatkin käyneet läpi eikä kukaan jaksa enää kuskailla heitä.
Täällä maalla on tälläisiä paljon, ja auta armias jos lähimpään kaupunkiin pitäisi päästä...
ajaa kallis ajokortti ja sitten ei ajaa autoa?!!
aamulla työpaikan parkkipaikalla pilvn pimein autoja joissa miestä tuodaan töihin ja mies ajaa. Parkkipaikalla sitten vaihdetaan kuskia. Niin säälittävää ja naista alentavaa
Vierailija:
aamulla työpaikan parkkipaikalla pilvn pimein autoja joissa miestä tuodaan töihin ja mies ajaa. Parkkipaikalla sitten vaihdetaan kuskia. Niin säälittävää ja naista alentavaa
Mies ei suostu istumaan naisen kyydissä.....
Syynä ihan yksinkertaisesti se, että itse pelkään ajamista. Tuntuu, että en hallitse sitä. Toki vien lapset lääkäriin jos niikseen tulee, eikä meidän menot peruunnu siihen että " mies ei ole ajokunnossa" . Hän kun on ajokunnossa silloin kun on menoja ja jos ihan oikeasti ei ole (sairaana), niin sitten eletään tilanteen mukaan.
Naiseuteni ja itsekunnioitukseni ei todellakaan ole siitä kiinni.
Minä annan miehen ajaa silloin kun olemme yhdessä liikkeellä siksi:
- Joudun ajamaan autoa aika paljon työssäni, vapaalla on mukava istua kyydissä.
- Miehellä on ärsyttävä tapa kommentoida ajamistani, poltan hihani joka kerta kun mies on kyydissä.
- Olen surkea suunnistamaan vieraissa paikoissa ja arastelen isoissa kaupungeissa ajamista.
Ajelen mielelläni yksin tai lasten kanssa, joten emme joudu perumaan mitään menoja, jos mies ei pysty autoa ajamaan. Jos joudun lähtemään jonnekin pidemmälle, suunnistan navigaattorin avustuksella. Miehen annan istua kyydissä ainoastaan silloin kun on humalassa tai käsi paketissa, muuten saa aina ajaa itse.
mua taas huvittaa sellaiset pariskunnat (esim. meidän naapurit), joissa mies ajaa aina, PAITSI viikonloppuaamuisin. Taitaa olla alkoholia vielä veressä.
Itse ajoin kortin 20-vuotiaana ja tyhmänä en sitten hankkinut kunnon ajokokemusta, kun ei ollut vähään aikaan omaa autoakaan.. Mulle tuli kauhea kammo ajamista kohtaan ja asiaa ei helpottanut läheisen ihmisen kuolema rekkakolarissa. No, nyt 30-vuotiaana, kun meillä on kaksi lasta, huomasin että minunkin ajaminen helpottaisi elämää. Yksinkertaisesti pakottauduin harjoittelemaan ajamista uudelleen. Nyt se sujuu jo melko hyvin ja uskallan kuskata lapsiakin. Edelleen kyllä koen tuskanhikeä esim. moottoriteillä, mutta sinnekin silti menen jos on tarvis.
Vierailija: