Lue keskustelun säännöt.
Mitä teen väärin lasteni kanssa? =´o( Olen ihan neuvoton jo. Auttakaa.
05.12.2008 |
Meillä siis kaksi tytärtä, 3v ja 6v.
6-vuotiaasta on tullut suoraan sanoen aivan mahdoton tämän syksyn aikana. Hän ei usko enää mitään. Pukeminen ja jonnekin lähteminen on aivan uskomattoman hankalaa, hän temppuilee minkä ehtii, vitkastelee, makoilee lattialla, kikattaa ja höpöttää ja yrittää saada pienempää menoon mukaan, useimmiten onnistuukin. On ihan sama minne lähdöstä on kyse, vaikka olisi kuinka mukavaan paikkaan meno, aina sama juttu.
Eskariaamuina on yleensä reippaampi mutta usein joudun auttamaan pukemisessa että se todella tapahtuu. Käyttäytyminen on muuttunut sellaiseksi että huutaa, paiskoo ovia, osoittaa mieltään minkä ehtii. Nahistelee pienemmän kanssa. Haastaa riitaa jne.
Vauvana oli todella ns helppo ja rauhallinen, ja on ollut sellainen melkeinpä aina, mutta muutos tullut eskarin aloittamisen jälkeen. Osaa kyllä käyttäytyä erittäin hyvin ja keskittyä sekä kuunnella, jos haluaa. Eskarista ja neuvolasta on kehuttu kuinka taitava ja fiksu lapsi, osaa enemmän kuin tuon ikäiset yleensä. Tykkää tosi paljon käydä eskarissa ja on saanut sieltä hyvän ystävänkin.
Itselläni on alkanut palaa käämit lapsen/lasten kanssa. Kun sama temppuilu jatkuu päivästä, kuukaudesta toiseen. Olen itse raskaana ja ollut viimeiset pari kk todella väsynyt. Hermostun temppuiluun ja silloin kun puhe ei auta (eikä se yleensä autakaan), tartun lujasti käsivarsista kiinni ja saatan ravistella, ja huudan :o( Omatunto soimaa todella paljon, mutta en todellakaan tiedä mitä pitäisi tehdä, en osaa enkä tiedä mistä saisin neuvoja, olemme miehen kanssa todella neuvottomia :o( Pienen paikkakunnan neuvolassa on vaikea ruveta puhumaan ongelmista, vaikka tiedän että pitäisi. On yritetty vaan sinnitellä ja lasten parhaaksi toimia niin kuin osaamme, mutta väsyneitä olemme molemmat kun tuntuu etteivät lapset ole koskaan enää rauhallisia ja tyytyväisiä. Läheisyyttä ja rakkautta yritän antaa niin paljon kuin mahdollista... ei sekään tunnu auttavan.
Kaupassa käydessä kumpikaan lapsista ei tottele mitään, mitä on sovittu moneen kertaan, ja vielä autossa ennen kauppaan menoa. Säntäilevät sinne tänne, läpsyttelevät irtokarkkilaareja, sotkevat meikkitestereillä, aukovat shampoopulloja, hypistelevät astioita..... ihan mitä vain. Eivät usko, vaikka kuinka sanon.
Neuvokaa te viisaammat mitä pitäisi tehdä, ja miksi lapsemme ovat näin tottelemattomia. Surettaa ja harmittaa kun elämä on mennyt tällaiseksi :o/
Kommentit (23)
lapselta, että tuletko alas sieltä ja oot kunnolla vai istutko kärryihin? Ja jos tulee tiukka ei kumpaanki kysymykseen tai jatkaa riekkumista niin pakolla vaan kärryihin. Tiedän että ei ole helppoa mahan kanssa, mutta pakkohan se on! Siis pakko jos meinaa tosiaan lastaan kasvattaa.
Ja samaa ajattelin minäkin, että nyt on ihan selvästi vanhemman auktoriteetti kadoksissa kun tuolla tavalla uhitellaan. Varsinki kodin ulkopuolella.
Ja näitä kassatilanteita voi ja kannattaa tosiaan ennakoida sillä, että lapsella on tekemistä kauppareissun aikana ja jotain mieleskästä odotettavaa. Meillä tosin on menny nyt siihen kuus ja neljä vuotiaiden kanssa, että ne suunnilleen laskee, että nyt toi on saanu tehdä ton ja miks mä en saa ja toi sai viimeksiki tehdä noin jne. huoh... Mutta väliin teen kauppareissuja vaan toisen kanssa (+vauva mukana) niin saa isommat lapset vaan sitä omaa huomiota välillä (kilpailevan sisaren ollessa kotona).
Olinkohan nro 6...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja käyttää tilaisuutta hyväkseen. Eskarilaisesi tietää että olet väsynyt ja luultavimmin olet viime aikoina antanut asioita periksi liikaa. Itse kun sain kuopukseni oli esikoiseni 5v, olin synnytyksen jälkeen puoli vuotta aivan hajalla, ja 5v ensin uhmaili ihan pikkusisaruksen syntymän vuoksi, ettei saanut tarpeeksi huomiota, mutta tämän uhman aikana huomasikin ettei mamma enää jaksanutkaan pitää kuria samalla tavalla, ja sitten alkoikin monen kuukauden temppuilu kun tiesi että ei se äiti kuitenkaan tarkoita mitään vaikka kieltää sen sata kertaa. Nyt kun kuopus on 1,5v on kuri takaisin talossa kun mamma on taas voimissaan, ja nyt kun ajattelee taaksepäin tuota aikaa niin tajusin että väsymyksen takia en yksinkertaisesti jaksanut kasvattaa isompaa lastani, usein kävi niin että kun muutaman kerran kielsin jotain niin en jaksanut viedä tilannetta loppuun vaan annoin olla.. no, jokainen tietää mitä siitä seuraa, turha odottaa että seuraavallakaan kerralla uskoo mitään.
Nyt pinnistät jostain lisävoimia ja miehen käsket avuksi. Meillä toimii jäähyt, sekä pahemmista rikkeistä pelipäivän peruutus, ja yksinkertaisesti se että vain yhden kerran varoitetaan, sen jälkeen tulee seuraus. Nykyään on jo helpompaa kun on saanut auktoriteetin takaisin.
Toi on muuten myös tärkeä juttu; että lapsilla on tärkeitä tehtäviä kaupassa- hakea hyllystä sitä ja tätä jne. Meillä lapset tiesi jo tosi pienenä mitä me ostetaan ja olivat ylpeitä siitä:) Ja muuallakin niitä tärkeitä juttuja.